Inkeri Kauppinen on vanha muttei vanhahtava ystäväni. Veteraanien
kulttuuripäivillä Porissa hän esiintyi edukseen, kuten seuraavasta
arviostani todeta voi.
Arvio:
Erehdytte, jos luulette, että kahdeksankymppiseltä näyttelijältä,
kupletööriltä ja koomikolta on kone hyytymässä. Olisittepa olleet
sunnuntaina Porin promenadikeskuksessa kuulemassa, miten Inkeri selosti
muuatta muotinäytöstä. Salintäysi yleisö palkitsi sekä juontajan että
"mannekiinit" päivän raikuvimmin kättentaputuksin. Tuo Vuosaaren
eläkkeensaajien performanssi irrotti meiltä myös makeimmat naurut.
Mikään muotinäytös sanan kaupallisessa merkityksessä ei vuosaarelaisten
esitys ollut. Vaatteiden esittelijät maistelevat samoja vuosikymmeniä kuin
jutun juontanut Inkeri. Heidän hynttyynsä poikkesivat syksyn mallistosta
olemalla, sanoisinko, kirjaimellisempia. Kotelomekossa kolisivat kotelot,
aikaraudat koristivat kellohametta. Sporttisen urheiluasun sisältä löytyi
puolitoistametrinen pullukka muori. Hänen mahdollisista urheiluvuosistaan
lienee vierähtänyt tovi, kenties parikin.
Suosikikseni tietysti Inkerin itsensä lisäksi pääsee kyllä se ilmeisen
kopsakka vaari, joka vilautteli paljasta pintaa puolihameessa. Naiskatsojien
harmiksi hän oli kovin nopeakätinen. Hamonen kiisi edestä taakse ja takaisin
vauhdilla, joka jätti paljon tilaa arvailuille. Adoniksen avuista sai
käsityksen vain Inkerin vihjailujen takaa.
Käsikirjoitus, sekin varmaan Inkerin, sai meidät ulvomaan naurusta.
Selälleen lattialle olin vähällä rojahtaa minäkin hohottamaan ketarat kohti
kattoa potkaisten. Inkeri laukoi vitsinsä veikeä naama peruslukemilla. Hän
on saanut synnyinlahjana niin lystin ja vekkulin olemuksen, että sille on
ollut helppo rakentaa upea taiteilijapersoona. Ilman isoa harjoittelua se ei
tietenkään ole mahdollistunut, mutta huumorin siemen on itänyt otollisessa
maha- korjaan maaperässä.
Inkeri Kauppinen on yksi Suomen tunnetuimpia näkövammaisia. Omien
teatteripiiriemme lisäksi hänet tunnetaan varsinkin pääkaupunkiseudulla
vilkkaana viihdyttäjänä. Näkövammaisteatterissa tiedän Inkerin kyllä
näytelleen tragediennenkin osia. Niissä hän on osoittautunut taitavaksi
luonnenäyttelijäksi. Saammekohan toivoa, että rakastetun esiintyjän 28
vuotta näkövammaisteatterissa saisivat joskus jatkoa. Käydessäni tassusta
pitäen onnittelemassa taiteilijjaa näytöksen jälkeen kuulin asianomaiselta
jotain sen tapaista. "En minä ole kokonaan jättänyt näkövammaisia",
ilahdutti Inkeri.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti