On pyydetty, että kirjoittaisin taas jotain hengellistä. Suostun. Tulos on
tällä kertaa tällainen:
Vammat ja sairaudet eivät ole synnin seurauksia. Jeesus sanoo asian hyvin
selkeästi Johanneksen evankeliumin 9. luvussa. Siellähän väki kyselee
Herralta, tekikö sokeana syntynyt itse vai tekivätkö hänen vanhempansa
syntiä, kun noin ikävästi pääsi käymään. Vastaus kuului: "ei kumpikaan, vaan
Jumalan tekojen piti käydä ilmi hänessä." Samaan syssyyn Jeesus antaa
miehelle näön.
Sillä kertaa Jumalan teko oli se näön anto. Ihmisten uskoahan tuollainen
ihme vahvistaa. Jumalalla on toki monia muitakin keinoja herättää uskoa kuin
ihmeet. Tuossa tilanteessa valituksi tuli ihmeen tie.
Sokeus ei siis johtunut miehen eikä hänen vanhempiensa pahoista töistä.
Paikalla seisoi varmaan huomattavasti ilkeämpiä, rikollisempia ja
petollisempia henkilöitä, joiden terveydessä ei ollut valittamista eivätkä
he liioin olleet vammaisia. Synnissä moni silloinkin eli saamatta mitään
maallista rangaistusta. Hurskasta ja hyvää Jobia taas lyötiin mitä
hirveimmillä vitsauksilla.
Sama meno jatkuu yhä. Menestys ja hyvinvointi maailmassa on täysin
riippumatonta ihmisen uskonsuhteesta. Tuntuu jopa, että ne viekkaimmat,
itsekkäimmät ja röyhkeimmät maailmassa vasta pärjäävätkin. Miljardit eurot
on harvoin jos koskaan hankittu rehellisin konstein. Lähes yhtä harva pääsee
läpi elämäksi sanotun labyrintin sairastumatta mihinkään. Useimmat 80 vuotta
täyttäneet ovat tavalla tai toisella vammaisia uskoivatpa Jumalaan tai
eivät.
Me saamme syntisinäkin rukoilla sairaiden puolesta. Jumala kuulee syntisen
ihmisen rukouksen, koska Hän rakastaa meitä. Ellei syntisen rukousta
kuultaisi, ei kenenkään kannattaisi rukoilla, sillä vain syntisiä on
olemassa.
TAvallaan voi kuitenkin sanoa, että Jumala rankaisee synnistä. Hänhän vihaa
syntiä vaikka rakastaa sinua. Suurin ja oikeastaan ainoa kadotukseen vievä
synti on Jumalan rakkauden kieltäminen. Ellemme huoli Jeesusta syntiemme
sovittajaksi, joudumme itse sovittamaan ne. Tämä sovitus tapahtuu
helvetissä. Rangaistus siis tulee, mutta se on iäinen, ei ajallinen.
Sairaus ja vamma voi havahduttaa suruttoman. Niin kauan kuin meni hyvin, ei
Jumalan apu tuntunut tarpeelliselta. Vakava sairaus tai tieto omasta
lähestyvästä kuolemasta panee monet huutamaan apua hädässä. Tämän avun
Jumala hyvin mielellään antaa. Hän on lohdutuksen, ei koston Jumala. Eräissä
tapauksissa vammautuminen onkin Jumalan rakkautta ihmistä kohtaan.
Havahduttamalla sinut uskon todellisuuteen Hän mahdollistaa lopullisen
pelastuksesi. Vain armosta ja vain uskosta me Pelastumme Jeesuksen tähden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti