NE JYRÄÄ MEITIN

Sokeille ja muille lukemisesteisille kirjoja lainaava, Celia-niminen

kirjasto on ottanut käyttöön uuden systeemin. Vera-ohjelmalla voi ladata

elektronisia kirjoja tietokoneelle. Jotta pääset lukemaan kirjaa, pitää

sinun hallita reitti sen luo. Reitti on monimutkainen ja koostuu meidän

sokeiden tapauksessa kymmenkunnasta komennosta. Mehän emme pysty käyttämään

hiirtä.

Ilmankos asiasta sitten virisi vilkas keskustelu. Sen avasi yli 70-vuotias

mummo Keski-Suomesta. Minä jatkoin Näin:

Ottakaapa hyvät kirjasto- ja muut päättäjät huomioon tämä Lean huoli. Hän

puhuu tuhansien iäkkäiden ihmisten suulla murehtiessaan teknisen kehityksen

kiihtyvää nopeutta. Vauhti on varsinkin tietotekniikan tontilla niin

kiihkeää, ettemme me nuoremmatkaan, vähemmän teknisesti suuntautuneet pysy

mukana ilman valtaisaa, vastenmielistä jaturhaa hermopainetta aiheuttavaa

opiskelua. Heti kun on oppinut jonkin systeemin, astuukin sen tilalle jo

uusi syrjäyttämään entisen. Tuo juuri oppimasi hylätään lyhyen välivaiheen

jälkeen kokonaan. Ellet opi uutta, et saa palvelua. Sinulle ei jätetä aikaa

sopeutua.

Kyllä kirjaston tiedotteissa on se valitettava henki, että Veraan mennään

vaikka pää edellä. Ennen kuin huomaammekaan, meille lakataan lähettämästä

daisyja. Ensin niitä lakataan tuottamasta ja sitten kirjat aletaan korvata

näillä tietokoneversioilla. Se tulee kirjastolle halvemmaksi ja on

nykyaikaa. Vähät he näin kovien houkuttimien huumaamina välittävät

meidänlaistemme asiakkaiden ongelmasta.

"Ne jyrää meitin", sanottiin työväentalolla ennen vanhaan. Itse taidan

pudottautua tahallani kyydistä tässä vaiheessa. On elämässä joutunut

oppimaan jo liian paljon. Veraa en enää aio opiskella.