ORAVANNAHOISTA HANSAKAUPPAAN

ORAVANNAHOISTA HANSAKAUPPAAN

Hihhei ja japadapaduu, se on valmis nyt! Nimittäin seuraavan kirjani

käsikirjoitus. Työ lähti viisi minuuttia sitten taittajalle ja kun hän on

taittanut taitavasti, pannaan painokoneet laulamaan. Kirjan nimeksi

seuloutui lopulta Oravannahoista hansakauppaan. Alaotsikko on Teljän taru ja

Ulvilan aamunkoitto. Aiheena siis 1500 vuotta Itämeren piirin kauppa- ja

kulttuurihistoriaa. Painopiste lepää Satakunnassa ja erityisesti

Kokemäenjoen alajuoksun varrella, mutta tämä ei ole paikallishistoriikki.

Viimeisenä hommana ennen helpotuksen huokausta kirjoitin Euran emännän

muinaispuvusta. Kas näin:

*****************

EURAN EMÄNNÄN PUKU

Euran emännän puku on vuonna

1982 valmistunut satakuntalainen muinaispuku.

Sen rekonstruointiin

käytettiin aikaa kuusi vuotta.

Puvun malli saatiin

Euran Luistarissa

sijaitsevasta ns. Euran emännän haudasta, jonka arkeologi

Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander avasi ja tutki vuonna 1969. Hautaan oli

viikinkiajan

lopulla laitettu arviolta 45-vuotias noin 170 senttimetrin pituinen nainen.

Hänet oli puettu hienoon juhlapukuun, jossa oli mukana myös arvokkaita

koruja. Niiden alla oli säilynyt lähes sata pientä kankaanpalaa, joita

tutkimalla

pysyttiin selvittämään minkälainen puku oli alunperin ollut. Talteen saatiin

osia päällys- ja alushameesta, esiliinasta, vyöstä sekä kintaista. Puvun

jäänteiden

ja korujen lisäksi haudassa oli jäljellä joitakin vainajan luita.

Puvun jäännökset osoittavat, että sen käyttäjä on ollut yhteisössään

arvostetussa asemassa oleva nainen. Se kertoo myös Luistarissa asustaneen

ihmisten

vauraudesta sekä kansainvälisistä yhteyksistä.

Euran emännän pukuja on 30 vuoden aikana valmistettu yli 100 kappaletta.

Yksi puku on näytteillä Eurassa sijaitsevassa esihistorian

opastuskeskuksessa.

Haudassa olleista neulekintaista valmistui oma rekonstruktio vuonna 2003.

Vuonna 2001 presidentti

Tarja Halonen

käytti Euran emännän pukua

itsenäisyyspäivän vastaanotolla.

Euran emännän puku on valmistettu esikuvansa tavoin

villakankaasta,

joka on värjätty kotimaisilla

kasviväreillä

sekä muun muassa

Intiasta

saatavalla

indigolla. Puvun peplos

-mallinen päällyshame on turkoosinvihreä.

Se värjättiin

koivunlehdillä

ja indigolla. Harmaan esiliinan värjäyksessä käytettiin

nokkosta

ja sininen alushame puolestaan sai värinsä indigosta. Puvun

oranssinpunaisten nauhojen ja vyölankojen värjäämiseen käytettiin

aho- ja paimenmataran

juuria.

Alkuperäisen puvun korut olivat pääosin pronssista valmistettuja. Olkapäillä

oli pyöreät

kupurasoljet

ketjuineen. Ketjuissa roikkui mahdollisesti

Birkassa

valmistetut pronssiset kulkuset. Vasemmanpuoleisessa ketjussa oli lisäksi

soikea reiällinen riipus.

Esiliinan helman koristeena oli

pronssispiraaleja

sekä vyötäröllä suuri pronssista valmistettu veitsentuppi.

Lisäksi pukuun kuului kaulakoru, jossa oli

Välimeren

itäosista olevia helmiä sekä 12 ulkomaista hopearahaa. Ne olivat peräisin

Arabian niemimaalta,

Keski-Venäjältä,

Samarkandista

ja Tashkentista

sekä Englannista ja Saksasta.

Nuorin kolikoista oli lyöty

Hertfordissa

vuosien 1018 ja 1024 välillä, jonka mukaan Euran emännän hauta on myös

ajoitettu.

Pukuun kuuluvien korujen lisäksi haudasta löytyi spiraalimallisia

rannerenkaita ja sormuksia.

*****************

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi