JÄMIJÄRVEN TAIVAALLA - TIIRATORPAN PORTAILLA

Toista video Mitt sommarlov Vad jätteskönt mitt sommarlov ska bli Då är man ledig hela långa dan Och alla människor vill ut på landet Och nästan ingen vill gå kvar i stan Mitt sommarlov Vad jätteskönt mitt… 00:02:51 Lisätty 19.3.2009 272 780 näkymää

JÄMIJÄRVEN TAIVAALLA - TIIRATORPAN PORTAILLA

Tänä aamuna tuntui lähes mahdottomalta alkaa saatella Kirkkopostin

kolmosnumeroa julkaisukuntoon. Aineisto on kasattu, toimitustyö vain

jäljellä. Ja silti: mitä merkitystä kaikella tällaisella on, kun maailmassa

tapahtuu joka päivä hirveitä asioita. Kahdeksan ihmisen äkkikuolema

Jämijärven taivaalla lähes luhisti luottamuksen. Kahdeksan tervettä,

taitavaa hyppääjää, kahdeksan läheisilleen rakasta ihmistä: jokin menee

vikaan koneessa ja muutaman sekunnin kuluttua siellä on heidän sijastaan

kasa palanutta luuta ja lihaa.

Nouseeko tuhkasta feenix? Loppuiko elämä todella? irtosiko jokin sieluksi

sanottu jatkamaan sitä, mikä jäi kesken? Ja vielä: näkikö Jumala? Kun

Häneltä tätä kysyn, huutelenko tyhjyyteen?

Niin, tyhjyyteen? Eräs hauta löytyi tyhjänä kauan sitten. Ruumis

kirjaimellisesti loisti poissaolollaan. Vähän aikaa ja kas: Maria

Magdalenalle sama ruumis loisti läsnäolollaan. Pidän näitä tapauksia tosina,

mutta uskoa elämään ei antanut tänään pääsiäisen ilosanoma. Sitä antoivat

pihan peipot ja joen joutsenet. Peippo elää keskimäärin kolmisen vuotta,

joutsenkin alle kymmenen. Poikasista suurin osa kuolee ennen toista

kevättään.

Lintujen ja muiden luonnoneläinten lyhyt matka ajassa tarjoaa hyvin vähän

iloja. Eivät ne tosin ihmisen tavoin tiedä kuolevansa, mutta onpa kaikki

muukin henkinen toiminta mekaanista reaktiota olevaan. Synny, syö, muni ja

tule syödyksi: siinä linnun elämä pähkinänkuoressa. Vain me ihmiset koemme

kevään kauneuden.

Muutamin poikkeuksin olemme ainoa laji, jonka yksilöt tietävät kuolevansa.

Ainoana lajina elämämme sisältää paaaaljon muuta kuin alituista

suorittamista ja velvoitteita. Sellaiset tunteet kuin toivo ja ilo ovat

ominaisia ihmisen lisäksi tiettävästi älykkäimmille lemmikeillemme ja

kädellisille apinoille. Aistien taakse eivät nekään kykene katsahtamaan.

Meille se lahja on annettu.

Minä vein kahvini pihalle. Portailla ilman paitaa seisoin, seisoin ja

neljällä aistilla tunsin. Koko luonto kuulutti kevättä. Koko luonto tuoksui

ylösnousemuksen ilolta.

Sitten kotiin, koneen ääreen ja tekemään sitä Kirkkopostia. Mutta ei ennen

kuin sain antaa itselleni viimeisen niitin uskoon, että elämä jatkuu ja on

elämisen arvoista. Kas tässä: Kuunnelkaa:

http://www.youtube.com/watch?v=3XQenCCjkgE

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

HERÄSIN VAINAJANA

Isäni Ilmarin mielivitseihin kuului se, jossa 60-vuotias mies herää aamulla

täysin terveenä. Ei valita vatsa, ei kolota kallo. Eilisen kivut vei nukuttu

yö ties minne, miestä tuskin kiinnostaa. Nyt hänen on hyvä olla.

Kysymys kuuluu: miksi sanotaan tuollaista miestä? Ja vastaus: Häntä sanotaan

vainajaksi.

Siinä ja onneksi vain siinä mielessä minä olin muutama tunti sitten vainaja.

Pääsiäisaamu sarasti itsensä yllättävän virkeäksi kokevalle 58-vuotiaalle.

Jopa unta tuntui järjestyneen pitkästä aikaa riittävästi. Keljutus loisti

poissaolollaan. Oli helppo uskoa ylösnousemuksen ilosanomaan.

Oma ylösnousemus kävi vaivattomasti. Kahvit kiehumaan, vähät sähköpostit

lukemaan ja sitten ulos pääsiäiseen. Itse luontokin soitteli toivon säveltä.

Mikä oli siinä pojan kahvia hörppiessä, kymmenten lintuin laulua

kuunnellessa ja kevätaamun raikkautta suurin siemauksin henkäillessä.

Aamun linturetki alkoi kotiportailta. Jo niiltä sijoilta kuulin 16 lajin

äänet. Peipot, punarinnat, laulurastaat lehdon puolella, joella lokkien,

telkkien, nokikanojen ja koskeloiden parvet, pihassa pikkuvarpuset.

Järripeippojen muuttokin tuntui päässeen vauhtiin, kas punkkarimaista

järräystä kantoi korviin joka puolelta.

Elämä vainajana jatkui varsinaisella linturetkellä. Nyt oli kevät niin

sanotusti revennyt. Joka parempaa retkisäätä kaipaa, vaatii mahdottomia.

Tunnelma kirkas ja puhdas kuin Finlandia-hymnissä: Ja aamun kiuru

kirkkaudessa soittaa, kuin itse taivaan kansi sois.

Pitkästyisit, jos luettelisin kaikki 40 tapaamaamme lajia. Kahlaajiakin

havaittiin jo kuusi: kuovi, töyhtöhyyppä, metsä- ja punajalkaviklo,

taivaanvuohi ja meriharakka. Kävely halki laulavan metsän Fleiviikin niityn

laitaan nosti silmiin ilon kyynelet.Voi että meille sen suuren

ylösnousemuksen lisäksi vielä luonnonkin ylösnousemus annetaan! Liekö

lintumiehen taivaassa jotain tämän tapaista.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

TEKNIIKKANERON KUOLEMA

Veljeni Vesa kuoli viikko sitten. Matka kohdusta hautaan kesti pari

kuukautta vaille 48 vuotta. Vesan kohtaloksi koitui alkoholi.

Kaikenlaiset tekniset laitteet, pelit ja vempeleet kiehtoivat veljeäni

pienestä pitäen. Ei ole liiottelua kehua häntä synnynnäiseksi neroksi sillä

alalla. Poika oli vain kahdentoista, kun hän purki vanhan autonrämän ja

kokosi sen uudelleen. Isä ajoi sillä vielä monta vuotta.

Vartuttuaan mieheksi Vesa korjasi kaiken, mikä enää korjattavissa oli.

Joskus tuntui, että kaverin tarvitsi vain kävellä paikalle ja kas:

rikkoontunut masina korjasi itse itsensä.

Vain yhtä ei velimies oppinut korjaamaan - omaa elämäänsä. Kiltti ja nöyrä

kaveri hän oli, kivakin, mutta itsensä ja ihmisten kanssa jotenkin

eksyksissä. Aikaa myöten eivät pakopaikoiksi riittäneet koneet. Tuli viinan

perkele, tuli ja tuhosi.

- Voiko Jumalakaan minua enää auttaa! Ihmisen kysymys viilsi ilmaa kuin

kärsivän Kristuksen huuto ristillä: Jumalani, Jumalani, miksi minut

hylkäsit!

Eikä Jumala kuitenkaan hylännyt. Pitkäperjantaita seurasi pääsiäinen.

Vapahtajan täytyi käydä syvimmän kivun ja ihmisen tuskan tie voidakseen

auttaa Vesaa ja sinua. Hän oli nähnyt veljeni taistelun kirousta vastaan,

kuullut hiljaisen rukouksen: päästä minut pahasta. Hän, Jeesus, on taivaan

suuri tekniikkamestari, erikoistunut korjaamaan sen, mitä meistä kukaan ei

itse osaa, elämän. Vihdoin ehjänä on elämämme iäistä laatua. Purettuna ja

jälleen koottuna Vesa on uusi luomus. Jos turvaat ristin mieheen, niin olet

kerran sinäkin.

Hannes-pappi

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

LOHI NOUSEE - MIEHEN ELÄMÄNKAARI

Toista video Juice Leskinen & Mikko Alatalo - Senaattori ja boheemi (2004) - 9. Lohi nousee (Säv. & san. Alatalo-Leskinen Kalle Päätalon tekstin mukaan) Juice Leskinen (laulu) Mikko Alatalo (laulu, huuliharppu,… 00:05:52 Lisätty 24.6.2013

LOHI NOUSEE - MIEHEN ELÄMÄNKAARI

Voiko vanhenevan miehen tuntoja enää paremmin kuvata kuin tässä laulussa?

Vain koiraslohet eli kojamot nousevat virtoihin. Ja kuinkas sitten

kävikään - minunkin?

Kas näin:

http://www.youtube.com/watch?v=8ssie47CKNQ

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

KAUKORAKKAUTENI BRITA KOIVUNEN

*

Toista video 7" single Oscar Osaa / Sukiyaki (Scandia) 1963 Jaakko Salon Yhtye , Erkki Junkkarinen (vihellys) US no.1 hitti Kyu Sakamoto (1963) säv Hachidai Nakamura , suom san Saukki Brita Koivunen 00:03:05 Lisätty 21.3.2012 6 611 näkymää

Tieto suosikkilaulaja Brita Koivusen kuolemasta vie mielen haikeaksi,

vaikken tullut tuntemaan häntä henkilökohtaisesti. Varsinkin nuoruudessani

Brita kuului, kuten iskelmässä lauletaan, päivään jokaiseen, kuului aamuun

ja iltaan. Eikä se johtunut siitä, että radiossa soitettiin hänen levyjään

päivittäin. Syy oli hyvinkin henkilökohtainen.

Peppi-karhun aamutossut oli ensimmäinen ikioma äänilevyni. Se soi Britan

EP:llä, joka tuli meille uuden radion mukana v. 1960.

Ensimmäinen tietoinen aikuistenlevy, josta tykkäsin oli Britan Hauska Jose.

Olin silloin seitsemän. Zing zing zing, uppaaappa dubaduba zing zing zing

nauratti, ettei pieni poika meinannut kotiapulaisen sylissä pysyä.

Kaksi kertaa ikää lisää: Olen neljäntoista ja rakastan Britaa. Ne muut vain

luokan tyttöjen kasvavia rintoja ja pyöristyviä peppuja ihailevat. Minun

kaukorakkauteni on Brita Koivune, äitini-ikäinen nainen, mutta suloisin

kaikista. Kun toisilla soivat Biitlesit ja Rollarit, Holliesit ja Walesin

tiikerit, meillä pyörii Brita. Hänen jokainen elokuvansakin on tapaus

elämässä. Tuijotan sokeutuvat silmät loppuun hänen kuviaan lehdistä.

Sydämeni valtaistuimelta syrjäyttävät nuoruuteni kuningattaren vasta Lys ja

sitten Mirkku, ehkä Alice, Vuokko Hovattakin, mutta Brita, tällaisena häntä

on todella vaikea vastustaa:

http://www.youtube.com/watch?v=vMfqXvgJ5Ec

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

NÄKÖVAMMAISET MENETTÄVÄT KIRJASTON

Tekstissä mainittu Mikko on koulu- ja opiskelutoverini, rovasti Mikko Ojanen

Lappeenrannasta. Eero Vartio on lakimies, filosofian maisteri ja kirjailija.

Minun tavoin molemmat ovat sokeita ihmisiä.

Tässä teksti:

Mikon realistiseen ennusteeseen on valitettavasti pakko yhtyä. Pienen ryhmän

kulttuurintarjoajana ei kirjastollamme ole tulevaisuutta. Se häviää

kilpailussa pienenevistä määrärahoista laitoksille ja toimintayksiköille,

joita kyllä riittää. On pakko omaksua ovela linja. Vaikka kirjastoamme

tarvitsevat ikäihmiset ovat käytännössä ainakin lievästi näkövammaisia,

kannattaa heidän korkeaa lukumääräänsä korostaa. Maahanmuuttajat ovat toinen

kasvava käyttäjäryhmä. Heidän kielellinen kehityksensä hyötyy äänikirjoista,

tuotetaanpa ne millä formaatilla hyvänsä.

Me emme saa jäädä tuleen makaamaan. Jos "mainoskampanja" puree ja määräraha

nousee, pystyy kirjasto palvelemaan myös näkövammaisia nykyistäkin paremmin

edellytyksin. Yritetään leikata pihvistä niin mojova pala kuin mahdollista.

Käytännössä tämä vaatii jatkuvaa rummutusta kirjaston itsensä suuntaan.

Älkäämme antako virkaportaan kokonaan unohtaa, että joskus maailmassa laitos

oli näkövammaisten kirjasto.

Eero Vartion näkemykseen yhdyn valintaprosessin osalta. Käyttäjäkunnan tulee

päästä osallistumaan ääni- ja pistekirjojen valintaan. Niin mukavia kuin

nuoret naiset yleensä ja kirjastomme työntekijät erityisesti ovat, näkyy

heidän ikänsä ja sukupuolensa liikaa nykyisissä valinnoissa. Tietokirjojen

osalta se tarkoittaa esim. tieteellisesti pätevän kirjallisuuden häviävän

pientä osuutta valikoimassa. Brittiläis-amerikkalainen viihde ja varsinkin

nuorten naisten ongelmat tulevat kyllä laajalti tutuiksi äänikirjojen

kuuntelijoille. Moni toivoisi myös uskonnollisen ja jopa

hartauskirjallisuuden osuuden nousua.

Toteaa omat kirjansa kyllä hyvin kirjaston kokoelmiin saanut Hanski

ENÄJÄRVI YLLÄTTI

Nainen katseli kaukoputkella lintuja Halssinrannassa. Lienee ollut

muukalainen, kun ei tuntenut minua. Mutta hän tuntee linnut. Kiinnitti muun

muassa Pirjon ja allekirjoittaneen huomion kolmeen puukiipijään, jotka

jokirannan lehdossa lentelivät. Nainen mainitsi vielä, että Enäjärvellä

kuuluu olevan paljon tukkasotkia.

- Mitä ihmettä, minä ihmettelin. Ei Enäjärven pitäisi olla vapaa jäistä

tähän vuodenaikaan. Suomen parhaisiin lintujärviin se kuuluu, mutta on pieni

ja matalavetinen. Tällaiset järvet vapautuvat jäistä lähempänä vappua.

Niinpä en uskonut naista.

Pirjo sitä vastoin uskoi. Lähdimme välittömästi tarkistamaan tilanteen,

kertyyhän matkaa vain pari kilometriä. Saimme siis hyvin pian huomata minun

erehtyneen. Aivan jäätön Enäjärvi oli. Sitä paitsi tuuli oli heittänyt

rannan tuntumaan, lähelle luontolavaa 720 tukkasotkan parven. Emme ole

eläissämme tavanneet yhdellä kertaa noin montaa "Tukkista."

Mitä tästä opimme? Ennakkokäsitykset siitä, mitä luonnossa voi tapahtua,

ovat usein esteenä hyville havainnoille. Luonnossa kas tapahtuu monia

yllättäviä asioita.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

JÄNNITTÄVÄT MATKAT

Ensi viikolle kertyikin Hanskille matkoja enemmän kuin alkuvuonna yhteensä.

Sunnuntaina Seinänjoki, Tiistaina Helsinki, keskiviikkona Turku ja vielä

lauantaina Eurakin. Euraa lukuun ottamatta köröttelen reissut halvinta

matkustustapaa käyttäen junalla. Tänä aamuna tulikin kuusi tekstaria

puhelimeen. Turvatiimi-niminen firma vakuuttaa niillä, että saan, sokea kun

olen, opastuksia vaihtopaikkojen ja määränpäiden rautatieasemilla.

No yleensä olen saanutkin. Kaksi kertaa on kyllä pumppu hypännyt kurkkuun,

kun opastaja ei olekaan saapunut. Seiso siinä sitten hädissäsi ja yritä

vimmatusti saada yhteyttä opastuksen tarjoavaan firmaan. Se on kuitenkin

mahdotonta. Heillä on kyllä minun puhelinnumeroni, mutta minulla ei ole

heidän.

Sokean on aika turvatonta matkailla yksin. Kallistakin se on, sillä

taksimatkoja korvataan vain kotikunnassa ja sen naapureissa tehtävistä

reissuista. Enemmänhän tuota taksia vieraalla paikkakunnalla tarvitsee kuin

kotikaupungissa. Olen siis torstaina Turusta palatessani satoja euroja

köyhempi mies kuin nyt. Euraan kuskaa onneksi Nummen Kari, Satakunnan museon

ystävien puheenjohtaja. Ja hän tekee sen ilmaiseksi.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi