sunnuntai 24. elokuuta 2014

URHEILUMUSEON GUIDIO_JÄRJESTELMÄN ONGELMA



Iphoneen perustuva, kävijät kohteiden luo opastava kuvailutulkkauslaite
osoittautui hieman ongelmalliseksi urheilumuseossa. Syy on lähinnä museon
pienuus. Kohteet joudutaan sijoittamaan niin lähelle toisiaan, että puhutut
tekstit eivät ehdi vaihtua ajoissa. Kun seistään jo Paavo Nurmen kullatun
piikkarin edessä, esittelee Arto Teronen yhä luuluistimia 1700-luvulta.
Matti Nykänen hyppää kultaa Galgaryssä, vaikka sokea seisoo jo Pertti
Karppisen veneen luona. Epäkohta harmitti eniten silloin, kun toisessa
kerroksessa joutui kuuntelemaan kolmatta kertaa ekan kerroksen tekstejä.

Guidio-järjestelmä asennetaan kevääseen mennessä Satakunnan museoon, Poriin.
Isossa talossa kuvailtavat esineet voidaan viedä riittävän kauas toisistaan
sekaannusten välttämiseksi. Osoittautui siis hyödylliseksi pistäytyä
urheilumuseossa Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n hallituksen kokouksen
jälkeen. Urheilusuoritus
museoon meno sinänsä oli kyllä: kilometri lähes yhtämittaista ylämäkeä
ratikkapysäkiltä. No eipä ollut haitaksi majesteettiselle
mahamonumentilleni.

Erityisen hyväksi, joskin guidiottomaksi käyntikohteeksi osoittautui
hotelli- ja ravintolamuseo Kaapelitehtaalla. Äänimateriaalia oli paljon,
interaktiviteettina hajuseinä. Karaokelaitteetkin löytyivät. Onnistuimme
karkottamaan vähätkin museovieraat laulamalla ämyriin Rosvo-Roopen.
Hajuseinän tappeja painelimme paremmin. Helposti tunnistuivat tappien päistä
vaniljat ja gaardemummat.

Urheilumuseon henkilökunta palveli aurinkoisesti, hotelli- ja
ravintolamuseon ei. Sitä ei nimittäin käyt. katsoen ollut. Tapasimme vain
lipunmyyjäpojan alakerrassa.

Museokäyntejään seuraavan NvKP:n hallituksen kokouksen jälkeen jatkava
Hanski.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti