Äänikirjan äärestä kuului hyvä-huutoja, kun kuuntelin Minna Lindgrenin
Ehtoolehto -dekkareita. Suomalaisen vanhustenhuollon räikeät epäkohdat
näyttäytyvät niissä tavalla, jonka toivoisi olevan paisuttelua, mutta joka
ei sitä valitettavasti ole. Yksityisessä vanhusten palvelutalo Ehtoolehdossa
kohdellaan elämän loppumetrien kulkijoita törkeästi. Rahat pois ja palvelut
minimiin, on päivän sävel. Lindgren valaisee asiaa monin uskottavuudessaan
pöyristyttävin tilannekuvauksin.
Ehtoolehdon asukkaat ovat varakkaan puoleista väkeä, yksi jopa entinen
suurlähettiläs. He voisivat ostaa parasta mahdollista hoitoa ja jopa
mukavuutta. Yksityinen palvelutalo on kuitenkin liikevoittoon tähtäävä
yritys. Kustannuksista säästetään pitämällä henkilökunta pääasiassa
pätkätöitä tekevänä ja pienenä. Kun taloon tulee remontti, muuttuvat olot
niin sietämättömiksi, että asukkaat kahta lukuun ottamatta pakenevat sieltä.
He yrittävät asua eräänlaisena kommuunina suurlähettilään omistamassa
huoneistossa, vaikka ovat yli yhdeksänkymmenen jokainen. Siellä koetaan
yhteiskunnan tarjoamien palvelujen puutteet. Lähihoitajien hirmuinen kiire,
sairaaloiden ylikuormitus ja yleinen piittaamattomuus ulottuvat luo köyhän
niin kuin rikkaankin. Edes rahalla ei voi ostaa ystävällistä ja kiireetöntä
palvelua. Ainoa kiireetön tuntuu olevan ambulanssi.
Vaikka Lindgrenin kritiikki puree, ei tekstissä kuulu turhaa nalkutusta.
Vanhukset ovat sitä paitsi hyvin oma-aloitteisia. He löytävät elonsa
ehtooseen ilojakin. Heikko tukee heikompaa, yhdessä pidetään hauskaakin.
Niin tehdään jopa kuoleman kustannuksella. 94-vuotiaalla voi olla suruja,
mutta harvalla niihin kuuluu enää siinä iässä kuolema. Toivovat vain, ettei
kovin kärsimyksin tarvitse lähteä.
Minna Lindgrenin eloisaa kieltä ja arjen asiantuntemusta sopii kiittää.
Hänen Ehtoolehto -kirjojensa nimet ovat kuolema Ehtoolehdossa ja Ehtoolehdon
pakolaiset. Ne nostattivat heti ilmestyttyään korkean keskusteluaallon.
Kuolema Ehtoolehdossa -kirjasta filmattiin elokuva. Me näkövammaiset voimme
lainata teokset kirjastostamme Daisy-levyinä. Lukija on söpöääninen Helinä
Lillkvist.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti