Intiaanivaimon laaksoksi sanotusta, Tiiratorpan lähellä viheriöivästä
pensastosta sen sitten kuulin: suomalaisen lempilintuni viitakerttusen.
Öinen linturetkemme huipentui mestarin sinfoniaan. Viidan lintua parempaa
laulajaa ei luonnostamme löydy muulloin kuin satakielemme sukulaisen,
etelänsatakielen eksyessä Suomen sulo suvehen. Näin käy ikävän harvoin.
Olipa ehtooretkemme muutenkin antoisa. En pitkästytä luettelemalla kaikki
tavatut 39 lajia, mutta muutama mukavuus ansaitsee maininnan. Kerttusista
tavattiin Ryti- ruoko- ja rastas-alkuiset, sekä Levonkurkussa että Levon
Lammella luhtakana sekä (tietysti) kymmeniä satakieliä. Rastaskerttunen on
näillä leveysasteilla hyvin harvalukuinen sorakurkku, satakieli taas
tolkuttoman yleinen. Pelkällä Toukarin/Luotsimäen alueella kuulimme jokunen
yö sitten 36 satakielikoiraan kosiomessut. Kun "herrat" kailottavat siellä
20 metrin välein, hukkuu muu linnunlaulu kuulumattomiin. Minna Pyykkö tekee
siitä huolimatta radio Suomelle ohjelman juuri Toukarissa. Aiheena on
nimittäin satakieli, haastateltavana minä ja syynä tuo kuukausi sitten
julkistettu kirjani. Saadapa ohjelmaan sujautetuksi myös yksi
viitakerttunen, sillä sen sonetit ovat näin ihania:
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti