Huikeaksi täytyy luonnehtia nuorten harmonikansoittajiemme tasoa. Kävin
toteamassa tämän Jämijärvellä ja Ikaalisissa. Sata-Häme soi -festivaali ei
jättänyt tilannetta epäselväksi. Jo tuollaiset piironginkorkuiset naskalit
ja lettipäät soittivat hämmästyttävän vaativia sovituksia. He soittivat
niitä puhtaasti. Jokin Pikkuoravien kuuraketti tai Lohikäärme Puf ei
sävellyksenä konstikkaalta vaikuta, mutta annas olla, kun ne pitää soittaa
harmonikalla juoksutellen, sävelkulkuja muunnellen ja jopa improvisoiden.
Pitää ollakin aloittanut harmonikkaharjoittelu päiväkerhoiässä, jotta
sellaiseen varhaisnuorena yltäisi.
Nuoret kultaisen harmonikan kisaajat soittavatkin nykyään tavalla, jota
minun aiheeseen syvällisemmin perehtymättömänä on mahdotonta kuvata. Tuntui,
ettei mikään näiden maestrojen musiikki-iloittelua rajoita. Harmonikalla
voi soittaa, jos osaa, kaikkea Bachista punk-rockiin, jazzista sambaan ja
virsistä rantakoivun alle.
Varsinainen syy läsnäolooni Ikaalisissa oli 23-vuotias huippulahjakkuus
nimeltä Joose Ojala. Meitä oli veli Tuukka Ojalan lisäksi pieni jouklko
muita sokeita karjumassa bravoota Jooselle. JA HYVIN MIEHELLÄ MENI: EI
NIINKÄÄN ÄÄNEKKÄÄN KANNUSTUKSEMME KUIN VALTAVAN SOITTOTAITONSA ANSIOSTA
Joose nappasi kultaisessa hopeaa eli tuli toiseksi. Loppukilpailuun oli
valikoitunut satojen yrittäjien joukosta kuusi taitavinta.
En valitettavasti tavannut hopeamitalistia itseään. Toivottavasti löydän
hänen yhteystietonsa. Joosen trio JJT näet soitti synttäreilläni ja pitäisi
saada tilinumero. Ikaalisissa törmäsin (sekä kuvannollisesti että
kirjaimellisesti) kyllä moniin muihin tuttuihin. Siinä toivossa ja
suurenpuoleisen harmonikkakärpäsen puremana taidan mennä soittelemaan
Sata-Hämettä ensi vuonnakin.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Google+ Hannes Tiira
Youtube: Hannes Tiira
Sähköposti: kirja.hannes@gmail.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti