Jäätelöbaarin pöydässä huomasimme Ramin ja Hannan kanssa olevamme samaa
mieltä Kreikasta. Sympatiamme ovat vahvasti Alexis Tsiprasin ja siten myös
maan vähäosaisten puolella. EU:n sanelema hevoskuuri kuristaa kovimmin
eläkeläisiä, opiskelijoita, työttömiä ja muita pienituloisia. Tsipras ei
säästellyt voimiaan puolustaessaan maansa kohtuullisen pohjoismaiselta
vaikuttavaa sosiaaliturvaa, johon tosin oli päästy isolla lainarahalla.
Köyhällä valtiolla ei sellaiseen olisi ollut varaa, ei ainakaan EU:n ja
kansainvälisen valuuttarahaston, IMF:n mielestä.
Karvaita ovat nyt lääkkeet. Tsiprasin täytyi nöyrtyä Euroopan pankkiirien
puristuksessa. Saimme klassisen esimerkin epätasaisesta kamppailusta
demokratian ja rahavallan välillä. Nykymaailmassa on pienen paha
pullistella. Polvilleen paremman elämän puolustaja painetaan porukalla. Eikä
se poppoo ole vähälukuinen. Kaikki valtiot kas ovat riippuvaisia
lainoittajista. Elleivät poliitikot laula näiden lauluja, joutuvat he
maistamaan samaa droppia kuin kreikkalaiset nyt. Luottoluokasta kannattaa
olla huolissaan, sillä ne, joiden takana rahat ovat, myös niiden käytöstä
päättävät. Kansainvälinen kapitalismi kävelee kevyesti valtioiden yli.
Kreikan tapauksessa tämä merkitsee jopa uhkaa maan itsenäisyydelle, kuten
talousviisas Sixten Korkman oivallisesti kiteytti.
Ei liene realismia unelmoida maailmasta, jossa pohjoismainen
hyvinvointimalli toteutuisi laajamittaisesti. Pohjolastakin sitä pelottavaa
vauhtia puretaan. Suomessa hallitusohjelma pitää huolen siitä, että joudumme
pian luovuttamaan paikkamme maailman onnellisimpana maana. Meidän
valtionvelkammehan on vain eurooppalaista keskitasoa, mutta hallituksen
mielestä meillä ei ole varaa nykytasoiseen vanhustenhuoltoon,
perhepolitiikkaan eikä vammaisten oikeuksiin. Sosiaalinen verkko repeilee
monesta kohdasta. Onko sitten ihme, jos Suomi riistäjäpuolue kokoomuksen
keulamiehen, Alexander Stubbin johdolla kuului kovanaamaisimpiin Kreikan
kyykyttäjiin.
Demokratia ja länsimainen sivistys alkoi helleenien Kreikasta. Antiikin
demokratiaa ei toki voi rinnastaa järjestelmään, jota nykyään ymmärrämme
kansanvallalla. Äänioikeus oli vain vapailla miehillä. Nämä torilla kantansa
huutamalla ilmaisseet uroot muodostivat hyvin pienen osan kansasta. Systeemi
oli tuon ajan oloissa kuitenkin radikaalisti demokraattisempi kuin muualla.
Tsipras viittasikin taiston tiimellyksessä useaan kertaan maansa
kunniakkaaseen historiaan. Valitettavasti historia ei sitten saanut toistaa
itseään, ei edes muodoltaan muuntuneena. Oikeudenmukainen tulonjako ja
sosiaalinen turvallisuus jäivät toteutumatta. Kreikasta ei kyykytettynä ole
esimerkiksi toisille maille. Jospa siellä sentään onnistuttiin kylvämään
muutoksen siemen. Kapina kapitalismin ylivaltaa vastaan ehkä odottaa
aikaansa, mutta tahdon uskoa siemenen kypsyvän kerran. Loputtomiin eivät
rahavaltiaiden uhrit osaansa alistu.
Mikis Theodorakis ja Yannis Parios: O kaimos = Tuska
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti