On tullut tuossa pikku hiljaa kerätyksi luetteloa historian näkövammaisista.
Kuuluisien "meikäläisten" määrä riippuu kelpoisuuskriteereistä. Kysymys
kuuluu: kuinka vaikea näkörajoite katsotaan vammaksi ja toinen: kauanko
henkilö huonosta näöstään joutui kärsimään. Joko muutaman kuukauden tai
vuoden sokeana ollut pitää laskea mukaan? Jos, niin silloin sellaiset
persoonat kuin Edith Piaf, K. A. Fagerholm ja Apostoli Paavali tulevat
kysymykseen. Selkeästi sokeita olivat esim. Jorge Luis Borges, Vasili
Suiski, Vasili Sokea, sekä viikinkipäällikkö, Norjan kuningas Maunu Sokea.
Enpä ollut tiennyt, vaikka Ranskan historiaan mielestäni laajasti perehtynyt
olen, että myös bilettäjäprinsessalla, sittemmin kuningattarella, Marie
Antoinettella oli näkövika. Helena Petäjistö viittaa tähän parikin kertaa
Pariisista, Versaillesista ja La Givernystä kirjoittamassaan kirjassa.
Toinen maininta on tosin poimittu Axel von Fersenin suusta. Kuningatarta
intohimoisesti rakastanut ja tämän pakoyrityksenkin suunnitellut kreivi
puolusti sydänkäpyään, kun tätä moitittiin pinnalliseksi hepsankeikaksi.
Sitähän itävallatar ehkä aivan viimeisiä vuosiaan lukuun ottamatta oli,
mutta hänen lukemattomuutensa saattoi johtua näköviasta.
Tietääkö joku (esim. Eija-Liisa) asiasta enemmän? Kuinkahan paha tuo
Antoinetten näkövika oli? Ainakin hän vietäessä teloitettavaksi astui
pyövelin varpaille ja pyysi anteeksi. Johtuiko kömpelö kulku huonosta näöstä
vai väsymyksen ja kiihtymyksen kombinatiosta kohtalon hetkellä?
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti