Ylivieskan kirkon polttaja saatiin kiinni lähes verekseltään. Vielä ei ole
tihkunut tietoja hänen motiiveistaan. Ne liittyivät mahdollisesti
lankalauantain pakanalliseen traditioon: pahat henget liikkeellä, kun
Kristus makaa haudassaan. Kenties polttaja tahtoi sytyttää komeaakin
komeamman pääsiäiskokon noitien ja muiden ilkeiden mielikuvitusolentojen
hengessä.
Suru ja järkytys rakkaan rakennuksen raunioilla voi vaihtua vihaksi teon
tekijää kohtaan. Tunnustan tuntevani jotain sen tapaista itsekin. Sen sijaan
Jumala, joka ei asu käsin tehdyissä temppeleissä, rakastaa häntä. Kuten
tanskalainen, natsien murhaama pappi Kaj Munk sanoi, Jumala ei vihaa edes
Adolf Hitleriä. Tätä on mahdotonta ihmisjärjellä käsittää mutta näin se on.
Lentiiran rajaseutukirkon polttajaksi paljastui aikanaan sikäläisen papin
poika. Poika oli koko elämänsä kärsinyt vakavista mielenterveyden
ongelmista. Hänen sielunsa oli kuin ne hiiltyneet laudat, joiden kappaleita
isä pastori pyöritteli käsissään kirkon muistohartaudessa. Pappi sanoi monen
ihmisen elämän olevan juuri kuin nuo mustiksi hiiliksi sammuneet kekäleet.
Monen on täällä hirveän paha olla.
Ylivieskaan rakennetaan varmasti uusi kirkko. Lentiiraan ei taidettu
rakentaa. Pääsiäisen sanoma velvoittaa kristittyä olemaan apuna
rakennettaessa uutta Pyhän Hengen temppeliä pahantekijän sielun raunioille.
Rakentaja on silloin ylösnoussut itse. Hänen hirttensä, tiiltensä,
naulojensa ja lautojensa nimi on rakkaus. Sillä Hän voi eheyttää sinutkin.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti