Kerrankin hyvä uutinen New Yorkista: neljä kymmentä upporikkaiden sukujen
jäsentä pyysi nostamaan veroastettaan yhdellä prosenttiyksiköllä. Kuulostaa
vähäiseltä ja sitä se toki joidenkin Disneyjen ja Rockefellerien taloudessa
onkin. Ei prosentti horjuta, eipä edes heilauta miljardituloilla ylimakeaa
elämää viettävien arkea, mutta se on valtava läjä rahaa. Oikeaa on eleessä
kaksi asiaa:prosentti suunnataan köyhäinhoitoon eikä se ole lahjoitus.
Sallimalla korottaa verojaan ökyrikkaat myöntävät, että yhteiskunta hoitaa
sosiaali- ja terveystointa paremmin kuin vapaaehtoiset lahjoittajat. He
noudattavat Ruotsin ex-sosiaaliministerin, sokean Bengt Lindkvistin oppeja.
Lindkvist kieltäytyi maan sokeainjärjestön puheenjohtajana vastaanottamasta
Kaarle Kustaan ja Silvian sille tarjoamaa häälahjaa. - Yhteiskunnan kuuluu
huolehtia vammaisistaan, sanoi Lindkvist - emme tarvitse armopaloja.
Äiti Teresan ohjetta nuo newyorkilaiset taas eivät noudata. Äiti Teresa
kehotti antamaan niin, että se omassa kukkarossa tuntuu. Prosentti ei vielä
tunnu, mutta sen kolmas hyvä puoli on houkutusvaikutus. Jospa tuhannet, jopa
miljoonat rikkaat ottaisivat esimerkkiä noista 40:stä, kun ei aivan
mahdottomia vaadita. Kristus meni tosin Äiti Teresaakin pidemmälle.
Tavatessaan rikkaan nuorukaisen Hän sanoi: Mene ja myy kaikki mitä sinulla
on, jaa köyhille ja seuraa minua. Meillä toimitaan miltei päin vastoin.
Valtiovalta ottaa pienituloisilta kantaakseen säkillä rahaa niille, joilla
sitä jo osinkoina, jättiomaisuuksina ja liikevoittoina ennestään on.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti