ANNA LOMA AIVOILLESI
Ryhdyin rasittamaan aivojani kirjoittamalla teille tämän blogin. Teko ei liene kovin järkevä näin parhaaseen loma-aikaan eikä varsinkaan siinä tapauksessa, että tahtoo kehottaa muita olemaan niitä rasittamatta.
Kun silti kirjoitin, syitä on kaksi: Kiti Müllerin haastattelu kesäkuun Tiede-lehdessä ja taipumukseni unohtaa pian, mitä luulen oivaltaneeni. Aika harvoin minä mitään oivallankaan. Jos nyt kadottaisin Müllerin pääsanoman, menettäisin harvinaista herkkua. Menettäisin mahdollisuuden välittää jokseenkin tärkeäksi kokemani välähdyksen sinulle.
Kiti Müller ei ole kukaan muu kuin koulutoverini Kiti Lounasmaa. Isänsä, kylmäfyysikko Olli Lounasmaan tavoin Kiti omistautuu tutkimukselle. Hän tekee laatutyötä aivojemme kestokyvyn ja sietorajan selvittämiseksi. On näet pannut merkille, että yllättävän monet lähimmäiset kärsivät kansanomaisesti sanoen aivoähkystä.
Työ ei rasita enää fyysisesti. Henkisesti se vaatii yhä enemmän yhä useammalta. Jos sinun täytyy työpaikkasi säilyttämiseksi tai uralla edetäksesi kyetä ratkaisemaan sata pulmaa yhtaikaa ja samaa rumbaa jatkuu vuodesta toiseen, olet vaarassa pimahtaa. Aivosi eivät kestä kiirettä, informaation tulvaa ja kilpailua samassa paketissa. Tällainen on kuitenkin tilanne nykyisessä työelämässä. Se, joka uskaltaa ottaa löysin rantein, putoaa pian pelistä pois.
Aivorasitus hiipii salakavalasti. Emme helposti huomaa taudin oireita, joten jatkamme totuttuun, työnantajallekin mieluisaan tehokkaaseen tapaamme. Sitä paremminhan firmalla menee, mitä tehokkaampia, oivaltavampia, dynaamisempia ja ratkaisukeskeisempiä työntekijöitä sen palvelukseen saadaan. Omistajien voiton maksimointi edellyttää itseltään ja alaisiltaan huippusuorituksia vaativaa johtoporrasta. Tuotto revittiin ennen työläisen selkänahasta, tänään se revitään hänen selkäytimestään ja vähän siitä ylös.
Kiti Müller on osoittanut sähköimpulssein tekemillään kokeilla rasituksen lisääntyvän tehtävien vaikeutuessa ja niiden suoritukseen annetun ajan lyhetessä. Seuraukset uhkaavat mielen- mutta myös kehon terveyttä. Esimerkiksi sydänoireet, vatsavaivat, päänsäryt selittyvät usein juuri liian vaativalla työllä. Ihminen on tunnetusti psykofyysinen olento niin, että mieli ja ruumis kärsivät vuorovaikutuksellisesti. Depressio on yleisin liikarasituksesta kirjoitettu diagnoosi, muttei masentunut tai loppuun palanut ihminen voi fyysisestikään hyvin. Hän ei jaksa huolehtia kunnostaan.
Kiti Müllerin työlle ja tutkimukselle on kaikki syy toivottaa mitä parasta menestystä. Hienoa, että professoritason vaikuttaja ottaa, näin olen ymmärtävinäni, sydämenasiakseen auttaa sairaiksi asti kiritettyjä työn raskaan raatajia. Kyse on suuresta yhteiskunnallisesta ongelmasta. Siksi Müllerin tutkimusten soisi herättävän laajenevaa huomiota. Tiede-lehti teki fiksusti valitsemalla hänet tutkijaesittelyyn. Se on nimittäin suurilevikkinen aviisi, jota päättäjätkin lukevat.
Kunpa viisaan naisen neuvot ja varoitukset otettaisiin huomioon siellä, missä työelämän ehdoista päätetään. Aihe ei liene liian pieni käsiteltäväksi työmarkkinaneuvotteluissa. Omistajien olisi syytä muistaa, että kohtelivat ne muinaiset roomalaisetkin hyvin orjiaan. Aivokuorman alle lyyhistyvästä orjasta ei ole aineellista hyötyä tänäänkään.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti