Sopii meidän setviä ilon ja nautinnon lähteitä sokeuden yleisemmällä tasolla. Mistä irrottaa ilon ihminen, jolta näkemisen nautinnot puuttuvat? Hänen ulottumattomiinsa jää hyvin paljon. Vai jääköhän?
Minun ajatukseni asiasta ovat aiempaa valoisammat. Toki sokean edellytykset tavoittaa kuvan, olennon ja maiseman kauneus ovat olemattomat. Taiteen lajeista myös tanssi, arkkitehtuuri, elo- ja sarjakuva sekä julistetaide ovat vaikeat tavoittaa. Lahjakkaimmat sokeat kykenevät kyllä luomaan taidetta näilläkin sektoreilla, mutta tuloksista pääsemme iloitsemaan kuluttajan ominaisuudessa vain vaivoin jos ollenkaan.
Ilot pitää repiä muualta. Musiikki, äänikirjat, radion tarjonta, hyvä ruoka: siinä esimerkkejä asioista, joiden suhteen olemme täysin tasa-arvoisia näkevien kanssa. Samoin liikunnan monet muodot antavat tyydytyksen niille, jotka liikkua tykkäävät.
En enää etsi taidenautintoa sieltä, mistä sen vain vajaasti tavoitan. Suviset lomamatkat suuntautuvat paikkoihin, joissa suu ja korva viihtyvät. Kun Satakunnan museon ystävät retkeilivät Kotkaan, jättäydyin pois tavaransa vitriineihin kätkeneistä kohteista. Kohokohdaksi minulle (ja myös bussikuskille) osoittautui yhteislauluhetki Verlan maailmanperintökohteessa, Kouvolan Jaalassa.
Erittäin ikävältä taas tuntui, kun Porin kulttuurijohtaja Jaana Simula käytännöllisesti katsoen pakotti minut seuraamaan Liisa Nojosen tanssikoulun esitystä. Olen harvoin tuntenut osattomuuteni yhtä kipeänä kuin silloin. Jos edes musiikki olisi ollut elävää, olisi läsnäoloni ollut jotenkin perusteltua. Ehkä joillekuille näkeville on tärkeää kuvitella meidän elävän yhtä antoisaa elämää kuin he itse. Simulan teon takaa kurkistaa, kylläkin aiheeton, syyllisyys omasta parempiosaisuudesta.
Mitalin kääntöpuolelta löytyy sentään jotain visuaalista. Entisenä näkevänä ja heikkonäköisenä muistan värit ja monet ulkonäöt. Huomaan varsinkin vanhemmiten kuvittelevani ihmiset ja maisemat kauniimmiksi kuin ne oikeastaan ovat. Ei kotirannan koivikosta irvistä rikottu kaljapullo eikä ihmisten kasvoissa kukoista finnien, ryppyjen eikä rupien viljelmä. Mielikuvat korvaavat kuvat ja niiden katselu on joskus suurikin nautinto.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti