NÄIN UNESSA EHKÄ OIKEAN PANU RAJALAN

En aikonut lukea Hämeenkyrön alfauroksen Katri-Helena -kirjaa "Lavatähti ja kirjamies."  Miksi ruokkia kaltaiseni ö-mappikoiraan ja puolijulkimon kalvavaa kateutta itseään menestyvämpää nais- ym. sankaria kohtaan? Hekumallinen itsesäälini voi muutenkin turhan paksusti. Siinä on rähmäisen ihanaa piehtaroida.

Ei mutta mitäs puhetta tuo tuollainen on? Monet miehet ja kaikki naiset pitävät Rajalaa suurena sikana. Tahtoisinko tosissani yltää hänen maineeseensa kalun haluja itsekkäästi tyydyttävänä Casanovana? Ja miten olisi tuon Katri Helena-asian laita? Viisimiljoonaisen Suomen kansan rakastaman, sinivalkoisen äänen petolliseksi itkettäjäksikö ilmaantua halajan? Saman tien voisin  liittää nimeni eteen tittelin "kansanvihollinen", sillä Katri Helenahan on ollut onnellisesti naimisissa Suomen kanssa kohta 50 vuotta.

Ehken tavoittele juuri sitä puolta Panu Rajalan arjesta, joskin eroottinen eläin minäkin olen. Niin kuin nuoruuteni idoli, rovasti Pentti Hakala tapasi sanoa: "jokaisen terveen miehen haarojen välissä on kymmenen senttiä lihaa, joka ei suostu parannusta tekemään." Kyllä ö-mappikoiraankin alavatsassa vielä jokin värähtää, kun nuoren mansikanmyyjätytön hento kätönen hipaisee kämmenselkää. Ja vaimoni muuten tietää sen.

Panu Rajalan muut ominaisuudet ja saavutukset motivoivat kateuden kyytä luikertelemaan yhä syvemmälle paitani sisään. Henkevä seuramies, sanavalmis keskustelija, älykäs ja ahkera tutkija, painosten kuulu kuningas  - kukapa sanasta itsekin elävä katsoisi nuo määreet ylen. Villa Viehätyksen isäntään ne aiheellisesti liitetään. On se niin väärin, vaikka onkin oikein.

Pelkoni voittaen ja ennakkoasennettani korvalle läimäyttäen sentään luin kirjan. Toisin kuin noin miljoonaa muuta lukijaa minua kiinnosti enemmän kirjamies kuin lavatähti. Olen kas alkanut pitää Katri Helenan lauluista vasta hänen tekopirteän kestohymynsä pirstouduttua moni-ilmeiseksi surun, elämänkokemuksen ja hiljalleen heräävän toivon mosaiikiksi. Hänen tulkintansa "viimeinen kuulutus" on jo aika uskottava. Taisivat vuodet Hämeenkyrön maisemissa raapaista naarmun puhtoiseen pintaan, vaikkei ex-elämänkumppani usko niin käyneen.

Mitä elämänkumppaniin itseensä tulee, tutustuin hänen sympaaattisempaan puoleensa parhaiten nukahdettuani äänikirja tyynyn vieressä. Istuimme professori Rajalan kanssa naamatusten pirttiryhmän pitkillä penkeillä. Pöydän toiselta puolelta kumarruttiin puoleeni. Itserakas ilme oli kadonnut Panu Rajalan sanoessa syyttävänsä itseään usein aiheettakin. Toisaalta mies tunnusti syyllistyneensä moniin suuriin virheisiin.

Kuva hävisi liian pian. Äänikirjan lukija palasi tyynyn viereen ja sanoi miltei samat sanat kuin hahmo äsken. Jotenkin minun tekee mieli uskoa Rajalaa. Se ilme...





Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi