Paimentyttö ja Anna Rogel-niminen näytelmä ei ollut vieressämme istuneiden rouvien mielestä tarpeeksi hauska. Minulle pari mehevää raumankielistä kommenttia ja kalastajaperheen jäsenten juureva murre kyllä riittivät, Kesäteatteri toiimii näet Rauman naapurissa, Eurajoen Kuivalahdella. Näytelmän ja esityksen ei ollut tarkoituskaan huvittaa. Sen suuret ansiot liittyvät muuhun.
Nuori kalastaja Erkka etsiytyy paimentyttö Irjan aittaan suviyönä. Seuraa uuden elämän alku, mutta mikä synti ja häpeä se onkaan 1700-luvun Suomessa. Baabelin portoksi ja helvetin tulessa käristyväksi huoraksi haukkuu rovasti tytön, ennen kuin pitkin hampain suostuu vihkimään parin kirkon ulkopuolella. Erkka saa kuulla olevansa lurjus. Nuorten liitto alkaa istunnolla kirkon häpeäpenkissä.
Kaikki melko tavanomaista tähän asti. Niin myös anopin halveksunta. Köyhä miniä saa tuntea olevansa kaikkea muuta kuin tervetullut taloon. Vain aviomiehen rakkaus autaa häntä kestämään.
Ilmeisesti rovastin kovat sanat ja suviyön häpeä panevat paimentytön miettimään tilaansa. Kun samoihin aikoihin kylään leviää huhu kuuluisasta unissasaarnaajasta, Merikarvian Anna Rogelista, taivuttaa katuja perheen lähtemään tätä kuulemaan. Se retki merkitsee naisen kohtalon.
Toisella puoliajalla kalastajan vaimo on jo täysin tempautunut mukaan rukoilevaisherätykseen. Saatuaan unessa itseltään Anna Rogelilta (1751 - 84) lupauksen taivaallisesta autuudesta hän käyttää loppuelämänsä evankeliumin työhön.
Valittu tie on kivinen. Ihmisten pilkka, köyhyys, puute, lopulta kuolemaan vievä tauti uhkaavat murtaa Rogelin opetuslapsen uskon. Maallisen taipalen tukipilari, miehen uskollinen rakkauskin horjuu, kun vaimo juoksee niillä reissuillaan. Rovasti on armoton. Hän tuomitsee kalastajan kotiin kokoontuneen seuraväen konventikkeliplakaatin nojalla häpeärangaistukseen. Kovin tuomio rapsahtaa niissä saarnanneelle päähenkilöllemme.
Lopulta tappava sairaus vie naisen takaisin miehensä syliin. Hän lähtee tästä maailmasta mielellään, onhan Anna Rogel vain 32-vuotiaana siellä odottamassa ja Erkkakin saapuu aikanaan.
Näyttelijät nousivat harrastajateatteritason yläpuolelle. Anna Rogelista huokui hauraan naisen palava pyhyys, paimentytöstä into ja kiihko. Kolmen nuoren naisen yhtye lauloi hengellisiä ja puolihengellisiä kansanlauluja.
Sokeana arvostan näytelmiä, joissa lauletaan ja puhutaan paljon. Kristittynä pidin tavasta, jolla juoni punottiin, mutta eniten hyvin kauniista loppukohtauksesta. Meille jäi toivon näköala. Hengellisesti rakentavia kesäteatteriesityksiä ei Suomen suviehtoissa vilise. Kuivalahden huippusuoritus ansaitsisi kirkon kulttuuripalkinnon.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti