"SOKKOTREFFIT" RAUTATIEASEMALLA
Halusin viime perjantaina vaihtaa junaa Tampereen asemalla. Porista muualle
Suomeen matkustettaessa se on enimmäkseen pakko tehdä, sillä suoria
junayhteyksiä on vain yksi, sekin Helsinkiin. No Helsinkiin oli matka myös
minulla. Tietokirjailijoiden kokous alkoi klo 18. Ehtisin siihen klo 17.30
Stadin rautatieasemalle porhaltavalla Pendolinolla. Opastus Tampereelta oli
tilattu muutama päivä aiemmin.
Saavuin Manseen hieman etuajassa. Vastaanottajaa ei kuulunut heti, mutta
huolestua aloin, kun junani lähtöön oli aikaa kahdeksan minuuttia eikä häntä
kuulunut vieläkään. Onneksi paikalle sattui tuttu porilainen nuori. Aikaa
junan lähtöön oli nyt jäljellä neljä minuuttia. Nuori lähti pyynnöstäni
oppaaksi. Puolijuoksua ehdimme kuin ehdimmekin Pendolinoon. Syöksyin kaksine
kasseineni lähimmästä vaunun ovesta sisään. Päädyin mahalleni vaunusillalle.
Tiiran lento näytti kuulemma komealta joskin tyylipisteitä alensi sen
hallitsemattomuus.
Siinä lihojani ja luitani lattialta kerätessä mietin, mahtavatko ne siellä
Turvatiimi-nimisessä firmassa, jolta VR nämä palvelut ostaa, työllistää
näkövammaisia. Ilmeisesti, sillä olin heiluttanut valkoista keppiä, hyppinyt
tasajalkaa laiturilla, vihellellyt Tiikerihaita ja tehnyt pari muuta
näyttävää temppua ollakseni mahdollisimman havaittava. Mikään ei vain
riittänyt miehelle, joka soitti Hesan-junan jo lähdettyä. Hän kertoi, ettei
ollut nähnyt minua laiturilla eikä koko asemalla.
Valitettavasti kerta ei ollut ensimmäinen. Kaksi kertaa minua on unohdettu
tulla vastaan kokonaan. Paljon matkustavalle ystävälleni Lailalle kuuluu
tapahtuneen samaa sekä Tampereella että Oulussa. Reklamaatio asiasta meni
VR:lle ja turvatiimille Porin asemahenkilöltä. Hän piti erittäin hyvänä,
etten painanut juttua villaisella.
VR:n omiin palveluihin kyllä hyvinkin tyytyväinen, mutta sille hieman luotettavampia yhteistyökumppaneita ehdottava Hanski
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
tiistai 27. marraskuuta 2012
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
VIELÄ ENEMMÄN KUIN MUITA
Aika harva asia tai laulukaan järisyttää paljon kokenutta. Kun tänä aamunaetsin nimipäivälauluksi tuonne visailu-alueelle Teppo Nuorvan Katariinaa,kohtasin sekä sen että jotain vielä vaikuttavampaa. Nuorvahan on tehnytpaljon musiikkia Jouko Mäki-Lohiluoman kanssa. Saat kuulla jälkimmäistä, jospainat enteriä tekstini alla olevan rivin alussa. Mäki-Lohiluoma puhuumuutaman lauseen. Sitten hän laulaa. Kas näin, olkaa hyvät:
http://www.youtube.com/watch?v=MWDOgjtgViM
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Aika harva asia tai laulukaan järisyttää paljon kokenutta. Kun tänä aamunaetsin nimipäivälauluksi tuonne visailu-alueelle Teppo Nuorvan Katariinaa,kohtasin sekä sen että jotain vielä vaikuttavampaa. Nuorvahan on tehnytpaljon musiikkia Jouko Mäki-Lohiluoman kanssa. Saat kuulla jälkimmäistä, jospainat enteriä tekstini alla olevan rivin alussa. Mäki-Lohiluoma puhuumuutaman lauseen. Sitten hän laulaa. Kas näin, olkaa hyvät:
http://www.youtube.com/watch?v=MWDOgjtgViM
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
torstai 22. marraskuuta 2012
LASKU VAILLA HINTAA
Sana "Tuomio" tuo mieleemme voittopuolisesti ikäviä asioita. Ajattelemme sen synonyymiksi sanalle "rangaistus." Jos sinut tuomitaan, saat vähintään sakot, ellet peräti vapauttasi menetä vankilan porttien helähtäessä kiinni takanasi. Vielä on jäljellä niitäkin maita, joissa ihmisiä tuomitaan kuolemaan.
Kirkkovuosi päättyy ylihuomenna tuomiosunnuntaihin. Ei sentään tuomiopäivään, jonka ajankohtaa ei kukaan tiedä. Silti saatamme ahdistua. Ehkä kyselet, oletko elänyt ja uskonut niin, että vältyt tuomiolta. Melkein kaikki joutuvat huomaamaan suuria puutteita molemmissa asioissa. Syntiä on tullut tehdyksi sanoin, teoin ja ajatuksin. Jos Jumala on ja jos Hän panee toimeen tuomion, käy Hanneksenkin todella kehnosti. Rangaistus rajan takana merkitsee ikuista kadotusta.
Tässä kaikessa on muuan väärinkäsitys. Sana "tuomio" ei nimittäin tarkoita samaa kuin rangaistus. Tuomiohan voi olla vapauttavakin. Tuomari voi katsoa virheitäsi läpi sormien. Hän voi löytää lieventäviä asianhaaroja ja voipa Hän ratkaista niinkin, että panee jonkun toisen kärsimään tuomion, joka oikeastaan kuului sinulle.
Kristinuskon ydinsanoma on, että juuri viime mainitulla tavalla Taivaan suuri Tuomari toimii. Hän sälytti sinulle ja minulle kuuluvan rangaistuksen Poikansa päälle voidakseen vapauttaa meidät. Poikaa sanotaan tästä syystä Vapahtajaksi eli vapauttajaksi.
Mielestäni koskettavasti asian ilmaisee tunnettu rock-muusikko ja -lyyrikko Heikki Harma. Hectorina paljon suosikkikappaleita levyttänyt mies väittää olevansa agnostikko. Kuitenkin juuri hän tulee ilmaisseeksi uskomme ytimen laulussaan nimeltä "Pianomies." Se pianomies järjestää juhlat kaikille. Niin hyvät kuin pahat kutsutaan. Hän itse soittaa lohdullisen musiikin juhlijoiden iloksi.
Kesken juhlien alkavat tarjoilijat tuoda laskuja pöytiin. Niissä laskuissa ei ole hintaa.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Sana "Tuomio" tuo mieleemme voittopuolisesti ikäviä asioita. Ajattelemme sen synonyymiksi sanalle "rangaistus." Jos sinut tuomitaan, saat vähintään sakot, ellet peräti vapauttasi menetä vankilan porttien helähtäessä kiinni takanasi. Vielä on jäljellä niitäkin maita, joissa ihmisiä tuomitaan kuolemaan.
Kirkkovuosi päättyy ylihuomenna tuomiosunnuntaihin. Ei sentään tuomiopäivään, jonka ajankohtaa ei kukaan tiedä. Silti saatamme ahdistua. Ehkä kyselet, oletko elänyt ja uskonut niin, että vältyt tuomiolta. Melkein kaikki joutuvat huomaamaan suuria puutteita molemmissa asioissa. Syntiä on tullut tehdyksi sanoin, teoin ja ajatuksin. Jos Jumala on ja jos Hän panee toimeen tuomion, käy Hanneksenkin todella kehnosti. Rangaistus rajan takana merkitsee ikuista kadotusta.
Tässä kaikessa on muuan väärinkäsitys. Sana "tuomio" ei nimittäin tarkoita samaa kuin rangaistus. Tuomiohan voi olla vapauttavakin. Tuomari voi katsoa virheitäsi läpi sormien. Hän voi löytää lieventäviä asianhaaroja ja voipa Hän ratkaista niinkin, että panee jonkun toisen kärsimään tuomion, joka oikeastaan kuului sinulle.
Kristinuskon ydinsanoma on, että juuri viime mainitulla tavalla Taivaan suuri Tuomari toimii. Hän sälytti sinulle ja minulle kuuluvan rangaistuksen Poikansa päälle voidakseen vapauttaa meidät. Poikaa sanotaan tästä syystä Vapahtajaksi eli vapauttajaksi.
Mielestäni koskettavasti asian ilmaisee tunnettu rock-muusikko ja -lyyrikko Heikki Harma. Hectorina paljon suosikkikappaleita levyttänyt mies väittää olevansa agnostikko. Kuitenkin juuri hän tulee ilmaisseeksi uskomme ytimen laulussaan nimeltä "Pianomies." Se pianomies järjestää juhlat kaikille. Niin hyvät kuin pahat kutsutaan. Hän itse soittaa lohdullisen musiikin juhlijoiden iloksi.
Kesken juhlien alkavat tarjoilijat tuoda laskuja pöytiin. Niissä laskuissa ei ole hintaa.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
NÄISTÄ SÄISTÄ
Jos tuo puhki puhuttu ilmastonmuutos ilmenee viime päivien tapaisina säinä, niin siitä vaan. Tätä maaliskuuhun asti kiitos. Ja sitten sais vähän lämmetä. Kymmenkunta pykälää lisää Hanskille, mutta stop, stop, ei sitten yhtään enempää. Olen nimittäin ilmojen suhteen tällainen Rajansa kaikella-tapaus. Ääri-ilmiöt eivät miellytä. Vielä vaarallisemmiksi ne ovat tosin osoittautuneet uskonnon ja politiikan kentillä.
Jokainen lumeton ja pakkaseton päivä on päivä pois talvesta. Joseilisen kaltaiset 7 - 8-asteen lämmöt jatkuvat, vältymme monelta kurjalta. Ei lumitöitä, ei auton ikkunoiden raaputtelua läpinäkyviksi, ei puutarhahuonekalujen kantoa suuliin. Ennen kaikkea ei lumikinoksia keskellä jalkakäytäviä yllättämässä kepin avulla tietään tunnustelevaa sokkomiestä. Niistä olen saanut Nauravan kulkurin tavoin kystä kyllin. Adventtisohjon keskellä olen, sen tunnustan, lähinnä kiroileva kulkuri.
Entäs valkea joulu? Kysyt ehkä, enkö kaipaa edes sitä. No en. Mitä sokea tekee valkealla joululla kun ei se näe unien, vaivan ja nälän lisäksi muutakaan. Ymmärrän toki valkean joulun merkityksen teille näkeville. Hanki valaisee pimeän ja muistot valtaavat mielenne. Minä pääsen tunnelmaan riippumatta siitä, miten maa ulkona makaa. Otan Vapahtajan syntymäjuhlan vastaan muin aistein. Niin, ja on sekin jotain, että yksi Helsingin Itäkeskuksen liepeillä asuva ystävä kertoi, kuinka hänen pihapuussaan lauloi eilen mustarastas.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Jos tuo puhki puhuttu ilmastonmuutos ilmenee viime päivien tapaisina säinä, niin siitä vaan. Tätä maaliskuuhun asti kiitos. Ja sitten sais vähän lämmetä. Kymmenkunta pykälää lisää Hanskille, mutta stop, stop, ei sitten yhtään enempää. Olen nimittäin ilmojen suhteen tällainen Rajansa kaikella-tapaus. Ääri-ilmiöt eivät miellytä. Vielä vaarallisemmiksi ne ovat tosin osoittautuneet uskonnon ja politiikan kentillä.
Jokainen lumeton ja pakkaseton päivä on päivä pois talvesta. Joseilisen kaltaiset 7 - 8-asteen lämmöt jatkuvat, vältymme monelta kurjalta. Ei lumitöitä, ei auton ikkunoiden raaputtelua läpinäkyviksi, ei puutarhahuonekalujen kantoa suuliin. Ennen kaikkea ei lumikinoksia keskellä jalkakäytäviä yllättämässä kepin avulla tietään tunnustelevaa sokkomiestä. Niistä olen saanut Nauravan kulkurin tavoin kystä kyllin. Adventtisohjon keskellä olen, sen tunnustan, lähinnä kiroileva kulkuri.
Entäs valkea joulu? Kysyt ehkä, enkö kaipaa edes sitä. No en. Mitä sokea tekee valkealla joululla kun ei se näe unien, vaivan ja nälän lisäksi muutakaan. Ymmärrän toki valkean joulun merkityksen teille näkeville. Hanki valaisee pimeän ja muistot valtaavat mielenne. Minä pääsen tunnelmaan riippumatta siitä, miten maa ulkona makaa. Otan Vapahtajan syntymäjuhlan vastaan muin aistein. Niin, ja on sekin jotain, että yksi Helsingin Itäkeskuksen liepeillä asuva ystävä kertoi, kuinka hänen pihapuussaan lauloi eilen mustarastas.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
tiistai 20. marraskuuta 2012
MENNÄÄN PIRSSILLÄ
Soitin veljenpojalle, 22-vuotiaalle Jussille. Sovittiin, että hän tulee minua vastaan Helsingin rautatieasemalle perjantaina. Jussi ei mielellään aja Stadin sydämessä, joten lupasin tarjota hänelle taksimatkan kansallisarkistoon, jonne olen itsekin menossa. "Otetaan pirssi", tokaisin.
Vaan hämmästyinpä säikähtäin, kun Jussi, etevä meteorologian opiskelija ja sanavalmis nuorukainen ei tuntenutkaan sanaa "pirssi." Sanoi kyllä tykkäävänsä vanhoista sanoista.
Noinko harvinaiseksi on ennen aivan tavallinen, kaikkien käyttämä "pirssi" käynyt? Miten lie muiden entisvanhain sanojen tietämisen laita? Jussi on sentään ikäluokkansa valioita. Tuo panee ajattelemaan, että yhteys keskivertonuoreen saattaa olla monessakin perheessä kielestä kiinni. Ei enää ymmärretä, mitä isä ja äiti mummusta ja tuffasta puhumattakaan sanovat.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Soitin veljenpojalle, 22-vuotiaalle Jussille. Sovittiin, että hän tulee minua vastaan Helsingin rautatieasemalle perjantaina. Jussi ei mielellään aja Stadin sydämessä, joten lupasin tarjota hänelle taksimatkan kansallisarkistoon, jonne olen itsekin menossa. "Otetaan pirssi", tokaisin.
Vaan hämmästyinpä säikähtäin, kun Jussi, etevä meteorologian opiskelija ja sanavalmis nuorukainen ei tuntenutkaan sanaa "pirssi." Sanoi kyllä tykkäävänsä vanhoista sanoista.
Noinko harvinaiseksi on ennen aivan tavallinen, kaikkien käyttämä "pirssi" käynyt? Miten lie muiden entisvanhain sanojen tietämisen laita? Jussi on sentään ikäluokkansa valioita. Tuo panee ajattelemaan, että yhteys keskivertonuoreen saattaa olla monessakin perheessä kielestä kiinni. Ei enää ymmärretä, mitä isä ja äiti mummusta ja tuffasta puhumattakaan sanovat.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
perjantai 16. marraskuuta 2012
NÄMÄ LAULUT KATKAISEVAT KAAMOKSENI
Sinulle sen tekevät ehkä aivan muut laulut. Omassa blogissa saa ihminen kuitenkin tarjota mielimusiikkiaan toistenkin kuultavaksi. Jos pidät näistä, on meillä samantapainen maku.
Ja kun "yötuopin" kallisteluun ryhdyttiin, kerronpa vielä, että se linturetkeilystäni kertova dokumenttifilmi Taikayö on niin ikään kuunneltavissa ja katseltavissa sieltä. Hakusanalla www.magic night/taikayö pitäisi löytymän.
Tässäpä kaukokaipuuni lievittäjiä:
1. Florentinische Nächte: Rudi Schuricke
http://www.youtube.com/watch?v
2. Bella Capri: Kari Tapio
http://www.youtube.com/watch?v
3. Akropolis adieu: Mireille Mathieu (Video jää hieman kesken, mutta oh mikä nainen!)
http://www.youtube.com/watch?v
4. Buona sera signorina: Eino Virtanen
http://www.youtube.com/watch?v
5. Lass uns träumen vom Lago Maggiore: Rudi Schuricke (Mieshän lauloi kuin
nuori jumala)
http://www.youtube.com/watch?v
6. Et itkeä saa Argentiina: Seija Simola (Parempi ja ennen kaikkea aidompi
kuin itse Barbara Streisand)
7. Griechischer Wein: Udo Jürgens
http://www.youtube.com/watch?v
8. Mombasa: Taiska
http://www.youtube.com/watch?v
9. In der Cafeteria von Milano: Jessica panee vähän vauhtia Hans Langin
tuttuun schlageriin
http://www.youtube.com/watch?v
10. Vanhan merirosvon kapakassa: Kipparikvartetti
http://www.youtube.com/watch?v
11. Weisse Rosen aus Athen: Nana Mouscouri
http://www.youtube.com/watch?v
12. Espanjatar = La spagnola: Luuvartim boja (tässä Pentti Tuominen ja
Humppa-veikot)
http://www.youtube.com/watch?v
13. Santa lucia: Enrico Caruso kunnioittaa äänestystämme läsnäolollaan
http://www.youtube.com/watch?v
14. Kaunis pesijätär: Tuula Anneli Rantanen (Nyt Rauni Pekkala)
http://www.youtube.com/watch?v
15. Arri vederci roma: Mario Lanza
http://www.youtube.com/watch?v
http://www.youtube.com/watch?v
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Sinulle sen tekevät ehkä aivan muut laulut. Omassa blogissa saa ihminen kuitenkin tarjota mielimusiikkiaan toistenkin kuultavaksi. Jos pidät näistä, on meillä samantapainen maku.
Ja kun "yötuopin" kallisteluun ryhdyttiin, kerronpa vielä, että se linturetkeilystäni kertova dokumenttifilmi Taikayö on niin ikään kuunneltavissa ja katseltavissa sieltä. Hakusanalla www.magic night/taikayö pitäisi löytymän.
Tässäpä kaukokaipuuni lievittäjiä:
1. Florentinische Nächte: Rudi Schuricke
http://www.youtube.com/watch?v
2. Bella Capri: Kari Tapio
http://www.youtube.com/watch?v
3. Akropolis adieu: Mireille Mathieu (Video jää hieman kesken, mutta oh mikä nainen!)
http://www.youtube.com/watch?v
4. Buona sera signorina: Eino Virtanen
http://www.youtube.com/watch?v
5. Lass uns träumen vom Lago Maggiore: Rudi Schuricke (Mieshän lauloi kuin
nuori jumala)
http://www.youtube.com/watch?v
6. Et itkeä saa Argentiina: Seija Simola (Parempi ja ennen kaikkea aidompi
kuin itse Barbara Streisand)
7. Griechischer Wein: Udo Jürgens
http://www.youtube.com/watch?v
8. Mombasa: Taiska
http://www.youtube.com/watch?v
9. In der Cafeteria von Milano: Jessica panee vähän vauhtia Hans Langin
tuttuun schlageriin
http://www.youtube.com/watch?v
10. Vanhan merirosvon kapakassa: Kipparikvartetti
http://www.youtube.com/watch?v
11. Weisse Rosen aus Athen: Nana Mouscouri
http://www.youtube.com/watch?v
12. Espanjatar = La spagnola: Luuvartim boja (tässä Pentti Tuominen ja
Humppa-veikot)
http://www.youtube.com/watch?v
13. Santa lucia: Enrico Caruso kunnioittaa äänestystämme läsnäolollaan
http://www.youtube.com/watch?v
14. Kaunis pesijätär: Tuula Anneli Rantanen (Nyt Rauni Pekkala)
http://www.youtube.com/watch?v
15. Arri vederci roma: Mario Lanza
http://www.youtube.com/watch?v
http://www.youtube.com/watch?v
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
YouTube - Videoita tästä sähköpostistatiistai 13. marraskuuta 2012
SOKEA NÄKEVÄÄ OPETTAA
Kyse on kokemuskoulutuksesta. Monet vammaiset ja muihin vähemmistöihin kuuluvat käyvät kertomassa elämästään esim. sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa. Vieraillessani itsekin silloin tällöin puhumassa sokean arjesta, olen pannut merkille kuulijoiden ison kiinnostuksen. Ihmisiä todella kiinnostaa tietää vammaisen, maahanmuuttajan, allergikon tai alkoholistin itsensä kertomana, mitä on elää vammaisena, maahanmuuttajana, allergikkona tai alkoholistina. Muistanpa, kuinka Eurajoen opistolla parikymmentä nuorta naista piiritti minut oppitunnin jälkeen. Lisäkysymyksiä sokeudesta sateli niskaan niin, ettei vastailla kaikille kerinnyt.
Kokemuskoulutusta annettiin hankkeen merkeissä 90-luvulla. Oppilaitoksissa vierailevia vammaisia koulutettiin tehtäväänsä. Projektin päätyttyä tuota koulutusta antoivat paikoin aluetyöntekijät, mutta nelisen vuotta sitten Reumaliitto pani pystyyn hankkeen. Ei ainoastaan reumaatikkoja vaan myös muita asianosaisia koulutetaan tehtäviin. Reumaliitto koordinoi. Näkövammaisten keskusliittokin on mukana tässä, mikä on hyvä asia.
Toiminta kaipaa rahoitusta. On näet kohtuullista ja oikein, että kokemuksistaan kertoville henkilöille maksetaan. Asiantuntijuuttahan kokemukseen perustuva tieto on ja kyllä oppilaitosvierailut muutenkin työstä käyvät. Minulle on maksettu vaihtelevasti vähän oppituntien tilaajasta riippuen. Hankkeiden puitteissa maksaminen lienee säännöllisempää. Esim. eläkkeellä olevalle tuo merkitsee pientä lisätuloa. Sitä paitsi oma identiteetti vahvistuu ja arkeen tulee sisältöä.
Toistaiseksi kokemuskoulutus on koskenut pääasiassa juuri sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa annettavaa opetusta. Tarve on kuitenkin paljon laajempi. Periaatteessa kaikki paolveluammateissa toimivat ihmiset kohtaavat työssään vammaisia ja muuten erilaisia henkilöitä. Tietämys esim. juuri sokeiden asioista on yleisesti ottaen erittäin vähäistä. Tulee mieleen mahdollisuus jollekulle taitavalle vammaiselle, ehkä useammallekin, pystyttää yritystoimintaa tähän sektoriin. Hän voisi/he voisivat päätoimisesti kulkea kouluissa, korkeakouluissa, sekä kaupan ja liikenteen alojen firmoissa kertomassa, mitä ovat kokeneet jamiten toivovat heihin suhtauduttavan. Ei huono liikeidea. Maksavien tahojen kirjo vain pitää kartoittaaa. Jos saataisiin elinkeinoelämä ymmärtämään tämä tarve, otettaisiin askel eteen päin. Asiakkaitahan sopii palvella heidän lähtökohdistaan käsin, myös vammaisia asiakkaita.
Tämä on siis aivan eri asia kuin esim. vammaisten kanssa työskennelleen mutta itse vammattoman henkilön jakama valistus. Oman kokemukemuksen tuoma autenttisuus puuttuu. Tietämystä etenkin kauan alalla toimineilla vammaistyöntekijöillä on, mutta eivät he ole olleet päivääkään vammaisia.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Kyse on kokemuskoulutuksesta. Monet vammaiset ja muihin vähemmistöihin kuuluvat käyvät kertomassa elämästään esim. sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa. Vieraillessani itsekin silloin tällöin puhumassa sokean arjesta, olen pannut merkille kuulijoiden ison kiinnostuksen. Ihmisiä todella kiinnostaa tietää vammaisen, maahanmuuttajan, allergikon tai alkoholistin itsensä kertomana, mitä on elää vammaisena, maahanmuuttajana, allergikkona tai alkoholistina. Muistanpa, kuinka Eurajoen opistolla parikymmentä nuorta naista piiritti minut oppitunnin jälkeen. Lisäkysymyksiä sokeudesta sateli niskaan niin, ettei vastailla kaikille kerinnyt.
Kokemuskoulutusta annettiin hankkeen merkeissä 90-luvulla. Oppilaitoksissa vierailevia vammaisia koulutettiin tehtäväänsä. Projektin päätyttyä tuota koulutusta antoivat paikoin aluetyöntekijät, mutta nelisen vuotta sitten Reumaliitto pani pystyyn hankkeen. Ei ainoastaan reumaatikkoja vaan myös muita asianosaisia koulutetaan tehtäviin. Reumaliitto koordinoi. Näkövammaisten keskusliittokin on mukana tässä, mikä on hyvä asia.
Toiminta kaipaa rahoitusta. On näet kohtuullista ja oikein, että kokemuksistaan kertoville henkilöille maksetaan. Asiantuntijuuttahan kokemukseen perustuva tieto on ja kyllä oppilaitosvierailut muutenkin työstä käyvät. Minulle on maksettu vaihtelevasti vähän oppituntien tilaajasta riippuen. Hankkeiden puitteissa maksaminen lienee säännöllisempää. Esim. eläkkeellä olevalle tuo merkitsee pientä lisätuloa. Sitä paitsi oma identiteetti vahvistuu ja arkeen tulee sisältöä.
Toistaiseksi kokemuskoulutus on koskenut pääasiassa juuri sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa annettavaa opetusta. Tarve on kuitenkin paljon laajempi. Periaatteessa kaikki paolveluammateissa toimivat ihmiset kohtaavat työssään vammaisia ja muuten erilaisia henkilöitä. Tietämys esim. juuri sokeiden asioista on yleisesti ottaen erittäin vähäistä. Tulee mieleen mahdollisuus jollekulle taitavalle vammaiselle, ehkä useammallekin, pystyttää yritystoimintaa tähän sektoriin. Hän voisi/he voisivat päätoimisesti kulkea kouluissa, korkeakouluissa, sekä kaupan ja liikenteen alojen firmoissa kertomassa, mitä ovat kokeneet jamiten toivovat heihin suhtauduttavan. Ei huono liikeidea. Maksavien tahojen kirjo vain pitää kartoittaaa. Jos saataisiin elinkeinoelämä ymmärtämään tämä tarve, otettaisiin askel eteen päin. Asiakkaitahan sopii palvella heidän lähtökohdistaan käsin, myös vammaisia asiakkaita.
Tämä on siis aivan eri asia kuin esim. vammaisten kanssa työskennelleen mutta itse vammattoman henkilön jakama valistus. Oman kokemukemuksen tuoma autenttisuus puuttuu. Tietämystä etenkin kauan alalla toimineilla vammaistyöntekijöillä on, mutta eivät he ole olleet päivääkään vammaisia.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
maanantai 12. marraskuuta 2012
JOS 10 MILJOONAA KIINALAISTA ALKAISI HARRASTAA LINTUJA
Suomen lintutieteellisten yhdistysten liiton, Birdlife Suomen, ylläpitämällä keskustelupalstalla puhutaan vakavia. Heittäydyin sekaan itsekriittisine näkemyksineni. Lähinnä todella hienosti luonnosta kirjoissaan kertovan Pertti Koskimiehen kannanotot lennättivät sormiani näppäimillä näin:
Teksti alkaa:
Kiva seikka, ettei Pertti Koskimies useista yhtäpitävistä uhkauksistaan
(lupauksistaan?) huolimatta tyytynyt piipahtamaan verkossa. Hänen
kirjalliset ansionsa tuntuvat tosin hahmottuvan hehkeämmin kansien välistä
kuin tukkanuottasten maisemasta, mutta uusin viestinsä kuulostaa
selväjärkiseltä. Sitä tekstiä ymmärtää tällainen sokea teologi ja
humanistikin; rohkeneepa peräti puuttua puheeseenne.
Vahvasti yksinkertaistaen PK taitaa tarkoittaa, että meidän sopii miettiä
valintojamme. Eettinen introspektio ei liene haitaksi kenellekään.
Lintuharrastajat, minä mukaan lukien, pitävät turhan usein itseään
jonkinlaisena eliittiporukkana, jonka toimet muka vähemmän vahingoittavat
ympäristöä kuin "tyhmien" maallikoiden tekemiset. Antaako se, että tunnistan
pari sataa lintulajia äänestä minulle suuremman oikeuden päästä lähelle
pesivää niittysuohaukkaa kuin jollekulle toiselle? Luonto ei tee eroa kaikki
tertiaalit ja hautomalaikut tunnistavan ornitologin ja traktorilla peltojaan
kyntävän maatalouskosmetologin välillä. Hankasalmen hankkijalakkisen,
Tohmajärven tohtorin ja Parikkalan Pertin polttama bensa on tasan yhtä
haitallista.
Täällä Porissa porisee kuuma kiistapata oikeudesta liikkua Yyterin
lietteillä. Muuan hoidon ja käytön suunnitelma uhkaa lopettaa kulun alueella
käytännössä kokonaan. Toki merkityillä pitkospuureiteillä saisi tepastella,
mutta edes torneista ei kuulemma näe lepäilevien kahlaajien koko kirjoa.
Saavutettu etu, oikeus katsoa lintuja, riitelee luonnonsuojelullisten
näkökohtien kanssa. Tosin monet käytännön kokemukset osoittavat, ettei
lepäilijöille koidu haittaa ihmisen läsnäolosta ja kyllähän porilaiset
lintuharrastajat ovat tehneet ansiokasta luonnonsuojelutyötäkin. Ruovikoiden
niitto ja tuki karjanhoidolle mainittakoon.
Näistä reunamerkinnöistä riippumatta on kyse samasta ilmiöstä kuin
himobongarien tapauksessa: omaa elämäntapaa ei kyseenalaisteta, vanhat
käytännöt ovat rakkaita hamaan kuolemaan asti. Vaatimus luopua jostain
luonnon takia kuulostaa kuluttajan korvissa puuttumiselta hänen
henkilökohtaiseen vapauteensa. Silloin alkavat perustelut, puolustelut ja
selitykset. Itselläni on paha tapa oikeuttaa kaikenlaista luonnonvastaista
liikuskeluani sokeudella. Vammaisen täytyy saada...
Koska kulutuksen määrä korreloi elintason kanssa, on maapallon kannalta
hyvä, ettei täällä asu miljardeja rikkaita. Ajatella, jos kiinalaisista
vaikka vain kymmenen miljoonaa ja sama määrä intialaisia alkaisi harrastaa
lintuja kuten me? Silloin sopisi panna kädet ristiin ja pyytää, ettei kovin
moni heistä ryhtyisi maailmanpinnojen kerääjäksi.
blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Suomen lintutieteellisten yhdistysten liiton, Birdlife Suomen, ylläpitämällä keskustelupalstalla puhutaan vakavia. Heittäydyin sekaan itsekriittisine näkemyksineni. Lähinnä todella hienosti luonnosta kirjoissaan kertovan Pertti Koskimiehen kannanotot lennättivät sormiani näppäimillä näin:
Teksti alkaa:
Kiva seikka, ettei Pertti Koskimies useista yhtäpitävistä uhkauksistaan
(lupauksistaan?) huolimatta tyytynyt piipahtamaan verkossa. Hänen
kirjalliset ansionsa tuntuvat tosin hahmottuvan hehkeämmin kansien välistä
kuin tukkanuottasten maisemasta, mutta uusin viestinsä kuulostaa
selväjärkiseltä. Sitä tekstiä ymmärtää tällainen sokea teologi ja
humanistikin; rohkeneepa peräti puuttua puheeseenne.
Vahvasti yksinkertaistaen PK taitaa tarkoittaa, että meidän sopii miettiä
valintojamme. Eettinen introspektio ei liene haitaksi kenellekään.
Lintuharrastajat, minä mukaan lukien, pitävät turhan usein itseään
jonkinlaisena eliittiporukkana, jonka toimet muka vähemmän vahingoittavat
ympäristöä kuin "tyhmien" maallikoiden tekemiset. Antaako se, että tunnistan
pari sataa lintulajia äänestä minulle suuremman oikeuden päästä lähelle
pesivää niittysuohaukkaa kuin jollekulle toiselle? Luonto ei tee eroa kaikki
tertiaalit ja hautomalaikut tunnistavan ornitologin ja traktorilla peltojaan
kyntävän maatalouskosmetologin välillä. Hankasalmen hankkijalakkisen,
Tohmajärven tohtorin ja Parikkalan Pertin polttama bensa on tasan yhtä
haitallista.
Täällä Porissa porisee kuuma kiistapata oikeudesta liikkua Yyterin
lietteillä. Muuan hoidon ja käytön suunnitelma uhkaa lopettaa kulun alueella
käytännössä kokonaan. Toki merkityillä pitkospuureiteillä saisi tepastella,
mutta edes torneista ei kuulemma näe lepäilevien kahlaajien koko kirjoa.
Saavutettu etu, oikeus katsoa lintuja, riitelee luonnonsuojelullisten
näkökohtien kanssa. Tosin monet käytännön kokemukset osoittavat, ettei
lepäilijöille koidu haittaa ihmisen läsnäolosta ja kyllähän porilaiset
lintuharrastajat ovat tehneet ansiokasta luonnonsuojelutyötäkin. Ruovikoiden
niitto ja tuki karjanhoidolle mainittakoon.
Näistä reunamerkinnöistä riippumatta on kyse samasta ilmiöstä kuin
himobongarien tapauksessa: omaa elämäntapaa ei kyseenalaisteta, vanhat
käytännöt ovat rakkaita hamaan kuolemaan asti. Vaatimus luopua jostain
luonnon takia kuulostaa kuluttajan korvissa puuttumiselta hänen
henkilökohtaiseen vapauteensa. Silloin alkavat perustelut, puolustelut ja
selitykset. Itselläni on paha tapa oikeuttaa kaikenlaista luonnonvastaista
liikuskeluani sokeudella. Vammaisen täytyy saada...
Koska kulutuksen määrä korreloi elintason kanssa, on maapallon kannalta
hyvä, ettei täällä asu miljardeja rikkaita. Ajatella, jos kiinalaisista
vaikka vain kymmenen miljoonaa ja sama määrä intialaisia alkaisi harrastaa
lintuja kuten me? Silloin sopisi panna kädet ristiin ja pyytää, ettei kovin
moni heistä ryhtyisi maailmanpinnojen kerääjäksi.
blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
perjantai 9. marraskuuta 2012
MARRASKUUN HYMYT
Maailmani on niin Eurooppa-keskeinen, ettei siihen juuri idän makuja mahdu. Kiinat, Japanit, Intiat ja jopa Thaimaat jäävät tältä matkailijalta kokematta. Ilmastokin sellainen, että varmaan kuolisin parissa päivässä. Kostea kuumuus sopii kertakaikkisen huonosti rutvealle ruholleni.
Aatteen tasolla tukeudun mieluummin kristinuskoon ja sosialidemokratiaan kuin idän filosofioihin. Buddhalaisuus, hindulaisuus, taolaisuus ja ne muut ovat oivallisia uskontoja Aasiassa. Puolustan viimeiseen asti niiden harjoittajien oikeutta tunnustaa uskontoaan. Toisin kuin jotkut länsimaalaiset, en sentään itse osaa viehättyä mistään sellaisesta. Minulle riittää vanha, rakas Eurooppa, jonne toki toivotan idän ja etelän köyhät sekä vainotut lämpimästi tervetulleeksi. Maahanmuuttajia tarvitsemme tulevaisuuudessa yhä enemmän. Jos sekoitumme heihin, tulee heistä hieman vaaleampia ja meistä sekä musikaalisempia että nopeampia juoksemaan.
Ottaen huomioon vähä kiinnostukseni itämaista elämänpiiriä kohtaan tuntuu erikoiselta, että tartuin Tero Tähtisen kirjaan "Katmandun unet." Paikoin jopa pidin siitä. Tähtiselle näet ihminen on pohjimmiltaan samanlainen kaikessa maailmassa, vaikka tavat ja kulttuurit poikkeavat paljonkin. Juoda, syödä ja nukkua täytyy jokaisen. Rakkautta ja hyväksyntääkin me yleismaailmallisesti kaipaamme eikä tarve olla tarpeellinenkaan ole vain länsimainen tavoite.
Katmandun unien varsinainen helmi hohteli hymykuopassa. Tähtinen analysoi erilaisia hymyjä. Niistä tunnetuimpia lienevät myyntihymy, ivahymy, kohteliasuushymy ja (esim. Mona-Lisan) arvoituksellinen hymy. Valitettavasti hymyilijä useimmiten tahtoo jotain itselleen. Hymytään hyötytarkoituksessa. Myyntihymyt ovat sitä leveämpiä, mitä arvokkaammalle asiakkaille ne suuntautuvat. Ajattelipa kauppias ostajasta todellisuudessa mitä tahansa, hänen on hymyiltävä, kunnes kaupat on tehty tai ne ovat kariutuneet.
Sama on laita aasialaisen kohteliaisuushymyn. Emme näe naamion taa. Mitä kumppani meistä todella ajattelee, tykkääkö vai inhoaako, pitääkö ehkä yhdentekevänä. Kestohymyllään hän ostaa itselleen mielenrauhan. On turvallisempaa sanoa iloinen ilme kasvoilla "Kyllä" myös silloin, kun tekee mieli irvistää ja sanoa "ei." Jäämme epätietoisiksi, menikö sanomamme perille.
Mutta Tähtinen sai, ja olen minäkin saanut, kokea jotain perille asti vavahduttavaa. Köyhä mies ei tahtonut turistilta almua vaan ilahtui silmin nähden ja korvin kuullen pelkästä hänen kohtaamisestaan. Hymy ei ulottunut ainoastaan huulille ja silmiin. Se säteili koko miehen olemuksesta. Kuin olisi ollut toiveiden täyttymys saada tavata ventovieras suomalainen.
Tuollainen on ollut harvinaista minun elämässäni. Vain muutaman kerran olen tavannut ihmisen, jolle pelkkä minä olen selvästi ollut ilon aihe. Kun viimeksi elokuun 27. päivänä rakas ystävä tervehti, halasi ja hymysi, toivoin, että samanlaista olisi se meille luvattu riemullinen jälleennäkeminen poisnukkuneiden rakkaidemme kanssa.
logi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Maailmani on niin Eurooppa-keskeinen, ettei siihen juuri idän makuja mahdu. Kiinat, Japanit, Intiat ja jopa Thaimaat jäävät tältä matkailijalta kokematta. Ilmastokin sellainen, että varmaan kuolisin parissa päivässä. Kostea kuumuus sopii kertakaikkisen huonosti rutvealle ruholleni.
Aatteen tasolla tukeudun mieluummin kristinuskoon ja sosialidemokratiaan kuin idän filosofioihin. Buddhalaisuus, hindulaisuus, taolaisuus ja ne muut ovat oivallisia uskontoja Aasiassa. Puolustan viimeiseen asti niiden harjoittajien oikeutta tunnustaa uskontoaan. Toisin kuin jotkut länsimaalaiset, en sentään itse osaa viehättyä mistään sellaisesta. Minulle riittää vanha, rakas Eurooppa, jonne toki toivotan idän ja etelän köyhät sekä vainotut lämpimästi tervetulleeksi. Maahanmuuttajia tarvitsemme tulevaisuuudessa yhä enemmän. Jos sekoitumme heihin, tulee heistä hieman vaaleampia ja meistä sekä musikaalisempia että nopeampia juoksemaan.
Ottaen huomioon vähä kiinnostukseni itämaista elämänpiiriä kohtaan tuntuu erikoiselta, että tartuin Tero Tähtisen kirjaan "Katmandun unet." Paikoin jopa pidin siitä. Tähtiselle näet ihminen on pohjimmiltaan samanlainen kaikessa maailmassa, vaikka tavat ja kulttuurit poikkeavat paljonkin. Juoda, syödä ja nukkua täytyy jokaisen. Rakkautta ja hyväksyntääkin me yleismaailmallisesti kaipaamme eikä tarve olla tarpeellinenkaan ole vain länsimainen tavoite.
Katmandun unien varsinainen helmi hohteli hymykuopassa. Tähtinen analysoi erilaisia hymyjä. Niistä tunnetuimpia lienevät myyntihymy, ivahymy, kohteliasuushymy ja (esim. Mona-Lisan) arvoituksellinen hymy. Valitettavasti hymyilijä useimmiten tahtoo jotain itselleen. Hymytään hyötytarkoituksessa. Myyntihymyt ovat sitä leveämpiä, mitä arvokkaammalle asiakkaille ne suuntautuvat. Ajattelipa kauppias ostajasta todellisuudessa mitä tahansa, hänen on hymyiltävä, kunnes kaupat on tehty tai ne ovat kariutuneet.
Sama on laita aasialaisen kohteliaisuushymyn. Emme näe naamion taa. Mitä kumppani meistä todella ajattelee, tykkääkö vai inhoaako, pitääkö ehkä yhdentekevänä. Kestohymyllään hän ostaa itselleen mielenrauhan. On turvallisempaa sanoa iloinen ilme kasvoilla "Kyllä" myös silloin, kun tekee mieli irvistää ja sanoa "ei." Jäämme epätietoisiksi, menikö sanomamme perille.
Mutta Tähtinen sai, ja olen minäkin saanut, kokea jotain perille asti vavahduttavaa. Köyhä mies ei tahtonut turistilta almua vaan ilahtui silmin nähden ja korvin kuullen pelkästä hänen kohtaamisestaan. Hymy ei ulottunut ainoastaan huulille ja silmiin. Se säteili koko miehen olemuksesta. Kuin olisi ollut toiveiden täyttymys saada tavata ventovieras suomalainen.
Tuollainen on ollut harvinaista minun elämässäni. Vain muutaman kerran olen tavannut ihmisen, jolle pelkkä minä olen selvästi ollut ilon aihe. Kun viimeksi elokuun 27. päivänä rakas ystävä tervehti, halasi ja hymysi, toivoin, että samanlaista olisi se meille luvattu riemullinen jälleennäkeminen poisnukkuneiden rakkaidemme kanssa.
logi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
maanantai 5. marraskuuta 2012
EI SAAVU ENÄÄ VANHA TED
Suruviesti ison meren takaa New Jerseystä tavoitti koko jazzia rakastavan maailman eilen sunnuntaina. Trumpetisti ja saksofonisti, kaikkiin Pori jazzeihin muusikkona osallistunut Mr. Pori jazz Ted Curson on kuollut. Hän kuoli sydänkohtaukseen 77-vuotiaana. Vanha, suuri ja lämmin sydän ei enää kestänyt.
Niin kuin Ted olisi aavistanut lähtönsä taivaan orkesteriin, hän vastasi viime kesänä toimittajan kysymykseen sanoen: "Minä tulen Pori jazzeille varmaan vielä ruumisarkussa." Ja tuo poikamaisen ilkikurinen Ted-hymy päälle. Joka kerta, kun tapasimme, kuulin ja aistin hänen sisäisen ilonsa minäkin. Ted levitti ympärilleen aitoa lämpöä. Joka vuosi sitä aina odotti kesää, että saisi puristaa kunnon jazz-miehen paljon soittanutta kättä.
Muusikkona Edward (Ted) Curson oli monipuolinen. Eniten taisi huulilla viihtyä trumpetti mutta kaikki kävi: alttosaksofonista lehmänkelloon, pianosta pyykkilautaan, klarinetista Nokian 43 numeron saappaisiin kelpasi instrumentiksi. Lisäksi mies lauloi. Ääni kyllä karheni vuosi vuodelta rosoisemmaksi, mutta sehän pani nuortenkin naisten sukat pyörimään jaloissa. Ted Curson kuului Porin kesän suurimpiin hurmureihin.
Tapasin nyt poisnukkuneen ystäväni viimeisen kerran kuluvan vuoden jatsien päätösjameissa. Sain ojentaa hänelle uuden kirjani Kirjurinluoto - keidas keskellä kaupunkia. Takana seissyt vaimo muistaa, että maestro hämmästyi ensin. Mikä tämä on-ilme vaihtui siihen kuuluisaan hymyyn, kun avasin näkyviin sivun, jota hallitsee Tedin kuva.
Ei vain minulle henkilökohtaisesti vaan tuhansille porilaisille suruviesti toi kyynelet silmiin. On kuin yksi meistä olisi poissa. Tuskin moni rakastaa suuren joen ja oikean rytmin kaupunkia yhtä paljon kuin Ted Curson. Hän nimittäin rakasti Poria paljon. Toiseksi eniten hän rakasti soittamista. Tässä esimerkkinä miehen improvisointitaidoista Tears for Dolphy.
Huomautus ennen kuuntelua: jos sinulla on kiire etkä pidä jatsista, älä avaa linkkiä. Kappale kestää 8 ½ minuuttia. Me muut, nauttikaamme:
http://www.youtube.com/watch?v
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Suruviesti ison meren takaa New Jerseystä tavoitti koko jazzia rakastavan maailman eilen sunnuntaina. Trumpetisti ja saksofonisti, kaikkiin Pori jazzeihin muusikkona osallistunut Mr. Pori jazz Ted Curson on kuollut. Hän kuoli sydänkohtaukseen 77-vuotiaana. Vanha, suuri ja lämmin sydän ei enää kestänyt.
Niin kuin Ted olisi aavistanut lähtönsä taivaan orkesteriin, hän vastasi viime kesänä toimittajan kysymykseen sanoen: "Minä tulen Pori jazzeille varmaan vielä ruumisarkussa." Ja tuo poikamaisen ilkikurinen Ted-hymy päälle. Joka kerta, kun tapasimme, kuulin ja aistin hänen sisäisen ilonsa minäkin. Ted levitti ympärilleen aitoa lämpöä. Joka vuosi sitä aina odotti kesää, että saisi puristaa kunnon jazz-miehen paljon soittanutta kättä.
Muusikkona Edward (Ted) Curson oli monipuolinen. Eniten taisi huulilla viihtyä trumpetti mutta kaikki kävi: alttosaksofonista lehmänkelloon, pianosta pyykkilautaan, klarinetista Nokian 43 numeron saappaisiin kelpasi instrumentiksi. Lisäksi mies lauloi. Ääni kyllä karheni vuosi vuodelta rosoisemmaksi, mutta sehän pani nuortenkin naisten sukat pyörimään jaloissa. Ted Curson kuului Porin kesän suurimpiin hurmureihin.
Tapasin nyt poisnukkuneen ystäväni viimeisen kerran kuluvan vuoden jatsien päätösjameissa. Sain ojentaa hänelle uuden kirjani Kirjurinluoto - keidas keskellä kaupunkia. Takana seissyt vaimo muistaa, että maestro hämmästyi ensin. Mikä tämä on-ilme vaihtui siihen kuuluisaan hymyyn, kun avasin näkyviin sivun, jota hallitsee Tedin kuva.
Ei vain minulle henkilökohtaisesti vaan tuhansille porilaisille suruviesti toi kyynelet silmiin. On kuin yksi meistä olisi poissa. Tuskin moni rakastaa suuren joen ja oikean rytmin kaupunkia yhtä paljon kuin Ted Curson. Hän nimittäin rakasti Poria paljon. Toiseksi eniten hän rakasti soittamista. Tässä esimerkkinä miehen improvisointitaidoista Tears for Dolphy.
Huomautus ennen kuuntelua: jos sinulla on kiire etkä pidä jatsista, älä avaa linkkiä. Kappale kestää 8 ½ minuuttia. Me muut, nauttikaamme:
http://www.youtube.com/watch?v
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
YouTube
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)