SOKEA NÄKEVÄÄ OPETTAA

Kyse on kokemuskoulutuksesta. Monet vammaiset ja muihin vähemmistöihin kuuluvat käyvät kertomassa elämästään esim. sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa. Vieraillessani itsekin silloin tällöin  puhumassa sokean arjesta, olen pannut merkille kuulijoiden ison kiinnostuksen. Ihmisiä todella kiinnostaa tietää vammaisen, maahanmuuttajan, allergikon tai alkoholistin itsensä kertomana, mitä on elää vammaisena, maahanmuuttajana, allergikkona tai alkoholistina. Muistanpa, kuinka Eurajoen opistolla parikymmentä nuorta naista piiritti minut oppitunnin jälkeen. Lisäkysymyksiä sokeudesta sateli niskaan niin, ettei vastailla kaikille kerinnyt.

Kokemuskoulutusta annettiin hankkeen merkeissä 90-luvulla. Oppilaitoksissa vierailevia vammaisia koulutettiin tehtäväänsä. Projektin päätyttyä tuota koulutusta antoivat paikoin aluetyöntekijät, mutta nelisen vuotta sitten Reumaliitto pani pystyyn hankkeen. Ei ainoastaan reumaatikkoja vaan myös muita asianosaisia koulutetaan tehtäviin. Reumaliitto koordinoi. Näkövammaisten keskusliittokin on mukana tässä, mikä on hyvä asia.

Toiminta kaipaa rahoitusta. On näet kohtuullista ja oikein, että kokemuksistaan kertoville henkilöille maksetaan. Asiantuntijuuttahan kokemukseen perustuva tieto on ja kyllä oppilaitosvierailut muutenkin työstä käyvät. Minulle on maksettu vaihtelevasti vähän oppituntien tilaajasta riippuen. Hankkeiden puitteissa maksaminen lienee säännöllisempää. Esim. eläkkeellä olevalle tuo merkitsee pientä lisätuloa. Sitä paitsi oma identiteetti vahvistuu ja arkeen tulee sisältöä.

Toistaiseksi kokemuskoulutus on koskenut pääasiassa juuri sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa annettavaa opetusta. Tarve on kuitenkin paljon laajempi. Periaatteessa kaikki paolveluammateissa toimivat ihmiset kohtaavat työssään vammaisia ja muuten erilaisia  henkilöitä. Tietämys esim. juuri sokeiden asioista on yleisesti ottaen erittäin vähäistä. Tulee mieleen mahdollisuus jollekulle taitavalle vammaiselle, ehkä useammallekin, pystyttää yritystoimintaa tähän sektoriin. Hän voisi/he voisivat päätoimisesti kulkea kouluissa, korkeakouluissa, sekä kaupan ja liikenteen alojen firmoissa kertomassa, mitä ovat kokeneet jamiten toivovat heihin suhtauduttavan. Ei huono liikeidea. Maksavien tahojen kirjo vain pitää kartoittaaa. Jos saataisiin elinkeinoelämä ymmärtämään tämä tarve, otettaisiin askel eteen päin. Asiakkaitahan sopii palvella heidän lähtökohdistaan käsin, myös vammaisia asiakkaita.

Tämä on siis aivan eri asia kuin esim. vammaisten kanssa työskennelleen mutta itse vammattoman henkilön jakama valistus. Oman kokemukemuksen tuoma autenttisuus puuttuu. Tietämystä etenkin kauan alalla toimineilla vammaistyöntekijöillä on, mutta eivät he ole olleet päivääkään vammaisia.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi