MARRASKUUN HYMYT

Maailmani on niin Eurooppa-keskeinen, ettei siihen juuri idän makuja mahdu. Kiinat, Japanit, Intiat ja jopa Thaimaat jäävät tältä matkailijalta kokematta. Ilmastokin sellainen, että varmaan kuolisin parissa päivässä. Kostea kuumuus sopii kertakaikkisen huonosti rutvealle ruholleni.

Aatteen tasolla tukeudun mieluummin kristinuskoon ja sosialidemokratiaan kuin idän filosofioihin. Buddhalaisuus, hindulaisuus, taolaisuus ja ne muut ovat oivallisia uskontoja Aasiassa. Puolustan viimeiseen asti niiden harjoittajien oikeutta tunnustaa uskontoaan. Toisin kuin jotkut länsimaalaiset, en sentään itse osaa viehättyä mistään sellaisesta. Minulle riittää vanha, rakas Eurooppa, jonne toki toivotan idän ja etelän köyhät sekä vainotut lämpimästi tervetulleeksi. Maahanmuuttajia tarvitsemme tulevaisuuudessa yhä enemmän. Jos sekoitumme heihin, tulee heistä hieman vaaleampia ja meistä sekä musikaalisempia että nopeampia juoksemaan.

Ottaen huomioon vähä kiinnostukseni itämaista elämänpiiriä kohtaan tuntuu erikoiselta, että tartuin Tero Tähtisen kirjaan "Katmandun unet."  Paikoin jopa pidin siitä. Tähtiselle näet ihminen on pohjimmiltaan samanlainen kaikessa maailmassa, vaikka tavat ja kulttuurit poikkeavat paljonkin. Juoda, syödä ja nukkua täytyy jokaisen. Rakkautta ja hyväksyntääkin me yleismaailmallisesti kaipaamme eikä tarve olla tarpeellinenkaan ole vain länsimainen tavoite.

Katmandun unien varsinainen helmi hohteli hymykuopassa. Tähtinen analysoi erilaisia hymyjä. Niistä tunnetuimpia lienevät myyntihymy, ivahymy, kohteliasuushymy ja (esim. Mona-Lisan) arvoituksellinen hymy. Valitettavasti hymyilijä useimmiten tahtoo jotain itselleen. Hymytään hyötytarkoituksessa. Myyntihymyt ovat sitä leveämpiä, mitä arvokkaammalle asiakkaille ne suuntautuvat. Ajattelipa kauppias ostajasta todellisuudessa mitä tahansa, hänen on hymyiltävä, kunnes kaupat on tehty tai ne ovat kariutuneet.

Sama on laita aasialaisen kohteliaisuushymyn. Emme näe naamion taa. Mitä kumppani meistä todella ajattelee, tykkääkö vai inhoaako, pitääkö ehkä yhdentekevänä. Kestohymyllään hän ostaa itselleen mielenrauhan. On turvallisempaa sanoa iloinen ilme kasvoilla "Kyllä" myös silloin, kun tekee mieli irvistää ja sanoa "ei."  Jäämme epätietoisiksi, menikö sanomamme perille.

Mutta Tähtinen sai, ja olen minäkin saanut, kokea jotain perille asti vavahduttavaa. Köyhä mies ei tahtonut turistilta almua vaan ilahtui silmin nähden ja korvin kuullen pelkästä hänen kohtaamisestaan. Hymy ei ulottunut ainoastaan huulille ja silmiin. Se säteili koko miehen olemuksesta. Kuin olisi ollut toiveiden täyttymys saada tavata ventovieras suomalainen.

Tuollainen on ollut harvinaista minun elämässäni. Vain muutaman kerran olen tavannut ihmisen, jolle pelkkä minä olen selvästi ollut ilon aihe. Kun viimeksi elokuun 27. päivänä rakas ystävä tervehti, halasi ja hymysi, toivoin, että samanlaista olisi se meille luvattu riemullinen jälleennäkeminen poisnukkuneiden rakkaidemme kanssa.


logi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi