HILJAINEN SOTA

Lumottu niitty-kirjan aarteisiin kuuluu kirjoittajan terävä huomio:
jatkosodan jälkeen alkoi Suomessa toinen sota. Edeltäjäänsä hiljaisempi tuo
taistelu on, mutta pidempi ja laaja-alaisempi. Kirjoittaja tarkoittaa sotaa
kaikkea vanhaa ja kaunista vastaan. Tehoajattelu, taloudellinen
voitontavoittelu ja käytännöllinen hyöty voittavat väistämättä kamppailun,
jossa vastapuolena ovat entisen säilyttäjät. Palkinnoksi ne saavat muovisen
halpayhteiskunnan pakkauksineen, jätteineen, alituisine kiireineen ja
suorituspaineineen. Poissaolollaan  herättää haikeutemme viipyilevä rauha.
Emme voi enää pysäyttään pyörää. Se liikkuu jo liian vinhasti. Miksi koskaan
keksimme sen?

Myönnetään, että osaksi olimme pakotetut tehostamaan tuotantoa. Piti maksaa
sotakorvaukset ja asuttaa siirtoväki. Kansantalous oli pieni ja maa köyhä.
Kovin maatalousvaltainenkin Suomemme vielä sotien jälkeen oli. Kukaan tuskin
kaipaa köyhyyttä takaisin, tuskin nälkää ja epidemioina kansaa kaatavia
sairauksiakaan.

Sirola tahtoo ja minäkin tahdon sentään kysyä, pidettiinkö vanhan
yhteiskunnan purkutalkoissa liikaa kiirettä? Revittiinkö rikki sellaistakin,
mikä teki ihmismielelle hyvää? Emme kai vain antaneet sieluttomien
grynderien tuhota isänmaamme lempeästi hymyileviä äidinkasvoja niin, ettei
keinokuituisen kuoren alta näy enää mitään aitoa, alkuperäistä.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi