KARU KOSKETUS - TALVILOMA KÖKARISSA
Viima vastainen vie yli kylmän kallion
Siinä katajaisen saaren malli on

Vaikka Ahvenanmaan Kaakkoiskulmassa kyyhöttävä Kökar on Suomen eteläisin kunta, kertovat nuo tunnetusta iskelmästä mukailemani säkeet karua kieltä sen talvesta. "Etelänmatkamme" ei suuntautunut Kanarialle eikä Karibialle. Kökarissa viime viikko vierähti ja ystävät ihmettelivät. Tutuimmat ja ekstrovertit kysyivät: Miksi ihmeessä?
Keskiviikkona, kun tuuli tuiversi kolmatta vuorokautta yhtä soittoa ja pakkanen pureksi lintumiehen käsiä kankeiksi, aloin asettaa saman kysymyksen itselleni. Kommandopipoa muistuttava villapipon ja -kaulaliinan kyhäelmä kasvoilla koetin saada tolkkua, kuuluuko katajikosta ääniä. Kiipeily jään nuolemilla kallioilla lähenteli tyhmänrohkeutta. Yksi varomaton askel liian liukkaaseen kielekkeeseen ja kas... Onneksi sitä ei tullut otetuksi.

Niin, se kysymys: Miksi jokin Kökar? Miksi yleensäkään Ahvenanmaa napatalven notkelmassa? Kökar on kyllä maakunnan mielenkiintoisimpia kuntia. Paitsi että se tosiaan on maamme eteläisin (59 astetta 55 minuuttia pohjoista leveyttä) pitää ainakin kaksi seikkaa mainita - kaksi äffää: vanha ja ajankohtainen.

Fransiskaaniluostarin rauniot ovat paikan päänähtävyys. Monasteri perustettiin Hamnön saareen keskiajalla. Emme liene unohtaneet, että alue, jota nyt sanomme Suomeksi, kuului Ruotsin osana nelisen sataa vuotta katoliseen Eurooppaan. Sekä fransiskaanit että dominikaanit rakensivat tänne luostareita. Joskin molempien järjestöjen mainetta varjostaa sekä ristiretkien että inkvisition ilkeä historia, jaksan uskoa kaiken sellaisen jääneen kauas Kökarista. Näin tuulten pieksemälle, elämän kovat ehdot sanelevalle saarelle purjehtineet munkit suostuivat köyhyyteen. Vain kalastus ja pienimuotoinen karjanhoito tulivat kysymykseen. Kökariin kuuluvassa naapurisaari Hällsössä on nyt kyllä peltojakin. Tapasimme yhden sellaisen yllä kaarrelleen hiirihaukan.

Kökarin ajankohtaisempi F  on Finlandia-palkinto. Uusin voittaja, Ulla-Lena Lundberg syntyi ja eli lapsuutensa Kökarin pappilassa. Palkintoon oikeuttaneen kirjan nimi on sopivasti Is eli jää. Tapahtumat sijoittuvat juuri Kökariin, sillä kirjan päähenkilö on kirjailijan isä, pienen pitäjän pappi.

Lomakohteemme valinta ei liity Lundbergiin eikä luostariin. Kumpaankin olemme tutustuneet aiemmin, ensin mainittuun tosin kirjojensa kautta. Luostarin rauniot ja Kökarin sievä, pieni kirkko käveltiin läpi ensimmäisen kerran kolmisenkymmentä vuotta sitten. Nyt kaipasimme lepoa ja linturetkiä. Halusimme päästä paikkaan, johon harva osaa talvella kaivata. Avoin meri ja lumeton maisema olivat sentään ehtoina.

Toiveemme toteutui täydellisesti. Lienemme olleet kunnan ainoat turistit viime viikolla, meri päilyi jäättömänä monin paikoin eikä peltoaukeilla näkynyt paljon lunta. Kun sää torstaista ja varsinkin perjantaista alkaen parani paljon, alkoi lintuhavaintojakin kertyä. Ålands trafikenin Skiftet-laivan lähtösataman edustalla soudelleet 440 heinäsorsaa, kymmenkunta telkkää, tukkasotkaa, isokoskeloa ja kyhmy- sekä laulujoutsenta toivottivat meidät tervetulleiksi takaisin. Siihen toivotukseen on helppo vastata lupaamalla palata.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi