KIRJALLINEN ÄIDINMURHA

Ruotsissa ja Suomessa mainetta niittänyt kirjailija Yrsa Stenius Puhui eilen salintäydelle yleisölle Sastamalassa. Aihe oli kirjailijan moraali.

Stenius lähestyi teemaa kertomalla ja kommentoimalla kirjoja, joissa yhä elossa olevia ihmisiä saatetaan huonoon huutoon. Omilla nimillään tai helposti tunnistettavien romaanihahmojen ominaisuudessa  nuo henkilöt marssitetaan eteemme häijyinä hirviöinä, sydämettöminä julmureina , ahneina oman edun tavoittelijoina jne. Milloin lähipiirinsä, milloin koko maan arvostamista sankareista paljastuu se kätketty, rumempi persoonallisuus.

Suomalaiset esimerkit koskivat Krister Kihlmania ja Henrik Tikkasta. Edellinen puhututti pitkään kuorimalla kullat Porvoon sosieteetin rintapielestä jälkimmäisen heittäessä sontaa lähes kaikkeen, mikä liikkuu ja hengittää. Saimme kuulla Tikkasen avanneen kuuluisan sarjansa kirjalla, jossa mm. Benedikt Zilliacus tarjoilee penistään hopealautasella eräälle juhlivalle seurueelle. Tätä(kin)  episodia Stenius piti kirjallisesti kestämättömänä. Ei kas ole yhtään hienostuneen Zilliacuksen tapaista käyttäytyä noin. Paitsi loukkaavan valheellinen, on pippelikohta epäuskottava, siis kirjallisesti kestämätön.

Mainittujakin koskettavampi esimerkki tulee Ruotsin puolelta. Kohde on nobel-palkittu, kansainvälisesti tunnettu ja länsinaapurissa lähes kruununjalokiven arvoon nostettu aviopari Alva ja Gunnar Myrdahl. Heidät pudotti jumalten joukosta oma poika, kirjailija Jan Myrdahl. Erityisesti perhe- ja sosiaalipolitiikan äitinä pidettyä Alvaa perillinen ruotii rankalla kynällä. Empaattisen naamion takaa löytyy lapsellaan tuskallisia kokeita tekevä, läheisistään piittaamaton henkinen torso. Äidinrakkauden puolestapuhuja olikin mahdollisimman huono äiti.

Niin Zilliacus kuin Myrdahlit murtuivat heidät häpeään työntäneiden kirjojen ilmestyttyä. Alva ja Gunnar olivat tuolloin vanhoja ja sairaita, eivätkä he kauan enää eläneetkään. Vaikka Jan-pojan kuvaus äidistä ei Steniuksen mielestä ollut  kokonaan väärä, piti tämä tekoa moraalittomana. - Olisi edes odottanut äitinsä kuolemaa, puuskahti Stenius.

Me tietokirjailijat joudumme punnitsemaan moraalikysymyksiä erilaisella vaa'alla. Tutkimistamme kirjallisista lähteistä ja tekemistämme henkilöhaastatteluista ilmenee usein hyvinkin epäedullisia, yhä eläviä ihmisiä koskevia tietoja. Asiat eivät ole itse kokemiamme. Tietokirjailija joutuu ensi töikseen ottamaan selvää, onko paha puhe totta vai parjausta. Mielikuvitukselle ei ole sijaa tällä alalla. Jos epäedullinen väite pitää yhtä tosiasioiden kanssa, joudumme ratkaisemaan, viemmekö tiedon painosivuille. Niin houkuttelisi tehdä, kuuluuhan paha kello vielä kauemmas kuin hyvä.

Olen itsekin langennut houkutukseen paljastaa sensaatioita. Omatunto on ehtinyt mukaan vasta jälkikäteen. Kävisikö niin, jos aihe olisi äitini? Onneksi en ole kaunokirjailija eikä äitini kuuluisa henkilö. Ellei näin olisi, sortuisin ehkä kirjoittamaan Aira Tiirasta teoksen, joka täyttäisi äidinmurhan tunnusmerkit. Aihetta nimittäin on.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

MUUTAMAN MUNAUKSEN MUISTOPÄIVÄ

On se holjaa, miten jotkin päivämäärät jäävät mieleen, vaikkei päivän tapahtumia kovin mielellään muistelisi. Huomasin äsken tuossa Lauri Hallikaisen loistavaa Pohjois-Savon lintumailta-seedeetä kuunnellessa, että itselläni on tänään sellainen päivä. Tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta kenties häpeällisimmästä mokastani lintuharrastuksen liukkaalla polulla.

Niin, liukas oli polku myös 27. 6. 2003, kun Pirjo oli vähällä tappaa kaksi viiriäistä. :) Hipa tillillään, ettei ajanut soidintavan parin päälle Porin Härkäluodossa. Ruskeat pallot vilahtivat niin vinhasti tuulilasin editse, että vain Härkäluodon tien edellyttämä, matala  ajonopeus pelasti niiden hengen.

Hyppäsimme tietenkin Tommi Evilän nopeudella ulos autosta. Viiriäisen soidinta ei näe eikä kuule Suomessa usein. Totta puhuen tilanne on äärimmäisen harvinainen.

Mutta siinä "vieraskanat" nyt hyppivät toistensa ympäri. Aika ajoin lentoon pyrähdellen koiras huusi ja däddätti. Kuin järkeä vailla ne tuossa touhusivat sillä seurauksella, että lopulta oltiin yhtenä keränä pellon reunassa.

Luulisi tällaisesta seuraavan pesinnän. Me täydelliset idiootit emme vain jääneet Poriin seuraamaan, kävikö niin. Toteutimme suunnitellun matkan Oulun seudulle edes yrittämättä etsiä pesää. Ymmärtääkseni viiriäisen ei tiedetä pesineen maassamme. Todennetut pesälöydöt puuttuvat.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

LEVOLLE LASKIT LEHMÄSI

Huhutaan, että Porin Levolla laiduntavat lehmät ovat Miina Äkkijyrkän kyyttöjä. Tapasimme nämä toisaalta uteliaat, toisaalta aran oloiset märehtijät viime yön linturetkellä. Löntystivät lähelle katsomaan surumielisillä lehmänsilmillään, ketkä taiteilevat Porin kamalimmilla pitkospuilla päästäkseen torniin lintuja tarkkailemaan.

Tepastelu  Levon pitkoksilla on jalantappolaji. Naudatkin nauroivat kahdelle seinähullulle tiiratorppalaiselle, jotka pelkkää kilpailuhenkisyyttään noin vaaransivat terveytensä. Haluttiin nähdä ja kuulla enemmän kuin tornista aiemmin ilmoitetut 102 tavia. Havaittiin vain 50. Paluumatkan trapetsitemppujamme katsellessa lehmät vaikuttivat myötätuntoisilta. Empaattisia otuksia.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

VIIKON VISAISET

Ei näillä helteillä jaksa edes ajatella saati filosofoida. Blogi jäisikin kokonaan kesälomalle, ellei minulla olisi yksi lintuja, historiaa ja sanaseppoiluakin rakkaampi harrastus: tietovisat. Tässä muuan sellainen. Voit vastatakin minulle, jos mielesi tekee ja jotain tiedät. Minun mieleni tekee saada sinulta vastauksia.

Kysymykset:

1. Mistä valtiosta tulee ensi maanantaina EU-maa?

2. Minkä Euroopan maan pääkaupunki on Ljubljana?

3. Montako iskelmää Reino Helismaa sanoitti (sadan sanoituksen
tarkkuudella)?

4. Mihin muinaisiin lakeihin sisältyi periaate: silmä silmästä, hammas
hampaasta?

5. Mikä on matkakirjailijan ja teksti-TV:n  toimittajan, Matti Rämön
kulkupeli?

6. Minkä alan tekijämiehiä maassamme ovat Hannu Hautala, Seppo Keränen,
Heikki Villamo ja ex-keihäsmestari Hannu Siitonen?

7. Montako myyrälajia maassamme möyrii? (kaikki eivät tosin möyri).

8. Milloin Mauno Koivisto täyttää 90 vuotta, jos elää ja terveenä pysyy?

9. Sano jokin Harri Holkeria ja Arvo Ylppöä yhdistänyt tekijä (en hyväksy
näsäilyä tyyliin: molemmat ovat suomalaisia tms.)

10. Mikä kirja tai sen osia on käännetty 2544 kielelle?

11. Minkä Ahvenanmaalla kasvavan puun marjat ovat myrkyllisiä?

12. Mistä elementeistä Empedokles ja ihmiset pari tuhatta vuotta hänen
jälkeensä katsoivat maailmankaikkeuden koostuvan?

13. Mistä kielestä juontavat juurensa sanat pistooli ja pilsneri?

14. Mikä on maamme pisin yhtäjaksoinen dyynialue, kun se ei ole Yyteri?

15. Mikä kesätapahtuma pidetään Sastamalassa ensi perjantaina ja lauantaina?

16. Mihin marssiin Wienin valtionoopperan uudenvuoden konsertti aina
päättyy?

17. Suomessa on muutama rakennus, joita voi sanoa kartanolinnoiksi. Mainitse
jokin niistä.

18. Montako olympiakultaa suomalaiset ovat voittaneet 2000-luvulla?

19. Minkä puute johtaa keripukkiin?

Kompa: Paljonko hiekkaa on Yyterin dyyneillä?

Ässä: Missä noppapelissä voit heittää itsellesi talon tai ja/tornin?

Sanapähkinä: Missä Aasian valtiossa tulivuori peittyy pesuaineeseen? 7
kirjainta

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

TELKKÄ TIELLÄ TEPUTTELI
Rytmin vuoksi vain yksi telkkä. Oikeasti niitä oli seitsemän: emo ja kuusi poikasta. Melko vilkkaalla kylätiellä ne vaappuivat. Emo vakaammin, suloiset untuvikot horjuvammin siinä matkustettiin kohti lähintä vettä, ehkä Preiviikinlahtea.Miksi maantiellä? Tuskin siksi, että autoa ajanut vaimoni saisi ihastella herttaista näkyä. Siitä huolimatta hän ehti pysäyttää menopelin, ennen kuin mitään ikävää olisi päässyt tapahtumaan.Sitten seistiin ja seurattiin. Sain kuulla, kuinka pikkutytön nyrkin kokoiset höyhenpallot etenivät sievänä rivinä äiti-telkän perässä. Vuoroin suoraan, vuoroin siksakkia poikue vaappui, ei kuitenkaan pois vaaravyöhykkeeltä. Tie oli valittu ja sillä aiottiin pysyä.Taaksemme pysähtyi toinen auto, pian kolmaskin. Eivät kaikki porilaiset autoilijat olekaan sydämettömiä narsisteja, vaikka joskus toiste siltä tuntuu. Ties miten kauan tämäkin letka olisi odottanut, ellei emo olisi vihdoin pyrähtänyt lentoon. Kuului korkea ääni, varmaan komento, sillä nyt untuvaiset panivat juoksuksi. Kipitettiin lujaa kohti tien laitaa. Matkamme jatkui, mutta jäljessämme tullut auto ei  ilmaantunut peräämme. Se seisoi yhä. Ehkä  pienet eivät sittenkään osanneet seurata emoa.Tarinalla on onnellinen loppu. Murheellisena vain tiedän, että useimmilla suloisista telkänpojista on elinaikaa jäljellä enää muutama päivä tai viikko. Noin pienet ovat helppoa saalista pedoille. Ne palautuvat osaksi luonnon kiertokulkua. Mutta miten käy ihmisen?Blogi: tiira-kirjat.blogspot.comverkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

HIRVI

- Ei siinä kukaan kuollut olisi, mutta pahasti olisi todennäköisesti käynyt.

Autoa ohjaavan Harrin ääni vavahtaa hänen kommentoidessaan sekunti sitten
sattunutta. Nuori hirvinaaras oli äkkiä hypännyt ojasta auton eteen. Vain
Harrin nopea väistöliike esti törmäyksen. Ohitimme upean eläimen metrin
päästä. Ilman nopeaa reaktiota se olisi syöksynyt sisään pelkääjän paikan
kohdalta. Paikalla istuin minä.

Tällaisia vähältäpiti-tilanteita sattuu Suomen maanteillä usein. Tästä
kannattaa kirjoittaa lähinnä siksi, että sokeat silmäni avautuivat näkemään
sokeudessa hyviäkin puolia. Emme nimittäin, takapenkillä istunut Laila ja
minä, oikeastaan säikähtäneet tapausta. Tunsimme vain pienen vimpsauksen,
kun Harri teki sen väistöliikkeensä. Emmehän nähneet, miten lähellä turma
käväisi. Ehkä, jos ajaja olisi joutunut äkkijarruttamaan, olisi jysäys
säikäyttänyt.

Nyt siis ei. Sitä vastoin Harri, hyvähermoinen lintumies, vapisi kauan
tilanteen jälkeen. Itse asiassa hän ehdotti, ettemme käsittelisi aihetta
enempää kuin niillä muutamilla vuorosanoilla, joilla tuota taivastelimme.
Vasta seuraavana päivänä, matkalla Pietarsaaresta kotiin Poriin ymmärsin
heittää kättä ristiin ja huikata ylös kiitoksen. "Että sä Herra taas
tästäkin meiät varjelit."




Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

SYNTI

Tykkään joskus käydä keskustelua ateistien kanssa. Heidän ajatuksensa tulivat minulle tutuiksi jo varhain, sillä ennen uskoontuloani olin ateisti. Kovin paljon uutta ei siltä taholta ole kuulunut näiden 40 vuoden aikana. Samat väitteet pyörivät ateistien äänihuulilla kuin 70-luvulla. Siitä huolimatta kommentoin erään heikäläisen näkövammaisten postituslistalle heittämiä teesejä:

Yksi jumalankieltäjien pääväitteistä  on, että synti on
ihmisen luoma käsite. Niin ovat kaikki muutkin käsitteet tässä maailmassa.
Eläimillä ei eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta liene kykyä erottaa hyvää
pahasta. Siihen vaaditaan ihmiselle ominainen aivojen rakenne. Yhtä lailla
ovat muutkin ns. korkeammat henkiset toiminnot juuri meidän ihmisten
etuoikeus, jos tietysti vitsauskin. Hyvä kulttuurin määritelmä kuuluu:
kulttuuria on kaikki se, mikä ei ole luontoa. Luonto taas toimii omalakisesti
tavoilla, joihin en nyt puutu, mutta joihin toki ihminen niin ikään pyrkii
vaikuttamaan. Nuo vaikutukset eivät kaikilta osin ole myönteisiä.

Käsitys synnistä kuuluu siis henkisten toimintojen, ts. kulttuurin piiriin.
Esihistoriallisista esineistä ja kuvista on päätelty, että ainakin Homo
sapiens-lajin yhteisöillä on jo varhain ollut niin sanoakseni hyvän ja pahan
tiedon puu. Tiesivätkö  edeltäjämme etelänapinat, homo habilikset ja homo
erectukset, mikä on syntiä, on tieteelle vielä arvoitus.

Kansojen ja uskontojen käsitykset synnistä poikkeavat toisistaan. Joitain
kaikille yhteisiä piirteitä voi havaita olevan mutta myös valtavia eroja.
Esimerkiksi tappaminen ja varastaminen valehtelusta puhumattakaan ei
kaikissa kulttuureissa ole syntiä. Spartalaiset katsoivat, että saat
varastaa, kunhan et jää kiinni. Joissakin ns. alkukantaisissa kulttuureissa
omaksi hyväkseenkin valehtelevaa arvostetaan älykkäänä.

Toisin kuin väitit, eivät Mooses ja Paavali olleet ensimmäisiä
synnintekijöitä joskin myös he siihen syyllistyivät. Raamatun mukaan
ensimmäisen synnin teki Eeva, kuka hän sitten todellisuudessa lienee
ollutkin. Itse ajattelen, että hän oli ensimmäinen ehkä Kalaharin
autiomaasta vaeltamaan lähteneen heimon jäsen, joka huomasi alkaa käyttää
valtaa toisiin. Tieto hyvästä ja pahasta toki antaisi tällaisen valtin
valtapelin pelaajan kouraan. Myös yksityisomaisuus lienee syntynyt
ensimmäisten syntien seurauksena ja joka tapauksessa omaisuuden haalinta
omiin käsiin ilmentää syntiä.

Uskonnot  ovat erilaisia suhteessaan syntiin. Hindu kärsii sen seuraukset
tulevissa elämissään, buddhalainen tässä elämässä, jossa kärsimys aiheutuu
pitkälti himostamme. Palkinto - rangaistus -ajattelu on ominainen
yksijumalaisille islamille ja juutalaisuudelle. Jos teet hyvää ja olet
jumalinen, sinun käy hyvin, jos olet paha, sinun käy huonosti. Joka
tapauksessa juutalaisen ja muslimin tulee noudattaa elämässään uskonnon
paikoin ankariakin määräyksiä. Noudattamattomalle käy kalpaten.

Kristitty karttaa pahaa vapaaehtoisesti. Hän ei halua tehdä syntiä, mutta
ihmisenä hänkin sitä tekee, jopa paljon. Halu tehdä hyvää kumpuaa
kiitollisuudesta. Olemme  valtavan kiitollisia Jumalalle, että Hän antoi
Poikansa uhriksi meidän puolestamme. Näin Jeesus vapahti = vapautti
meidät velvollisuudesta korvata tekemämme paha hyvällä. Kristitylle synnin
karttaminen ei ole pakko vaan se on hänelle ilo. Tässä on uskomme
ainutlaatuisuus. Muista uskonnoista puuttuu armon ja rakkauden näkökulma.

KIRJAKAHVILASTA KAISAN ILTAKIRKKOON

Olen ehkä ottanut liian vakavasti varteen vanhan kansan varoituksen: Laiska
töitään luettelee. Koska haluan leikkiä ahkeraa, en ole luetellut.
Toivottavasti tuo pidättyvyys ei ole ainoa syy tekevän miehen maineeseeni.

Tänään sitten tehdään se kaikkiin hyviin sääntöihin kuuluva poikkeus.
Lähipäivien hommani ovat tapahtumia, joihin toivon mahdollisimman monen
teistä osallistuvan. Pessimistinä pelkään tosin, että kesän kevyemmät kengät
kiidättävät arvoisaa lukijaa loitolle luotani. Lienetkö jo matkalla mökille meuhkaamaan tai niitylle kirmaamaan?

KIRJAKAHVILA tänään torstaina 13. 6 klo 17.30 Porin pääkirjaston kahvila
Hjalmarissa. Esittelen huhtikuussa ilmestyneen kirjani Yyteri - dyynien kaunotar. Kerron Yyterin luonnosta, historiasta ja palveluista. Omasta kirjoittamisestani ja elämästänikin puhun, jos kysytään.

NIMIKIRJOITUKSIA JA VOILEIPÄKAKKUA Porin kirjakauppa Infossa, Antinkatu 15 lauantaina 15. 6. klo 11 alkaen. Tilasin Anu Pörstiltä ison katkarapukakun leikattavaksi niille, jotka tulevat mainittuun paikkaan mieluiten ostajan ominaisuudessa. Toki pelkkä käväisijäkin palan saa. Yyteri-kirjan ostajille jakelen nimikirjoituksia. Kuvaaja Manu Toivonen on läsnä Yyteri-aiheisine korttisarjoineen. Kirjakauppias Heikki Hiltunen keittää kahvit. Tervetuloa

17:nnen ja 18:nnen kesäkuuta välisenä yönä lähden linjurilla linturetkille Pietarsaareen. Niihin en toivo teidän kaikkien osallistuvan. Lintuharrastukseni isä, Harri Hongell, etevä ornitomaani Marko Pohjoismäki ja ystäväni Laila Rantanen-Timonen mahdollisine oppaineen riittävät.

KAISAN ILTAKIRKKO Porin Teljän kirkossa 20. 6. klo 18. Ehdin nipin napin mukaan "vanhenevan" ystäväni Kaisa Huhtalan synttärikemuihin. Niiden kaikille avoin osa on tuo iltakirkko. Mitä ohjelmaa on luvassa, en tiedä, mutta sen voitte lukea tuolta: www.porievl.fi. Kirkkoherrat Kaisa Huhtala ja Heimo Hietanen ovat Juha ja Päivi Haaviston ohella parhaat perheystävämme.

Että tuommoisia tapauksia. Tapaan sinut näissä kekkereissä mega- ellen peräti gigamielelläni. :)


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

KARHU

Lauantaina 8. kesäkuuta klo 5  aamulla näki Porin kaupunginhallituksen 
ex-puheenjohtaja Ahti Salmi karhun uivan ulkosaaristosta kohti Reposaarta. 
Rantauduttuaan otso seikkaili asutuksen tuntumassa ja liikenteen seassa aina 
iltaan asti. Silloin se nähtiin uimassa Paakari-nimisen saaren suuntaan, 
siis takaisin ulkosaaristoon päin.

Pääsikö kontio livistämään, ei tätä sunnuntaina kirjoittaessani tiedetä. 
Toivon niin. Porin poliisi kas päätti jostain syystä  riistää 
vaakunaeläimeltämme hengen. Hampaisiin asti aseistetut jeparit jahtasivat 
sitä yömyöhälle. Helikopteri pörräsi Reposaaren ja Tahkoluodon yllä saalista 
etsien.

Kerta ei muuten ollut Porissa ensimmäinen. Kuka kertoisi virkavallalle, että 
mesikämmenen voi vaivuttaa unten maille ampumalla siihen nukutusnuolia. 
Siirto eläintarhaan tai vielä jäljellä oleviin erämaihimme toki maksaa eikä 
ole aivan vaivaton toimenpide, mutta uskon eläin- ja luonnonsuojeluväen 
auttavan tarvittaessa. Jos erehdyn, syyttäkää sinisilmäisyyttäni.

On ihmisen syy, että metsän pedot eksyvät niille kuulumattomiin 
ympäristöihin. Kaikki Etelä- ja Keski-Suomen metsät on pilkottu esim. karhun 
kannalta liian pieniksi alueiksi. Niistä on tehty avohakkuin ja 
metsäautotein puupeltoja, joilta sato aika ajoin koneilla korjataan. Viihdy 
siinä sitten suurten salojen saalistajana ja korven kuninkaana. Ei ihme, 
että järki joskus jäätyy ja suunta sekoaa.

Samoin tuntuu käyneen Porin päättäjille. Kaupungin tunnukseksi, logoksi ja 
monen tuotteen sekä tapahtuman mannekiiniksi karhu kelpaa, mutta kun 
sellainen oikeasti eksyy luoksemme, nousee pelosta murhanhimo. Vellihousujen 
hommaa tuo tuommoinen.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

LINNUNLAULUN TOIVEKONSERTTI

Olemme kymmenkunta vuotta äänestelleet tuolla näkövammaisten foorumeilla
suosikkejamme ihmisten soittamasta ja laulamasta musiikista. Muutama kerta
on laadittu mielilintulistojakin, mutta ääninäytteet ovat puuttuneet. Ei
teidän silti tarvitse siivekkäiden suosikkienne ääniä yötuopista enempää
kuin muualtakaan etsiä. Saatte toki tehdä niin, mutta riittää, jos
kirjoitatte kahdentoista mielestänne mukavan, komean, hauskan, kiintoisan
tai suloisen linnun nimet. Lähettäkää listat  tälle alueelle tai
(lintuverkon ja blogini lukijat) osoitteeseen pikkutiira@elisanet.fi. Aikaa
toimia on runsas viikko. Äänestys päättyy Päivien päivänä 16. kesäkuuta klo
16.

Omat mielikkini ovat kenties turhan suurelta osin yölaulajia. Luettelo
näyttää ja kuulostaa tällaiselta:

1. Etelänsatakieli (Voi kun vielä kerran kuulla sais. Ihanista ihanin yön
laulaja)
http://www.youtube.com/watch?v=mw8hwxZJHsA

2. Viitakerttunen (Suomen paras laululintu, kesäyön filharmoonikko)
http://www.youtube.com/watch?v=itpyDBMtYFY

3. Luhtakerttunen (lisätään vauhtia edelliseen)
http://www.youtube.com/watch?v=rMKAdS4e9yQ

4. Kuhankeittäjä
http://www.youtube.com/watch?v=sfP3mwOyGmQ

5. Ruisrääkkä (Malttakaa hetki, kyllä sieltä se "laulukin" alkaa)
http://www.youtube.com/watch?v=B8aLM-5Ob48

6. Kangaskiuru (Pehmeää helinää valoisassa metsässä)
http://www.youtube.com/watch?v=dNpT1lxovxw

7. Kultarinta
http://www.youtube.com/watch?v=qlN7tszl2TM

8. Mustatiira (Tuo mieleen monet kesäöiset soutelut Evijärvellä)
http://www.youtube.com/watch?v=5JlC5XWbVhY

9. Peukaloinen (ei yötuopissa mutta pieni ja reipas metsänpoika)

10. Laulurastas
http://www.youtube.com/watch?v=rH1AuuyVknQ

11. Kehrääjä (eurooppalainen vuohenlypsäjä) :)
http://www.youtube.com/watch?v=s2c9yKruq6Y

12. Viitasirkkalintu
http://www.youtube.com/watch?v=ks1EdiqDIbQ


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

USKOSTA JA USKONNOISTA

Markku Tuomi on koulutoverini ja insinööri. Olemme lähetelleet toisillemme
lähinnä tietovisapitoisia, historiaan ja luontoon ankkuroituvia viestejä.
Vanha toveruus sekä intohimoinen tiedon jano yhdistävät.

Uusimmassa viestissään Make sitten kyseli uskonnon perusasioista. Hän tuskin
pahastuu, kun kopioin vastaukseni tähän:

Shaloom uskontofilosofinen ystäväni Make

Heititpä kysymyksiä, joihin saan vastata sekä pappina ja kristittynä että
tietomiehenä. Paljon näitä ovat pohtineet ihmiset niin kauan kuin uskontoja
on ollut ja tiettävästi niitä on ollut yhtä kauan kuin ihmisiä. Papille  ne
ovat tuttuja niin omista pohdinnoista kuin monien lähimmäisten kysymyksistä.

En ole aivan samaa mieltä siitä, että käskyt ja moraalisäädökset olisivat
kaikissa uskonnoissa samat. Esimerkiksi viikinkien uskonto aasoineen,
ragnarökeineen ja Valhalloineen ei mitenkään kieltänyt tappamasta,
ryöstämästä tai himoitsemasta kaverin omaisuutta. Niin on asianlaita myös
monissa animistisissa uskonnoissa, joiden kannattajat uskovat esimerkiksi
vainajien voivan vahingoittaa ihmistä, ellei tämä palvo heitä esim.
antamalla uhreja. Vanha hindulaisuus edellytti, että mahtimiehen leski
poltetaan tämän kuoltua.

Yksijumalaisten uskontojen: islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon, käskyt
ovat suurin piirtein samat.  Lähimmäistä tulee rakastaa. Tappaa, varastaa ja
valehdella ei saa. Juutalaisuudessa ja islamissa vaatimus noudattaa käskyjä
on ehdoton. Ei ole pelastusta, ellet pysty elämään sellaista elämää, jota
Jumala käskee sinun elää. Jos teet väärin, sinun on sovitettava tekosi.
Laiminlyöntejä uskonnollisten rituaalien, kuten viisi kertaa päivässä
Mekkaan päin rukouksen osalta ei islamissa sallita. Hurskaan juutalaisen
tulee pidättyä kaikesta työstä sapattina. Hän ei saa esim. ottaa enempää
kuin 70 askelta.

Kymmenen käskyä niihin liittyvine vaatimuksineen olla tappamatta, pyhittää
lepopäivä ja kunnioittaa  vanhempia, ovat voimassa myös kristityille.
Sovituksen kohdalla tulee sitten se iso ero. Meidänkin on sovitettava
rikoksemme yhteiskunnan  lakien mukaisesti. Sitä vastoin syntimme Jumalaa
vastaan on sovitettu jo. Meidät on vapautettu velvollisuudesta itse hyvittää
kaikki, mitä olemme tehneet, sanoneet tai jopa ajatelleet Jumalaa sekä
lähimmäistä vastaan. Se olisikin mahdotonta, sillä paljonhan me syntiä
teemme, itse asiassa joka päivä. Minä lienen rikkonut jokaista käskyä
vastaan, joitakin niistä tosi rankasti. Jos minun nyt täytyisi sovittaa
kaikki, luhistuisin vuoren varmasti. Elämäni menisi kirjaimellisesti päin
helvettiä.

Niin, kuolemanjälkeiseen elämään kristityt uskovat. Niin eivät tee kaikkien
uskontojen edustajat. Uskomme, että on taivas ja kadotus eli helvetti.
Taivaaseen pääsee, ei hyvien tekojen eikä synnistä pidättymisen avulla vaan
uskomalla Jeesukseen. Me saamme siis armostaa pääsylipun iäisyyteen.
Tarvitaan vain turvautuminen Jeesukseen, joka meidät sinne kantaa.

Tässä on siis se, mikä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen. On valtava ilo
turvata Vapahtajaan ja kun niin tekee, syntyy tahto olla hyvä ja
ystävällinen myös lähimmäisille. Esim. minä en sellainen pohjimmiltani ole.
Usko Jeesukseen muuttaa ihmistä.

Mietit myös, onko kristinusko ainoa oikea uskonto. Mielestäni se on ainakin
ehdottomasti paras. Jumalan asia on sitten päättää, millainen kohtalo on
muiden uskontojen kannattajilla, ennen Jeesuksen syntymää eläneillä ja
niillä, jotka eivät ole Vapahtajasta mitään kuulleet. Tämä on niitä
salaisuuksia, joihin saamme vastauksen vasta iäisyydessä. Arvella tietysti
voi, että Jeesus saarnatessaan pitkäperjantain ja pääsiäisen välisenä
lauantaina vankeudessa olleille sieluille, julisti evankeliumin esim.
kivikauden ihmisille ja muinaisille kiinalaisille. Jumalan hyvyyteen
uskovana arvelen vielä, että muidenkin uskontojen kannattajilla olisi jokin
tie taivaaseen, mutta jätän sen asian tosiaan isompiin käsiin.

Mitä tulee eläinten ja kasvien sielunelämään, kuuluu se enemmän tieteen kuin
uskonnon piiriin. Kaiken Luojanahan Jumala toki pitää huolen luoduistaan ja
uusimpien tutkimusten mukaan jopa joillain eläimillä on käsitys hyvästä ja
pahasta. Opetettu vuorigorilla Gogo viittoi tietävänsä, mitä tapahtuu, kun
hän kuolee. Nooa taas otti eläimiä ja kasveja pelastumaan arkkiinsa. Tuokin
viittaa Jumalan rakkauteen luomakuntaansa kohtaan.

Ajattelen, että Jumala on kirjoittanut tahtonsa kahteen hienoon kirjaan:
Raamattuun ja suureen luonnonkirjaansa. Tutkimalla luonnon salaisuuksia
saamme tietää yhä enemmän myös siitä, miten Luoja toimii ja mitä hän
luomakuntansa varalle suunnittelee. Varmaa on ainakin, ettemme me saa
kohdella luontoa niin kuin kohtelemme. Seuraukset ovat katastrofi koko
maapallon kannalta, pallon, jolle Jumala on antanut etuoikeuden kantaa
elämää. Emmme tiedä, onko Hän antanut saman jossain muodossa jollekin
toiselle kappaleelle maailmankaikkeudessa.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

YÖLAULAJIA RADIOSSA

Jos olet yökyöpeli ja tykkäät linnunlaulusta, napsautat radiosi auki tänään
6. kesäkuuta klo 23.30. Kanavaksi valitset radio Suomen. Lupaan, että
vuorokauden viimeinen puolituntinen vierähtää noin toimien kauniiden äänten
maisemassa.

Varsinkin tulet kuulemaan satakielten laulua. Jopa seitsemän sellaista ottaa
haltuun ääniaallot, siis yhtaikaa. Muina kauniina ääninä kuulet mm. viita-
ja luhtakerttusta, sirkkalintuja ja Minna Pyykköä. Minna ei tosin laula.
Niin ei tee kaikkien kuuntelijoiden suureksi helpotukseksi myöskään hänen
haastateltavansa Hannes T. Kuunnelkaapa siitä huolimatta, että tuo Hannes T.
olen minä. :)


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

ELÄMME HÄPEÄKULTTUURISSA

Näkövammaisten keskustelupalstoilla on sellainenkin foorumi kuin Henkinen 
kehitys. Puheen aiheeksi tuolla on viimeksi noussut häpeä. Itsekunnioituksen 
puute ja liian kova kritiikki omia tekemisiä kohtaan ovat tuttuja varmaan 
monille bloginikin lukijoille. Siis muutama sana niistä:

Ongelma koskee satoja tuhansia suomalaisia. Sitä sanotaan
masennukseksi. Depressioon johtava itsehalveksunta onkin yleisin
työkyvyyttömyyttä aiheuttava sairaus nykyään.

Mitä sanotte, jos väitän meidän eläneen vuosisadat häpeäkulttuurissa?
Menetämme itsekunnioituksemme, koska meitä vahvemmat haluavat niin. Ihminen
on helppo alistaa panemalla hänet häpeämään, ei vain tekojaan vaan koko
persoonaansa. Alistajat voivat olla vanhempiamme, opettajiamme,
koulutovereita tai naapurintätejä. Usein on heitä itseään alistettu ja
seisotettu milloin minkäkin huoneen nurkassa. Joko he eivät ole suostuneet
häpeämään tai päästyään eroon omasta häpeästään he antavat vahingon kiertää.
Näin häpeäkulttuuri jatkuu sukupolvesta toiseen. Olisiko tuo sitä, kun isien
(ja äitien) pahat teot kostaantuvat kolmanteen ja neljänteen polveen?
Sellaisen kierteen saa poikki vain rakastamalla. Oikeaan rakkauteen
tarvitaan Kristusta. Hänelle kelpaat epäonnistuneena, itseäsi inhoavana 
maamon mustana marjanakin. Kun olet maahan lyöty, Kristus nostaa sinut 
pystyyn. Me muut taas voimme toimia noina Kristuksen käsinä. Minusta 
jokaisen ihmisen oikeuksiin pitäisi kuulua saada edes kerran elämässään 
kuulla sanat: "tässä sinä onnistuit" ja "Minä rakastan sinua."

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

NELJÄ NEITTÄ RANNALLA

Luova laiskuus teettää pähkähulluja tekoja. Minäkin, kun en muuta keksinyt
ollakseni kokonaan jotain tekemättä, ryhdyin runolle. Kuten kohta huomaatte,
on lyriikka kaukana osaamisalueistani. Eilen salakuunneltu keskustelu
Yyterin auringossa kylpevillä dyyneillä antoi aiheen tähän hellepäivän
helinään:

Neljä neittä rannalla
Pehmeällä sannalla
Ovat sillä kannalla
Ett Sannalla ja Hannalla
Kaunein iho heistä on

Mut onneton
Tuo yksi on
ja itku aivan lohduton
Hänt psoriasis tatuoi


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi