USKOSTA JA USKONNOISTA

Markku Tuomi on koulutoverini ja insinööri. Olemme lähetelleet toisillemme
lähinnä tietovisapitoisia, historiaan ja luontoon ankkuroituvia viestejä.
Vanha toveruus sekä intohimoinen tiedon jano yhdistävät.

Uusimmassa viestissään Make sitten kyseli uskonnon perusasioista. Hän tuskin
pahastuu, kun kopioin vastaukseni tähän:

Shaloom uskontofilosofinen ystäväni Make

Heititpä kysymyksiä, joihin saan vastata sekä pappina ja kristittynä että
tietomiehenä. Paljon näitä ovat pohtineet ihmiset niin kauan kuin uskontoja
on ollut ja tiettävästi niitä on ollut yhtä kauan kuin ihmisiä. Papille  ne
ovat tuttuja niin omista pohdinnoista kuin monien lähimmäisten kysymyksistä.

En ole aivan samaa mieltä siitä, että käskyt ja moraalisäädökset olisivat
kaikissa uskonnoissa samat. Esimerkiksi viikinkien uskonto aasoineen,
ragnarökeineen ja Valhalloineen ei mitenkään kieltänyt tappamasta,
ryöstämästä tai himoitsemasta kaverin omaisuutta. Niin on asianlaita myös
monissa animistisissa uskonnoissa, joiden kannattajat uskovat esimerkiksi
vainajien voivan vahingoittaa ihmistä, ellei tämä palvo heitä esim.
antamalla uhreja. Vanha hindulaisuus edellytti, että mahtimiehen leski
poltetaan tämän kuoltua.

Yksijumalaisten uskontojen: islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon, käskyt
ovat suurin piirtein samat.  Lähimmäistä tulee rakastaa. Tappaa, varastaa ja
valehdella ei saa. Juutalaisuudessa ja islamissa vaatimus noudattaa käskyjä
on ehdoton. Ei ole pelastusta, ellet pysty elämään sellaista elämää, jota
Jumala käskee sinun elää. Jos teet väärin, sinun on sovitettava tekosi.
Laiminlyöntejä uskonnollisten rituaalien, kuten viisi kertaa päivässä
Mekkaan päin rukouksen osalta ei islamissa sallita. Hurskaan juutalaisen
tulee pidättyä kaikesta työstä sapattina. Hän ei saa esim. ottaa enempää
kuin 70 askelta.

Kymmenen käskyä niihin liittyvine vaatimuksineen olla tappamatta, pyhittää
lepopäivä ja kunnioittaa  vanhempia, ovat voimassa myös kristityille.
Sovituksen kohdalla tulee sitten se iso ero. Meidänkin on sovitettava
rikoksemme yhteiskunnan  lakien mukaisesti. Sitä vastoin syntimme Jumalaa
vastaan on sovitettu jo. Meidät on vapautettu velvollisuudesta itse hyvittää
kaikki, mitä olemme tehneet, sanoneet tai jopa ajatelleet Jumalaa sekä
lähimmäistä vastaan. Se olisikin mahdotonta, sillä paljonhan me syntiä
teemme, itse asiassa joka päivä. Minä lienen rikkonut jokaista käskyä
vastaan, joitakin niistä tosi rankasti. Jos minun nyt täytyisi sovittaa
kaikki, luhistuisin vuoren varmasti. Elämäni menisi kirjaimellisesti päin
helvettiä.

Niin, kuolemanjälkeiseen elämään kristityt uskovat. Niin eivät tee kaikkien
uskontojen edustajat. Uskomme, että on taivas ja kadotus eli helvetti.
Taivaaseen pääsee, ei hyvien tekojen eikä synnistä pidättymisen avulla vaan
uskomalla Jeesukseen. Me saamme siis armostaa pääsylipun iäisyyteen.
Tarvitaan vain turvautuminen Jeesukseen, joka meidät sinne kantaa.

Tässä on siis se, mikä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen. On valtava ilo
turvata Vapahtajaan ja kun niin tekee, syntyy tahto olla hyvä ja
ystävällinen myös lähimmäisille. Esim. minä en sellainen pohjimmiltani ole.
Usko Jeesukseen muuttaa ihmistä.

Mietit myös, onko kristinusko ainoa oikea uskonto. Mielestäni se on ainakin
ehdottomasti paras. Jumalan asia on sitten päättää, millainen kohtalo on
muiden uskontojen kannattajilla, ennen Jeesuksen syntymää eläneillä ja
niillä, jotka eivät ole Vapahtajasta mitään kuulleet. Tämä on niitä
salaisuuksia, joihin saamme vastauksen vasta iäisyydessä. Arvella tietysti
voi, että Jeesus saarnatessaan pitkäperjantain ja pääsiäisen välisenä
lauantaina vankeudessa olleille sieluille, julisti evankeliumin esim.
kivikauden ihmisille ja muinaisille kiinalaisille. Jumalan hyvyyteen
uskovana arvelen vielä, että muidenkin uskontojen kannattajilla olisi jokin
tie taivaaseen, mutta jätän sen asian tosiaan isompiin käsiin.

Mitä tulee eläinten ja kasvien sielunelämään, kuuluu se enemmän tieteen kuin
uskonnon piiriin. Kaiken Luojanahan Jumala toki pitää huolen luoduistaan ja
uusimpien tutkimusten mukaan jopa joillain eläimillä on käsitys hyvästä ja
pahasta. Opetettu vuorigorilla Gogo viittoi tietävänsä, mitä tapahtuu, kun
hän kuolee. Nooa taas otti eläimiä ja kasveja pelastumaan arkkiinsa. Tuokin
viittaa Jumalan rakkauteen luomakuntaansa kohtaan.

Ajattelen, että Jumala on kirjoittanut tahtonsa kahteen hienoon kirjaan:
Raamattuun ja suureen luonnonkirjaansa. Tutkimalla luonnon salaisuuksia
saamme tietää yhä enemmän myös siitä, miten Luoja toimii ja mitä hän
luomakuntansa varalle suunnittelee. Varmaa on ainakin, ettemme me saa
kohdella luontoa niin kuin kohtelemme. Seuraukset ovat katastrofi koko
maapallon kannalta, pallon, jolle Jumala on antanut etuoikeuden kantaa
elämää. Emmme tiedä, onko Hän antanut saman jossain muodossa jollekin
toiselle kappaleelle maailmankaikkeudessa.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi