HIRVI

- Ei siinä kukaan kuollut olisi, mutta pahasti olisi todennäköisesti käynyt.

Autoa ohjaavan Harrin ääni vavahtaa hänen kommentoidessaan sekunti sitten
sattunutta. Nuori hirvinaaras oli äkkiä hypännyt ojasta auton eteen. Vain
Harrin nopea väistöliike esti törmäyksen. Ohitimme upean eläimen metrin
päästä. Ilman nopeaa reaktiota se olisi syöksynyt sisään pelkääjän paikan
kohdalta. Paikalla istuin minä.

Tällaisia vähältäpiti-tilanteita sattuu Suomen maanteillä usein. Tästä
kannattaa kirjoittaa lähinnä siksi, että sokeat silmäni avautuivat näkemään
sokeudessa hyviäkin puolia. Emme nimittäin, takapenkillä istunut Laila ja
minä, oikeastaan säikähtäneet tapausta. Tunsimme vain pienen vimpsauksen,
kun Harri teki sen väistöliikkeensä. Emmehän nähneet, miten lähellä turma
käväisi. Ehkä, jos ajaja olisi joutunut äkkijarruttamaan, olisi jysäys
säikäyttänyt.

Nyt siis ei. Sitä vastoin Harri, hyvähermoinen lintumies, vapisi kauan
tilanteen jälkeen. Itse asiassa hän ehdotti, ettemme käsittelisi aihetta
enempää kuin niillä muutamilla vuorosanoilla, joilla tuota taivastelimme.
Vasta seuraavana päivänä, matkalla Pietarsaaresta kotiin Poriin ymmärsin
heittää kättä ristiin ja huikata ylös kiitoksen. "Että sä Herra taas
tästäkin meiät varjelit."




Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi