Melkein mieleni pahoitin

Kyllä minä melkein mieleni pahoitin, kun lehdessä kerrottiin etelän 

satakielen vierailusta Kyläsaaressa. Tietoa havainnosta ei saatu 
Tiiratorppaan asti, vaikka sen isäntä on joskus maailmassa nimetty Ply:n 
yölaulajavastaavaksi. Retkeiltiin samoilla alueilla noina öinä itsekin, vaan 
huono oli tuuri. Onhan noita etelänkin satakieliä tullut kuulluksi muualla 
kyllä. Se on nykyinen lempilintuni.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

HÄN SÄÄT JA ILMAT SÄÄTÄÄ

Kerrotaan, että erääseen seurakuntaan valittiin kirkkoherraksi pappi, joka

lupasi järjestää sille seudulle suotuisat suvisäät. Hänet velvoitettiin toki

lunastamaan lupauksensa. Kirkkoherra kutsuikin väen kokoukseen

keskustelemaan asiasta. - No minkäslaista kesäsäätä teille saisi olla, kysyi

hän. Seurasi huutomyrsky, jonka laannuttua ensimmäisen puheenvuoron sai

opettajaneiti. Hän toivoi tunnetun rantaleijonan kannattamana lämmintä ja

aurinkoista kesää. Palomestari vastusti jyrkästi. Hän sai sateisen sään

toiveelleen kannatusta katonkorjaajalta. Helteellä voi peltikaton lämpötila

nousta yli 70 asteeseen.

Nyt Maanviljelijä ehdotti, että pannaan kirkko keskelle kylää: juhannukseen

asti saisi sataa laariin, kunhan heinänteon aikaan pitelisi poutasäitä.

Selma Sutinen, 95 v. valitti viime kesän kuumuutta. Henki siinä oli mennä

kerrostaloyksiön asukkaalta.

Pappi kuunteli aikansa ihmisten toiveita. Kaikkien saatua ilmaista

mielipiteensä veti hän yhteen käydyn keskustelun todeten: - kun täällä

tuntuu olevan hyvin erilaisia toiveita sään suhteen, niin eiköhän anneta

olla niin kuin ennenkin.

Suostun mielelläni tuohon ehdotukseen. Olen kas tykännyt kevään ja alkukesän

ilmoista. Ahdistava helle on loistanut poissaolollaan. Toisaalta ei ole

esiintynyt marjasadon tuhoavia halloja. Linturetkiä olen jaksanut tehdä

enemmän ja ne ovat olleet laajempia kuin moneen vuoteen. On helppo hengittää

kosteaa ilmaa ja onpa uusi, täyspitkä sadetakkinikin osoittautunut

tarveostokseksi.

Entäs jos se pukkaa oikein törkeät heinähelteet? Siinä tapauksessa muuttuu

henkilökohtainen iloni iloksi Yyterin ja muiden rantojen menestyksestä. Eikä

tässä itselläkään mitään virkistävää uimareissua vastaan ole. Tiirat ovat

vesilintuja. :)

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

KESÄLESKEN SINAPPILOHI

Harvoin minulla on antaa ruokareseptejä, mutta tämä on niin helppo, että

aion valmistaa sitä parinakin päivänä jäädessäni kesäleskeksi. Sopii hyvin

kaltaiseni uusavuttoman kulinaristin keittiöön.

Kattilallinen perunoita, uusia mutta vanhatkin ok. Määrä riippuu syöjien ja

syöjättärien luvusta. Kesäleskelle riittää 4 pienehköä tai kolme suurehkoa.

Graavattua lohta, siikaa, taimenta tai nieriää (Kirjolohi ei mielestäni ole

kala), itse graavaan säynettäkin. Kesäleski ostakoon graavikalan torilta.

Voita maun mukaan.

Sinappia maun mukaan (Yyterin sinappi maailman parasta)

Tilliä maun mukaan.

*

Keitä potaatit

Leikkaa kalasta lohko (jos saat seuraa, lohkoja)

Pursota päälle sinappia

Heitä voinokare (minun tapauksessani kimpale) perunoiden sekaan

Koristele komeus tillinvarsilla.

H Y V Ä Ä!

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

IDÄNKÄKI, KATTOHAIKARA, KYLÄPÖLLÖNEN, SIPERIANKURPPA

Kaksi uutista on kohahduttanut lintuväkeä viime päivinä. Sotkamoon ilmaantui

Suomen ilmeisesti ensimmäinen idänkäki ja kattohaikara sai ensimmäisen

poikasen maassamme. Molemmista lajeista on kyllä keskusteltu paljon.

Kattohaikarahan on yrittänyt pesiä karussa isänmaassamme pari kertaa ja

harvinaisuushavainnot tuomitseva rariteettikomitea hylkäsi viime

vuosituhannen lopulla kolme idänkäkihavista. Sotkamon lintu vaikuttaa vielä

selkeämmin käkemme venäjänsukulaiselta kuin edellä mainitut.

Minua ja tuhansia muita lintuharrastajia hylkäykset harmittivat. Kävin

kuuntelemassa Karstulan tapausta. Puuputus oli kyllä sitä luokkaa, ettei

lajista luulisi olevan epäselvyyttä. Vaan minkä pieni ihminen mahtavalle

komitealle voi. Ei sille mahda mitään suuri joukkokaan pieniä ihmisiä.

Päätös oli lopullinen ja niin Sotkamon puuputtajasta tulee uusi laji

Suomelle.

Kattohaikaroiden suomalaispesinnät ovat aiemmin epäonnistuneet. Tunnettu

tarina Taivassalosta tietää, kuinka talonväki tuhosi tahallaan navettansa

katolle kotinsa pystyttäneen "lapsentuojan" pesän. Emäntä kuuluu

puuskahtaneen: "Ei meill mitkä varikse pesi." Perniön Koskella yritelleen

kattohaikaran pesätuho vieritetään yleisesti MTV:n kuvaajan niskaan; meni

kuulemma häiritsevän lähelle pesää. Toisaalta pariskunnan naaras oli sangen

nuori lintuneito. Olisiko kyse ollut paitsi kuvaajan myös siivekkään

kokemattomuudesta.

En pääse enempää Sotkamoon kuin kattohaikaran pesimäpaikalle, Koskelle.

Soromnoo, sillä ajattelen idänkäen puuputtaneen todellisuudessa jo

Karstulassa. Kattohaikaroita taas tapaa vuosittain. Ne kohtaamiset eivät

anna täyssokealle paljon. Kattohaikaran ainut ääni on soitimen yhteydessä

kuuluva nokan kalistus. Meille pesimäajan ulkopuolella harhaantuvat

lapsentuojat ovat nähtävyyksiä olematta kuultavuuksia. Käen ja haikaranpojan

ensihavaitsijoille elämyksen on toki täytynyt olla huikea.

Viime yönä kohtasi Toukarin yölaulajaparatiisissa neljä lintuhullua, joilla

on kokemusta ensihavainnoista. Pekka Erikssonilla niitä taitaa olla

kaksikin. Porissa lomaileva ystäväni Karri Jutila tietää, miltä tuntuu

kuulla ja nähdä Suomen ensimmäinen kyläpöllönen. Hän kertoi tästä

Hämeenlinnaan liitetyn Hauhon kunnassa kokemastaan yllätyksestä äänessään

sama kiihko, joka värittää Pirjon ja Minun ääniäni aina, kun siperiankurppa

lähtee puheeksi. Nimesin Suomen ensimmäisen ja Euroopan toisen

siperiankurppahavainnon elämäni suurimmaksi elämykseksi, kun Satakunnan

Kansa teki 60-vuotishaastatteluni. Juttu ilmestyy lehdessä lähipäivinä.

Jutila taas sai sen Satakieli-kirjani. Hän on nimittäin niin ikään

ensimmäinen: minut ensimmäisenä Toukarille vienyt henkilö nimittäin.

PS: Kattohaikara ei muuten ole haikara. Se kuuluu iibis-lintuihin. No, eihän

tervapääskykään ole pääsky eikä meriharakka harakka.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

JA VIELÄ VIIRIÄINEN

Ehdin jo pelätä, että Porissa lusitaan vuosituhannen huonointa

yölaulajasuvea. Parhaatkin kerttus- sirkkalintu- ja rääkkäpaikat jurottivat

kauan lähes tyhjinä. Satakieliä sentään oli. Ne tulivat ajallaan ja

lauloivat normaalivuosien alarajaa hipovin määrin. Kyse on Porin tapauksessa

silloin n. 250 satakielikoiraasta.

Turhaan sentään hätäilin. Vartti sitten päättynyt, pelkäksi viiriäisretkeksi

aiottu retki hälvensi huolet. Niin Toukariin, Kyläsaareen, Kiviniin kuin

Selkäluotoonkin oli ilmaantunut retkitaukoni aikana uusia yön laulajia ihan

kivasti. Jopa autiomaaksi julistamani Kyläsaari ilahdutti. Muutto vain

näyttää jääneen myöhäiseksi viileänä alkusuvena 2015.

Toukarissa kaduin, että tavoite liittyi pelkkään viiriäiseen. Muikea

muuttokana däddätti kyllä Kyläsaaren vanhainkodin pellolla. Toukarissa sitä

ei ollut. Oli sen sijaan neljä viitakerttusta, pari ruisrääkkää sekä

pensassirkkalintu niillä pientasreilla joiden viereen pysähdyimme. Lisää

näitä olisi takuulla tavattu jokivartta myötäilevän yölaulajatien poskesta,

lintulavan ympäristöstä ja Luotsimäeltä. Mutta kun se oli viiriäisretki...

Kyläsaaressa meitä tervehtvät heti saapuessa ruisrääkkä ja luhtakerttunen.

Viiriäinen oli seuraava, Selkäluodossa vielä pesili. Toinen pesili siritti

Kivinissä. Se ja vuoden viimeisiä viisujaan vetelevät satakielet saivat

seurakseen vielä käen, kaulushaikaran ja ruokokerttusen. Kaikki näissä

ympäristöissä mahdolliset yölaulajalajit tulivat siis kuulluksi. Arvaatte

varmaan, miten haluamme Pirjon kanssa juhannusyömmekin viettää. No joo,

Ahlaisten Kitukoskelle täytyy sentään mennä grillaamaan lohta ja makkaraa.

Selkämeren lohta saa taas.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

SOITTAA VIELÄ SUVIYÖ

SOITTAA VIELÄ SUVIYÖ

Ehdin jo pelätä, että viileä alkukesä ja pohjan puhurit pitävät öiset

laulajat muilla mailla vierahilla. Suomi on kerttusten, sirkkalintujen,

ruisrääkkien ja monien muiden rantakanojen levinneisyysalueen laidalla,

äärialuetta, jonne palataan hyvän sään aikana. Sellaista ei yölintujen

kannalta ole tänä vuonna saatu.

Viime yön retki Länsi-Suomen parhaaseen yölaulajapaikkaan, Porin Toukariin

hälvensi angstini. Ei sieltä sellaisia määriä löytynyt kuin monena parempana

vuonna; kuusi lajia kumminkin. Laulukauttaan lopettelevia satakieliä

kuultiin vielä kynmmenkunta (pari viikkoa sitten 31), viitakerttusia kolme,

ruisrääkkiä kaksi , viita- ja pensassirkkalintuja sekä luhtakerttusia yksi.

Yleisin yölaulajaksi luettu, mutta aika paljon päivännäölläkin laulava

lintu, ruokokerttunen veteli säksättävää boleroaan kolmen koiraan syrinxein.

Yön retkiin rakastuneen Hanskin kesä ei sitten mennytkään murheeksi. Luhdan

ja viidan soittajia kelpaa kyllä kesäyössä kuunnella.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

KIVISTÄ JA NOTKUVAA

Retket puoleenväliin Halssin luontopolkua ja perille asti Teemuluodon

lintutorniin tallentuivat muistiin suven sulo suurenmoisna. Ei haittaa,

vaikka kotini läheltä lähtevä polku kasvaa hevosenpään kokoista

kivenmurikkaa puunjuurten sotkiessa sekaan kulkua entisestään vaikeuttamaan.

Piti vain suostua luopumaan tavoitteesta. Kaikki maastot eivät ole sokean

maastoja.

Nuorempana olisin luultavasti puskenut sisulla läpi kivisen helvetin.

"Minähän tuosta menen ja näytän näkeville. Kehuvatpa sitten,, kehuvat ja

ihailevat." Tällaiset ajatukset ovat kuusikymppiseltä hävinneet täysin.

Nykyään sitä tyytyy vähempään. Koen suostumisen iloa.

Ensimmäinen palkinto luovutuksesta tuli heti. En muista, milloin olisi kahvi

maistunut makoisammalta kuin istahdettuani polun puolimatkassa

pitkospuulle. Jalat lehdon saniaisiin, korvat kohti kukkujaa - ai jep, että

saapui tuo käkikin tuohon lähikuuseen laulamaan. Punavarpusen huikkailu

leikkaa lehtokertun liverrystä, mustapääkerttu: muusikko metsän mainio.

Kahvikonsertti ei tästä parane.

Reitti takaisin ihmisten ilmoille oli tietysti yhtä kivinen ja kaita kuin

mennessä.Polku risteää hyvin lähellä Tiiratorppaa Halssin rantatien kanssa.

Sillä taas asteli vastaan pyörää taluttava mies. Oli tullut paatilla

rantaan, kertoi voivansa viedä minut joskus jokisuiston suurimpaan saareen,

Sådöhön. Ei sinne ole tästä puolta meripeninkulmaa enempää.

Lopuksi vielä kahvit lokkien, tiirojen ja joutsenten kansoittamassa

saunarannassa. Juurakot ja hevosenpäät unohtuivat. Ja vaikkeivät olisi, niin

seuraavana ehtoona kuitenkin. Sahanpurupolku Teemuluodon mukaville

pitkospuille tuntui nyt punaiselta matolta allamme. Kuultiin ja nähtiin 34

lintulajia kilometrin mittaisella matkalla, harvinaisimpana nokkavarpunen,

kivoimpana peukaloinen. Metsän reippaaksi pikkumieheksi sanottu peukaloinen

laulaa pontevasti. Tykkään siitä tosi paljon. Niin, siitä, ja noita retkiä

mielenpäällä maistellessa koko elämästä.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

ROMUTTAAKO HALLITUS KIRJASTOLAITOKSEN?

Miljonääri Sipilän johtama oikeistohallitus suunnittelee lopettavansa

kuntien lakisääteisen velvollisuuden ylläpitää kirjastoa. Jos aie

toteutetaan, lakkaa kirjasto palvelemasta ihmnisiä monissa kunnissa. Ei

tarvitse olla ennustaja arvatakseen, että tilalle astuu liikevoittooon

tähtääviä, palvelustaan maksua periviä laitoksia. Köyhimmiltä alueilta

kirjastot tulisivat puuttumaan kokonaan. Liikevoittoa näet ei syrjäseuduilla

kerry.

Kirjasto torjuu syrjäytymistä, antaa tasapuoliset edellytykset oppia ja

sivistyä sekä toimii merkittävänä kulttuurikeskuksena. Sen ylläpito ei ole

kallista. Kuntien budjeteissa kirjastomenot edustavat häviävän pientä

osuutta. Säästö se on kuitenkin pienikin säästö, joten ainakin kokoomus- ja

keskustajohtoiset kunnat saattavat hyvinkin käyttää omiensa luomaa

tilaisuutta hyväksi. Yhdessä 600 miljoonan koulutusleikkausten kanssa se

kaikki on pois suomalaisesta sivistyksestä.

Hannes Tiira

Tietokirjailija

Pori

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi