Ehdin jo pelätä, että Porissa lusitaan vuosituhannen huonointa
yölaulajasuvea. Parhaatkin kerttus- sirkkalintu- ja rääkkäpaikat jurottivat
kauan lähes tyhjinä. Satakieliä sentään oli. Ne tulivat ajallaan ja
lauloivat normaalivuosien alarajaa hipovin määrin. Kyse on Porin tapauksessa
silloin n. 250 satakielikoiraasta.
Turhaan sentään hätäilin. Vartti sitten päättynyt, pelkäksi viiriäisretkeksi
aiottu retki hälvensi huolet. Niin Toukariin, Kyläsaareen, Kiviniin kuin
Selkäluotoonkin oli ilmaantunut retkitaukoni aikana uusia yön laulajia ihan
kivasti. Jopa autiomaaksi julistamani Kyläsaari ilahdutti. Muutto vain
näyttää jääneen myöhäiseksi viileänä alkusuvena 2015.
Toukarissa kaduin, että tavoite liittyi pelkkään viiriäiseen. Muikea
muuttokana däddätti kyllä Kyläsaaren vanhainkodin pellolla. Toukarissa sitä
ei ollut. Oli sen sijaan neljä viitakerttusta, pari ruisrääkkää sekä
pensassirkkalintu niillä pientasreilla joiden viereen pysähdyimme. Lisää
näitä olisi takuulla tavattu jokivartta myötäilevän yölaulajatien poskesta,
lintulavan ympäristöstä ja Luotsimäeltä. Mutta kun se oli viiriäisretki...
Kyläsaaressa meitä tervehtvät heti saapuessa ruisrääkkä ja luhtakerttunen.
Viiriäinen oli seuraava, Selkäluodossa vielä pesili. Toinen pesili siritti
Kivinissä. Se ja vuoden viimeisiä viisujaan vetelevät satakielet saivat
seurakseen vielä käen, kaulushaikaran ja ruokokerttusen. Kaikki näissä
ympäristöissä mahdolliset yölaulajalajit tulivat siis kuulluksi. Arvaatte
varmaan, miten haluamme Pirjon kanssa juhannusyömmekin viettää. No joo,
Ahlaisten Kitukoskelle täytyy sentään mennä grillaamaan lohta ja makkaraa.
Selkämeren lohta saa taas.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti