Kerrotaan, että erääseen seurakuntaan valittiin kirkkoherraksi pappi, joka
lupasi järjestää sille seudulle suotuisat suvisäät. Hänet velvoitettiin toki
lunastamaan lupauksensa. Kirkkoherra kutsuikin väen kokoukseen
keskustelemaan asiasta. - No minkäslaista kesäsäätä teille saisi olla, kysyi
hän. Seurasi huutomyrsky, jonka laannuttua ensimmäisen puheenvuoron sai
opettajaneiti. Hän toivoi tunnetun rantaleijonan kannattamana lämmintä ja
aurinkoista kesää. Palomestari vastusti jyrkästi. Hän sai sateisen sään
toiveelleen kannatusta katonkorjaajalta. Helteellä voi peltikaton lämpötila
nousta yli 70 asteeseen.
Nyt Maanviljelijä ehdotti, että pannaan kirkko keskelle kylää: juhannukseen
asti saisi sataa laariin, kunhan heinänteon aikaan pitelisi poutasäitä.
Selma Sutinen, 95 v. valitti viime kesän kuumuutta. Henki siinä oli mennä
kerrostaloyksiön asukkaalta.
Pappi kuunteli aikansa ihmisten toiveita. Kaikkien saatua ilmaista
mielipiteensä veti hän yhteen käydyn keskustelun todeten: - kun täällä
tuntuu olevan hyvin erilaisia toiveita sään suhteen, niin eiköhän anneta
olla niin kuin ennenkin.
Suostun mielelläni tuohon ehdotukseen. Olen kas tykännyt kevään ja alkukesän
ilmoista. Ahdistava helle on loistanut poissaolollaan. Toisaalta ei ole
esiintynyt marjasadon tuhoavia halloja. Linturetkiä olen jaksanut tehdä
enemmän ja ne ovat olleet laajempia kuin moneen vuoteen. On helppo hengittää
kosteaa ilmaa ja onpa uusi, täyspitkä sadetakkinikin osoittautunut
tarveostokseksi.
Entäs jos se pukkaa oikein törkeät heinähelteet? Siinä tapauksessa muuttuu
henkilökohtainen iloni iloksi Yyterin ja muiden rantojen menestyksestä. Eikä
tässä itselläkään mitään virkistävää uimareissua vastaan ole. Tiirat ovat
vesilintuja. :)
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti