SOITTAA VIELÄ SUVIYÖ
Ehdin jo pelätä, että viileä alkukesä ja pohjan puhurit pitävät öiset
laulajat muilla mailla vierahilla. Suomi on kerttusten, sirkkalintujen,
ruisrääkkien ja monien muiden rantakanojen levinneisyysalueen laidalla,
äärialuetta, jonne palataan hyvän sään aikana. Sellaista ei yölintujen
kannalta ole tänä vuonna saatu.
Viime yön retki Länsi-Suomen parhaaseen yölaulajapaikkaan, Porin Toukariin
hälvensi angstini. Ei sieltä sellaisia määriä löytynyt kuin monena parempana
vuonna; kuusi lajia kumminkin. Laulukauttaan lopettelevia satakieliä
kuultiin vielä kynmmenkunta (pari viikkoa sitten 31), viitakerttusia kolme,
ruisrääkkiä kaksi , viita- ja pensassirkkalintuja sekä luhtakerttusia yksi.
Yleisin yölaulajaksi luettu, mutta aika paljon päivännäölläkin laulava
lintu, ruokokerttunen veteli säksättävää boleroaan kolmen koiraan syrinxein.
Yön retkiin rakastuneen Hanskin kesä ei sitten mennytkään murheeksi. Luhdan
ja viidan soittajia kelpaa kyllä kesäyössä kuunnella.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti