Kaksi uutista on kohahduttanut lintuväkeä viime päivinä. Sotkamoon ilmaantui
Suomen ilmeisesti ensimmäinen idänkäki ja kattohaikara sai ensimmäisen
poikasen maassamme. Molemmista lajeista on kyllä keskusteltu paljon.
Kattohaikarahan on yrittänyt pesiä karussa isänmaassamme pari kertaa ja
harvinaisuushavainnot tuomitseva rariteettikomitea hylkäsi viime
vuosituhannen lopulla kolme idänkäkihavista. Sotkamon lintu vaikuttaa vielä
selkeämmin käkemme venäjänsukulaiselta kuin edellä mainitut.
Minua ja tuhansia muita lintuharrastajia hylkäykset harmittivat. Kävin
kuuntelemassa Karstulan tapausta. Puuputus oli kyllä sitä luokkaa, ettei
lajista luulisi olevan epäselvyyttä. Vaan minkä pieni ihminen mahtavalle
komitealle voi. Ei sille mahda mitään suuri joukkokaan pieniä ihmisiä.
Päätös oli lopullinen ja niin Sotkamon puuputtajasta tulee uusi laji
Suomelle.
Kattohaikaroiden suomalaispesinnät ovat aiemmin epäonnistuneet. Tunnettu
tarina Taivassalosta tietää, kuinka talonväki tuhosi tahallaan navettansa
katolle kotinsa pystyttäneen "lapsentuojan" pesän. Emäntä kuuluu
puuskahtaneen: "Ei meill mitkä varikse pesi." Perniön Koskella yritelleen
kattohaikaran pesätuho vieritetään yleisesti MTV:n kuvaajan niskaan; meni
kuulemma häiritsevän lähelle pesää. Toisaalta pariskunnan naaras oli sangen
nuori lintuneito. Olisiko kyse ollut paitsi kuvaajan myös siivekkään
kokemattomuudesta.
En pääse enempää Sotkamoon kuin kattohaikaran pesimäpaikalle, Koskelle.
Soromnoo, sillä ajattelen idänkäen puuputtaneen todellisuudessa jo
Karstulassa. Kattohaikaroita taas tapaa vuosittain. Ne kohtaamiset eivät
anna täyssokealle paljon. Kattohaikaran ainut ääni on soitimen yhteydessä
kuuluva nokan kalistus. Meille pesimäajan ulkopuolella harhaantuvat
lapsentuojat ovat nähtävyyksiä olematta kuultavuuksia. Käen ja haikaranpojan
ensihavaitsijoille elämyksen on toki täytynyt olla huikea.
Viime yönä kohtasi Toukarin yölaulajaparatiisissa neljä lintuhullua, joilla
on kokemusta ensihavainnoista. Pekka Erikssonilla niitä taitaa olla
kaksikin. Porissa lomaileva ystäväni Karri Jutila tietää, miltä tuntuu
kuulla ja nähdä Suomen ensimmäinen kyläpöllönen. Hän kertoi tästä
Hämeenlinnaan liitetyn Hauhon kunnassa kokemastaan yllätyksestä äänessään
sama kiihko, joka värittää Pirjon ja Minun ääniäni aina, kun siperiankurppa
lähtee puheeksi. Nimesin Suomen ensimmäisen ja Euroopan toisen
siperiankurppahavainnon elämäni suurimmaksi elämykseksi, kun Satakunnan
Kansa teki 60-vuotishaastatteluni. Juttu ilmestyy lehdessä lähipäivinä.
Jutila taas sai sen Satakieli-kirjani. Hän on nimittäin niin ikään
ensimmäinen: minut ensimmäisenä Toukarille vienyt henkilö nimittäin.
PS: Kattohaikara ei muuten ole haikara. Se kuuluu iibis-lintuihin. No, eihän
tervapääskykään ole pääsky eikä meriharakka harakka.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti