MINUNKIN KIRJOJANI SAA NYT ÄÄNIKIRJOINA YLEISISTÄ KIRJASTOISTA

Jos näkövammaisten ja lukurajoitteisten kirjastoa voi jostain kiittää, niin

sen uudesta palvelusta. Daisy-seedeitä lähetetään tavallisiin kirjastoihin

niistä lainattaviksi. Porin kirjasto/Satakunnan maakuntakirjastoon näkyy

ilmaantuneen useita meikäläisen kirjoittamia kirjoja tuossa daisy-muodossa.

Pyytämällä voit saada oman lähikirjastosi tilaamaan näitä niin ikään.

Tietysti voit tilauttaa sinne mitä tahansa näkövammaiskirjaston daisyja,

mutta minä ilahduin nimen omaan omien "lasteni" läsnäolosta

maakuntakirjastossamme.

Kirjani muuten löytyvät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta daisy-levyinä

näkövammaisten kirjastosta. Sanatehtäväkirjat Tuhat sanaa piilossa ja Senat

sakaisin sekä tietovisakirja Satakunta Tiiraa on painettu pistekirjoiksi.

Halssin haavat ja haaveet sekä Vastuun ja toivon vuosisata puuttuvat. Ne

ovatkin paikallishistoriikkeja, joten ymmärrän hyvin äänitttämättömyyden.

Mutta kolmetoista siis on. Pyytäkääpä ja lainatkaapa, vaikka laatutakuuta ei

ole minun asiani antaa. Lukutavasta kiittelen Tuomo Holopaista, joka lukee

Yön pienet laulajat-kirjani tosi tyylikkäästi.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

KIRJOITUSNARKOMAANI?

Se Pekka Jaakola epäili minun olevan luettuaan tuoreimman blogitekstini.

Vastasin Ylivieskan miehelle näin:

Kyllä Pekka taitaa asiaa puhua tuon kirjoitusnarkomanian suhteen. Ei sitä

meikäläinen oikein saa aikaansa kulumaan, ellei mitään kirjoitettavaa ole

edes tiedossa. Aina se ei ole kirja, myös lehtijutut ja nämä

blogipläjäyksetkin

rytmittävät päivää. Joskus väsyn ja kirjoitan, joskus itken ja kirjoitan,

innoitus yllättää harvoin mutta aina sitä janoaa.

Ennustuksesi Pekka on sama kuin Sir Elwoodin hiljaiset värit-nimisellä

yhtyeellä kappaleessa Hämärän taa. Minulle varmaan käy niin kuin siinä

sanotaan: "enkä osaa lopettaa ennen kuin mies tai kynä katkeaa." Joskus on

kysytty, mitä pidän parhaana kirjanani. Vastaus on aina sama: en ole vielä

kirjoittanut sitä. Voi olla, etten koskaan kirjoitakaan. Kun näet lukee

todella hyvien kauno- ja tietokirjailijoiden opuksia, ei enää kovin suurella

äänellä korosta omaa kirjailijuutta. Tulen aina olemaan askelen pari

jäljessä heitä, joiden tekstejä kehtaa sanoa taiteeksi. Silti kirjoitan.

Kirjoitan, koska muuten en osaa ollakaan.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

OURA JA YYTERIN KOLMONEN

OURA JA YYTERIN KOLMONEN

Kiinnostaneeko ketään, mitä täällä Tiiratorpassa tänäisillä täpinöillä

touhutaan. Ai ei kiinnosta. No kerronpa sitten, että mies, jonka blogia

luet, taitaa yhä kuusikymppisenä luulla liikoja itsestään. Montenegro-kirjan

piti olla jo viimeinen painotuote, jonka tekoon herra sekaantui. Niin piti

olla satakieli-kirjan, oravannahka-opuksen, senat sakaisin-sepustuksen,

Ilmari-iloittelun... heiheihei Hanski, lopeta jo, menee haisevan itsekehun

puolelle. Toisaalta, niin väsynyt olen kaikkien kuudentoista lapseni

synnytyksen jälkeen ollut, että päätös jättää kirjakekkerit nuoremmille on

joka kerta ollut aidosti vakava.

Tauti pahenee vanhemmiten. Olen luvannut osasyyllistyä kahteen

kirjahankkeeseen. Merikarvialainen, Lapualla asuva Juha Mäntylä ehdotti

kesällä, että kirjoittaisimme yhdessä teoksen Ouran saaristosta. Selkämeren

pohjoisosassa, ulkomeren reunassa sijaitseva kolmen sadan pikkusaaren

muodostelma on erikoisuudessaan kirjansa ansainnut; oopperahan siitä jo Arvo

Salotse laadittu on.

Ensin naurahdin, kun liikemies ja puoliammattilainen valokuvaaja Manu

Toivonen ehdotti vielä yhtä kirjaa Yyteristä. Valittaisiin eri näkökulma

kuin kahdessa edellisessä lomaparatiisia käsittelevässä kirjassani on.

Suostuin ehdotukseen samalta pohjalta, jolta Montenegro-kirja kootaan.

Montenegroon otti Juha Haavisto kuvat, Yyteriin ottaa Manu Toivonen.

Osuuteni molempiin on lähinnä kuvatekstit. Parikymmentä sivua

yleistekstiäkin tosin lupasin.

Huh huh mikä urakka. Saas nähhä kuin äijän käy.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

ANNIKSEEN HISSI, NOORMARKKUUN KIRJASTO

Porin porvarienemmistöinen kaupunginvaltuusto ei monta hyvää

investointipäätöstä ole tehnyt. Enimmäkseen se on kunnostautunut koulujen ja

muiden kaikille yhteisten laitosten lakkauttajana. Meno on ollut yksityistä

ja siksi käyttäjälle kallista palvelutoimintaa suosivaa.

Istuin valtuustossa, kun se viime vuosituhannen viime töikseen lakkautti

kolme kivaa koulua ja kuusi sivukirjastoa. Tietenkin vastustin sellaista

typeryyttä, niin myös melkein mutta vain melkein puolet muista

valtuutetuista. Nyt on sen sijaan välähtänyt hieman valoa päätöksenteon

pimeyteen. Isompi ilon aihe on toissapäivänä avattu Noormarkun kirjasto- ja

kulttuuritalo. Rahallisesti pienempi mutta esteettömyyden kannalta tosi

tärkeä juttu on kulttuuritalo Annankatu kuuteen saatu hissi. Nyt pyörätuolin

käyttäjät ja muut huonojalkaiset pääsevät toiseenkin kerrokseen. Siellä on

paljon toimintoja konserteista näytelmiin ja performansseihin. Yli 300

nuorta harrastaa asioita Anniksella. Osa heistäkin on vammaisia ja esitysten

seuraajissahan heitä on vielä enemmän.

Noormarkun kirjasto tuli liitoksen vuoksi käyttöä vaille jääneeseen

kunnantaloon. Kaikille avoimena, käytännössä ilmaisena palveluna kirjasto on

parasta, mitä kunta voi asukkailleen antaa. Kirjaston sivistyksellinen

merkitys on toki mittaamaton ja kelpaa se yhdessäolokeskukseksikin. Kirjojen

maailma avautuu sukupolvesta toiseen periaatteessa jokaiselle.

Informaatioteknologinen kehitys on Noormarkussakin otettu hyötykäyttöön.

Kirjastossa saa ajella tiedon valtateitä kohti tulevaa. Olen harvoin kokenut

niin suurta iloa kuin istuessani Hanna Hildenin takana ja Satu Hatanpään

vieressä kirjastoavausta seuraamassa. Tyylikkäät daamit ovat kokoomuslaisia

ja silti tavalliselle rahvaalle annettujen palvelujen ystäviä. Eivät kaikki

kokoomuslaiset siis kyykytä köyhää eivätkä riistä raihnaiselta.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

HARJAVALLAN IHME

Sain viime torstaina kertoa luonnosta ja luontosuhteestani Harjavallan

kymppiluokalle. Paikalla oli yli kaksi sataa eri-ikäistä ihmistä. Aivan

koululaisia he eivät olleet, vaikka toiminnan nimestä voisi niin päätellä.

Nuorimmat lienevät nähneet nelisenkymmentä kesää kokeneimpien pureksiessa jo

yhdeksättä vuosikymmentään.

Kaksisataa kuulijaa _ siis 9000 asukkaan kaupungissa. Mitä ihmettä pappi ja

ex-kansanedustaja Raimo Vuoristo on tehnyt näin suuren suosion hyväksi? Ei

ohjelma näet sen kummempi ole kuin alkuvirsi, rukous, esitelmä, opeteltava

laulu ja loppuhartaus. Aluksi nautitaan kahvit ja lopuksi työttömien

valmistama, halpa ja herkullinen ruoka. Mikään tällainen ei selitä

jättisuosiota. Eri puolilla Suomea järjestetään hyvinkin samantapaista

toimintaa vailla erityisempää menestystä.

Puhettani kuunneltiin hipi hiljaa. Pidettyäni sen tepastelin pariin pöytään

haistelemaan ilmapiiriä. Selitys paljastui. Avoin ilo ja vilpitön ytstävyys

olivat läsnä niissä pöydissä. Ihmiset tuntuivat tarvitsevan toisiaan. Olen

todella harvoin poistunut jostain yhtä hyvällä mielellä kuin Harjavallan

kymppiluokalta. Sain iloa, toivoa ja luottamusta annoksen, jolla pärjää

vähintään talven yli, kenties halki elämän.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

KOLKUTTAAKO MINISTERIN OMATUNTO?

Arkkipiispa sanoo hallituksen kehitysapuleikkausten edustavan ajattelua,

jossa rikkaat pitävät kiinni aarteistaan antamatta mitään köyhille ja

nälkäisille. Sivallus on oikean suuntainen. Herrasmiehenä ei Kari Mäkinen

vienyt kritiikkiä niin pitkälle kuin se kristinuskon eettisten periaatteiden

nojalla olisi mahdollista, jopa suotavaa. Köyhää, kärsivää ja onnetonta näet

piiskaa hallituksen sisäpolitiikkakin. Vanhuspalvelujen hoitajamitoitusta

vähennetään, eläkeläisten asumistukea leikataan, sellainen hallintalaki

säädetään, joka vaikeuttaa harmaan talouden valvontaa. Alexander Stubb (kok)

valehteli, että EU vaatii tuollaisen veronkiertoa helpottavan lain.

Kun rikkaille kaadetaan kaksin käsin ja huono-osainen saa kuulla ikävän

uutisen toisensa perään, ei lähimmäisyydestä näy häivääkään. Suoraan

Vapahtajamme tahdon ja neuvojen vastaisestihan ministerimme toimivat. Kirkko

ei ole poliittinen toimija. Tehtävänsä mukaisesti sen tulee kuitenkin

puolustaa heikkoa ja vaatia vahvalta oikeudenmukaisuutta. Lempeiden

muistutusten sijasta jämerämpi sanansaarna saattaisi herättää edes jonkun

ministerin omantunnon horroksesta.

Hannes Tiira

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

PUHE JA PUNAISET LUMPEET

Tiiratorpan yökyöpeli on kerrassaan tykästynyt radio puheen öiseen

ohjelmatarjontaan. Lähettävät näet puheohjelmien helmiä vuosikymmenten

varrelta. Viime yön teema oli luonto eikä sitä kardinaalimunausta tehty,

että luontoilta olisi loistanut poissaolollaan. Vielä kerran saimme kuulla

vanhoja kunnon Neuvosia, Vuokkkoja, Vuolantoja, Helmisiä, Mikkoloita ja

Dahlströmejä. Heistä kaksi viimeksi mainittua on jo kätketty sen maan

poveen, jonka niityt, metsät ja vedet he niin hyvin tunsivat.

Luontoilta on koko olemassaolonsa ajan eli vuodesta 1975 pelannut

periaatteella kuuntelijat kysyvät, viisaat vastaavat. Viime yön ohjelma oli

vuodelta 1984. Minun ja äänensävyistä päätellen vastaajien mielestä paras

kysymys koski punaista suomenlummetta. Silloinen pastori, nykyään rovasti

Ari Suutarla oli nähnyt sellaisen viel lasna ollessaan, tosin, jos oikein

ymmärsin, prässättynä herbariossa. Suomenlumpeen punainen muoto on kovasti

harvinainen ja löytöseutu Parkano aivan poikkeuksellinen. Niin lännestä ei

punaisia lumpeita ollut löydetty vuosikymmeniin. Liekö löytynyt sittemmin.

Seppo Vuokko lupasi selvittää asiaa. Itse olisin nähnyt punaisen lumpeen

Hirvensalmen Kissakoskella, jos siellä olleen lammen kaltaalla seistessäni

olisin ollut näkevä. Kasvupaikka on tunnettu matkailunähtävyys.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

KURJAA KOULUSSA

Suru-uutisia kuuluu taas Yhdysvalloista. Nuori mies lopetti lyhyeen useiden

toveriensa elämän. Jokelan ja Kauhajoen tappajien tavoin hän riehui

hillittömän raivon vallassa ampuen jokaista, joka tulilinjalle jäi.

Yhtä mahdotonta kuin tarpeetonta on eläytyä kauhun hetkiin

tapahtumapaikalla. Yöuni menee jos niin teet, herkimmillä mielen tasapaino.

Pahitteeksi ei sen sijaan olisi uhrata jokin ajatus näille äärimmäiseen

tekoon päätyville pojille. Mitä liikkuu kouluampujan mielessä ennen hänen

ainoaksi kokemaansa ratkaisua? Peränpitäjä suosittelee matkaoppaaksi

kouluampujan sielunmaisemaan kirjaa nimeltä 19 minuuttia. Jodi Picoultin

romaani on yksi vavahduttavimmista lukuelämyksistäni.

Toki hyväksymättä väkivaltaa pidän ampujia vain osasyyllisinä tekoihinsa. He

ovat poikkeuksetta luokan epäsuosituimpia oppilaita, koulukiusauksen

kohteita ja ystävättömiä yksinäisiä. Tytöt ihastuvat urheilusankareihin,

kitaravirtuooseihin, joku älykkäämpi luokan priimuspoikaan. Kouluampuja taas

on harvoin edes söpö tai komea. Häntä ei välttämättä kiusata, sillä hän voi

olla myös se harmaa hiirulainen reunarivin kolmantena, se, jota ei erota

seinäpapereista.

Pistää vihaksi, että ajan henki suosii menestyjää. Suomessa hallitustasolta

asti palkitaan yrittteliäs innovaattori samalla kun huonompiosaista

syyllistetään jopa kansantalouden mädättäjäksi. Koulukiusaus jatkuu

aikuismaailmassa köyhien syrjäytyjien kyykytyksenä.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi