Se Pekka Jaakola epäili minun olevan luettuaan tuoreimman blogitekstini.
Vastasin Ylivieskan miehelle näin:
Kyllä Pekka taitaa asiaa puhua tuon kirjoitusnarkomanian suhteen. Ei sitä
meikäläinen oikein saa aikaansa kulumaan, ellei mitään kirjoitettavaa ole
edes tiedossa. Aina se ei ole kirja, myös lehtijutut ja nämä
blogipläjäyksetkin
rytmittävät päivää. Joskus väsyn ja kirjoitan, joskus itken ja kirjoitan,
innoitus yllättää harvoin mutta aina sitä janoaa.
Ennustuksesi Pekka on sama kuin Sir Elwoodin hiljaiset värit-nimisellä
yhtyeellä kappaleessa Hämärän taa. Minulle varmaan käy niin kuin siinä
sanotaan: "enkä osaa lopettaa ennen kuin mies tai kynä katkeaa." Joskus on
kysytty, mitä pidän parhaana kirjanani. Vastaus on aina sama: en ole vielä
kirjoittanut sitä. Voi olla, etten koskaan kirjoitakaan. Kun näet lukee
todella hyvien kauno- ja tietokirjailijoiden opuksia, ei enää kovin suurella
äänellä korosta omaa kirjailijuutta. Tulen aina olemaan askelen pari
jäljessä heitä, joiden tekstejä kehtaa sanoa taiteeksi. Silti kirjoitan.
Kirjoitan, koska muuten en osaa ollakaan.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti