Sain viime torstaina kertoa luonnosta ja luontosuhteestani Harjavallan
kymppiluokalle. Paikalla oli yli kaksi sataa eri-ikäistä ihmistä. Aivan
koululaisia he eivät olleet, vaikka toiminnan nimestä voisi niin päätellä.
Nuorimmat lienevät nähneet nelisenkymmentä kesää kokeneimpien pureksiessa jo
yhdeksättä vuosikymmentään.
Kaksisataa kuulijaa _ siis 9000 asukkaan kaupungissa. Mitä ihmettä pappi ja
ex-kansanedustaja Raimo Vuoristo on tehnyt näin suuren suosion hyväksi? Ei
ohjelma näet sen kummempi ole kuin alkuvirsi, rukous, esitelmä, opeteltava
laulu ja loppuhartaus. Aluksi nautitaan kahvit ja lopuksi työttömien
valmistama, halpa ja herkullinen ruoka. Mikään tällainen ei selitä
jättisuosiota. Eri puolilla Suomea järjestetään hyvinkin samantapaista
toimintaa vailla erityisempää menestystä.
Puhettani kuunneltiin hipi hiljaa. Pidettyäni sen tepastelin pariin pöytään
haistelemaan ilmapiiriä. Selitys paljastui. Avoin ilo ja vilpitön ytstävyys
olivat läsnä niissä pöydissä. Ihmiset tuntuivat tarvitsevan toisiaan. Olen
todella harvoin poistunut jostain yhtä hyvällä mielellä kuin Harjavallan
kymppiluokalta. Sain iloa, toivoa ja luottamusta annoksen, jolla pärjää
vähintään talven yli, kenties halki elämän.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti