KOSTERVALSSI SOI

Mikä on Ruotsin läntisin asuttu paikka? Etkö tiedä? No enpä tiennyt minäkään silloin, kun päätin lähteä sinne. Vasta naapurinkielisestä wikipediasta luin, että se toden totta on ensi viikon matkakohteemme, Koster-saaret (kosteröarna på svenska). Kaksi asuttua ja monta asumatonta saarta sijaitsevat Skagerrakissa. Matkaa Norjankaan rajalle ei kerry kovasti; Oslo on lähempänä kuin Göteborg.

Miksi Koster-saarille? Ystäväni, joille olen kohteen maininnut, lisäävät tuohon kysymykseensä miltei poikkeuksetta oman arvauksensa: siellä on varmaan paljon lintuja. Taitavat pitää minua enimmäkseen lintumiehenä. Jos pelkkä se olisin, en suurin suitsinkaan poistuisi Porista tällaisena aikana. Keväthän "repesi" viime viikonvaihteessa. Tuhannet ja taas tuhannet siivet viuhtovat kohti maatamme parastaikaa niin, että vuoden ensihavaintoja eri lajeista saadaan jatkuvana jonona. Tuoreimpana Tiiratorpan pihapuussa helkyttelee punarinta. Metsähanhiparvi lensi yli talon ja joella tuossa vieressä huuteli isokuovi. Liu-kuovi taas kaipaa öljyä. Narisee.

Täytyy tutkia, ovatko Koster-saaret lintuisa pala Pohjolaa. Menemme sinne ja idylliseen pikkukaupunkiin, Marstrandiin kyllä lähinnä kahden kirjailijattaren, Ann Rosmanin ja Camilla Läckbergin innoittamina. Molemmat ovat onnistuneet kirjoissaan luomaan niin idyllisen kuvan noista seuduista, että menohimot heräsivät. Emme kuulu etelänmatkaajiin, suurkaupunkeja on nähty tarpeeksi, Lapin kuume ei ole yllättänyt. Sen sijaan rakastamme saaristoa ja Itämeren piiriä. Vuosi toisensa jälkeen suuntautuvat matkamme Ruotsiin, Viroon, Tanskaan, Puolaan, Saksaan ja Atlantin rannalle Hollantiin. Paljon on täälläkin koettavaa ja paljon, missä harva on tullut käyneeksi.

Tuntuu hyvältä lähteä, mutta blogi jää nyt viikoksi Poriin. Jos välttämättä haluatte lukea tekstiäni tänä aikana, pistäytykääpä Porin kirjakauppa Infossa tai Manu Toivosen Mtc Aamuhuoneistot-firmassa. Uusi Yyteri-kirjani kannetaan näihin paikkoihin maanantaina, kun se ei ilmestynytkään vielä eilen. Kirjakaupan osoite on Antinkatu 15, Mtc Aamuhuoneistojen Juhanintie 2 A  (Kaanaa).

Kas tässä Kostervalssi:
http://www.youtube.com/watch?v=j_PlJg0fkqU


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

KISSANKELLOJEN AIKAAN

Minulla on yksi taivaskokemus,  vieläpä terveenä ja valvetilassa saatu. Minulla oli tapana
kävellä kesäpäivisin kotoani Espoon Mankkaalta Kauniaisiin, kun olin
parikymppinen, äsken uskoontullut nuorukainen. Kahden kilometrin mittaisen
matkan varressa oli yksi paha kohta. Näköni oli tuolloin jo kovin huono
niin, että pelkäsin putoavani tieltä jyrkkää rinnettä myöten alas siihen
syvään monttuun, joka tuossa ammotti. Kaide puuttui eikä penger ollut leveä.

Eräänä aurinkoisena heinäkuun päivänä se pelätty asia sitten tapahtui. Äkkiä
vain tienreuna katosi altani. Tein komean joskin räpiköivän ilmalennon alas
päin. Edes rinteen sora ei rouskunut jalkojen alla, kun mätkähdin johonkin
pehmeään. Vähillä näönrippeillä katse ympärille ja kas, mitä näinkään:
sinistä joka puolella. Minne käänsinkin pään, näin pelkkää sinistä. Istuin
vain lievästi loukkaantuneena ruoholla. Ylläni kaartui taivas, ympärillä
rinne täynnä kissankelloja. Ennen kuin tajusin, mitä ne ovat, luulin hetken
astuneeni elämää ja kuolemaa erottavan rajan yli. Luulin päässeeni
taivaaseen. Halusin jäädä. Näky oli ihanin, minkä koskaan olen nähnyt ja
kaunein, minkä maan päällä tulen näkemään. Oikeassa taivaassa kukkivat
roudankin maat.

Sokeuduin  kokonaan aika pian tuon kokemuksen jälkeen. Tahtoikohan Jumala
sallia lapsensa nähdä edes jotain niin kauan, että sai tuon ihanuuden
hänelle näytetyksi?

Miettii jälkeen päin Hannes-pappi

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

SOKEA SIRKUKSESSA - ERÄÄN ESITYKSEN ANATOMIA

Osallistuin sokean ominaisuudessa Turun taideakatemian toisen vuosikurssin Tutut-nimiseen sirkusesitykseen. Tässä kommentteja Marika Leinonen-Vainion antamien, hyvien esitietojen pohjalta:

Marika: Esityksessä unohdetaan sirkukselle tutut kauneusarvot: kimalle, kauneus, suureellisuus ja täydellisyys. Esityksessä keskitytään niiden sijasta sirkuksen yksityiskohtiin, ääniin, hajuun, tuntemiseen ja lämpöön.

Hannes: Tunteminen oli mahdollista vain yhdessä esityksen 15 kohtauksesta. Hajuja en muista tarjotun. Esityksen jälkeen oli mukavaa, kun sai kosketella joitain siinä käytettyjä välineitä omin käsin. Jos se olisi mahdollista esitystä ennen, saavutettavuus paranisi. Tosin nytkin sain tutustua etukäteen  "kalkkarokäärmeen" kalisevaan häntään.

M:
Seuraavaksi kuvailen esitystilan, Köysiteatterin
Köysiteatteri on musta laatikko, kooltaan 15 x 16 m, korkeus noin 5 m. Esityksen katsomona toimivat puupenkit ja yleisön liikuteltavat muoviset istuimet. Puupenkit sijoittuvat tilan molemmille sivuille, sisäänkäynnin oikealle ja vasemmalle puolelle.

Esityksen kulku
Esiintyjiä on 17. He kulkevat esityksen aikana ovista sisään ja ulos, juoksevat tilassa - ovat lähellä yleisöä. TutuT koostuu 15 kohtauksesta. Esiintyjät ohjaavat yleisön siirtymisiä esityksen aikana.


H: Sekä tilan että esityksen kulun kuvaus riittää hahmottamaan kokonaisuuden. Pari sanaa esiintyjien ulkoisesta olemuksesta pannaan toivomuslistalle. Yleisön sijoittumisen ja määrän Marika kuvasi hyvin.

M: Kohtaus 1
Intro
Esiintyjät ohjaavat yleisön sisään Köysiteatteriin.
Yleisö tulee lähes tyhjään mustaan tilaan. Katossa roikkuu iso pitkulaisen muotoinen pressukasa. Kasan päällä makaa mies ja tikkaat. Mies pudottaa tikkaat alas laskeutuen niiden varassa maahan.  Mies nousee tikkaille ja hyppii niiden avulla vaihdellen kulku suuntaa.
Esiintyjiä ryntää sivuovista sisään. Pressukasa siirtyy aivan katsojien eteen avautuen kuin paketti paljasten sisältään vanerikuutioita, tikkaat ja sirkusvälineitä: tasapainoilulaudan: rola polan ja keppejä.  Pressu nousee taustaksi esiintyjille.

H:

Tämä olisi ollut mahdotonta hahmottaa ilman kuvailua. Sisäänryntäyksestä syntyvä juoksuaskelten töminä tosin paljastaa tuon tapahtuman. Miehen tepastelu tikkailla olisi sokean kannalta voinut olla mitä hyppelyä millä tahansa alustalla.

M: Kohtaus 2
Tasapaino ja matematiikka
Nainen ja mies tekevät rakennelmia kuutioista ja kepeistä. Nainen tasapainoilee kahden kuution päällä rola polalla. Mies siirtelee keppejä samalla kuin lukee matemaattisia kaavoja. Pressu on noussut ylös ja siirtynyt lähelle katsojia kunnes se yhtäkkiä putoaa alas aivan katsojien silmien eteen. Vähitellen pressu siirtyy kauemmas toimien katoksena seuraaville esiintyjille.

H: Pressun tuloa lähelle ei aistinut, ei liioin sen putoamista. Matemaattiset kaavat olivat hauskoja.

M: Kohtaus 3
Käsilläseisontakvintetti
Akrobatiaa lattialla viiden styrox- levyn päällä. Styrox levyihin on kiinnitetty mikrofonit, jolloin esiintyjien akrobatia ja styroxin ääni kuullaan voimakkaammin.

Esiintyjät ohjaavat yleisön siirtymistä kohtaukseen 4 seuraamaan monologia ja ilma-akrobatiaa

H: Styrox-narina/naukuna hahmottuivat hyvin. Oli helppo arvata, miten se syntyy. Ohjaus toiseen paikkaan olisi kaivannut selityksen, miksi?

M: Kohtaus 5
Ilma-akrobatiaa kankaassa
Kangas liukuu hitaasti naisen kieppuessa siinä, läpi tilan keskikohtaa yleisön keskelle.
Kohtaus 6
Ihmispyramidit
Esiintyjät kerääntyvät yleisön ympärille muodostaen pyramideja

H: Nämä tavoitin vain kuvailun avulla.

M: Kohtaus 7
Monologi
Yleisö siirtyy esiintyjien opastamina. Esiintyjät ovat selin yleisöön.

H: Selinoloa ei havaitse ilman, että joku kertoo sen.

M: Kohtaus 8
Juoksu
Osa esiintyjistä juoksee piirittäen yleisön. Sivuovesta tulevat esiintyjät rakentavat Styrox levyistä seinämän yleisön eteen.

H: Esityksen paras ja näkövammaiselle saavutettavin kohtaus. Esiintyjät tulivat nyt riittävän lähelle, jotta heidän läsnäolonsa tunsi. Ilo, hyvä mieli ja lämpö huokui heistä. Olin todella vaikuttunut.

M: Kohtaus 9
Seinän takana kaatuilu
Esiintyjä nousee tikkaille seinämän takana. Yleisö näkee vain esiintyjän liikkeessä, syntyy vaikutelma lentämisestä.

H: Vaikutelma lentämisestä syntyi taustamusiikin ja efektien ansiosta.

M: Kohtaus 10
Tikkaat ilmassa
Esiintyjä laulaa tasapainnoillen katosta roikkuvilla tikkailla. Yleisön Suunta vaihtuu, kun Löysä nuora rakentuu vastakkaiselle puolelle tilaa.
H: Laulun tietysti kuuli, mutta mihin se liittyi? Tarvittiin taas kuvailua.

M: Kohtaus 11
Löysä nuora + pallot
Nainen hymyilee ja ehkä vähän keimailee yleisölle: temppuilee huolettoman oloisena löysällä nuoralla. Kaivaa farkkujen takataskusta purkkapussin, laittaa purkan suuhunsa, puhaltelee palloja. Tasapainoilee yhdellä jalalla, tekee spagaatin. Ottaa katosta roikkuvasta ämpäristä kolme palloa ja alkaa jongleerata.
Kun löysää nuoraa puretaan, yleisö siirtyy seuraavaan kohtaukseen.

H: Tämä esiintyjältä melkoista taitoa edellyttävä, vaativa kohtaus meni sokealta vahvasti yli hilseen. Olisiko tyttö voinut puhua sen sijasta, että vihelsi?

M: Kohtaus 12
Kolinapuku
Esiintyjä tulee sisään ” häntään kääriytyneenä” tanssii aivan kuin loisi nahkansa, häntänsä. Noin 5 m pituinen Häntä rakentuu metalliesineistä: vanhoista messinkisistä kynttilänjaloista, tarjottimista, kulhoista, lusikoista..
Koliseva häntä nousee kattoon asti. Samaan aikaan tilaan rakentuu tiukka nuora.

H: Häntä kolisi vakuuttavasti. Vaikutelmaa nahkaansa luovasta matelijasta ei voinut syntyä, koska kalistaessaan häntää kalkkarokäärme valmistuu hyökkäykseen. Ei se samaan aikaan voi luoda nahkaansa. Taustamusiikilla ja efekteillä olisi voitu tehostaa kauhutunnelmaa, joka ilman muuta liittyy kalkkaron kohtaamiseen viidakossa.

M: Kohtaus 13
Löysä nuora on vaihtunut tiukaksi nuoraksi. Nuora alla on styroxlevyt.
Kaksi naista tasapainoilee tiukalla nuoralla. Taustalla puhetta. Tiukka nuora puretaan, kun samanaikaisesti tilaan rakentuu seuraava kohtaus.

H: Vuoropuhelu oli taidokkaasti rakennettu spektaakkeli ohipuhumisesta. Kirjailijana arvostan ratkaisua. Visuaaliset elementit hahmottuivat kyllä vain kuvaillen.

M: Kohtaus 14
Tolppa
Kiinalaista tolppaa pitää pystyssä neljä esiintyjää. Kaksi naista kiipeilee tolppaan aivan kuin kisaillen – kumpi tekee taidokkaimman hypyn tai sulavamman nousun lähes kattoon asti.  Kiipeily loppuu, kun tilaan juoksee mies tikkaiden, keilojen ja pallojen kanssa.

H: Kiinalaiseen tolppaan olisi ollut hyvä saada tutustua etukäteen.

M: Kohtaus 15
Tikapuuhuumori ja loppu
Loppukohtauksessa kaikki 17 esiintyjää kerääntyy saliin tehden  monenlaisia asioita: Nuori mies hauskuttaa yleisöä touhuamalla sirkusvälineidensä kanssa: hyppii tikkailla, jongleeraa, heittää renkaita.
Neljä naista kieppuu syr-renkailla, yksi roikkuu katosta ketjujen varassa.
Nainen istuu lattialla heitellen hattuja.
Outoa ääntä syntyy kun kaksi esiintyjää paukuttelee sormien, selän, kaulan niveliä. Ääniä vahvistetaan kontaktimikrofonien käyttäen.
Äänimaisema hiljenee, valot himmenevät, laskeutuu hiljaisuus. Esitys on loppu.

H: Tämä vaatii esiintyjien ääniä. Hauska mies voisi puhua, laulaa tai naurahdella. Entä, jos hatut heitettäisiin yleisölle/yleisön sekaan? Ihan pieni lapsi ehkä pelästyisi, mutta hattuja voisi suunnata rohkeannäköisille. Interaktiivisuus on nimittäin aina poikaa ja erityisesti se on sitä näkövammaisen "katsojan" tapauksessa.

Yleisesti totean nauttineeni esityksestä kiitos Marikan kuvailun ja esiintyjäryhmän johtajan, Johannan, joka tutustutti minut rolapolaan, syr-renkaisiin ja kiinalaiseen tolppaan. Pistekirjoituksella kirjoitettu kuvaus kohtauksista auttaisi seuraamista suuresti. Ääninauhaa ei oikeastaan voi käyttää esityksen aikana.

Erikseen on kiitettävä tapahtuman ilmapiiriä. Esiintyjät tykkäsivät yleisöstä ja yleisö esiintyjistä.

Hannes Tiira
Pastori, tietokirjailija
Pori

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

ERÄÄN LAULAJAN MUISTO

Kari Purhonen oli yksi harvoista sokeista iskelmälaulajistamme. Hänen lyhyen
laulajauransa huippuhetket sattuivat 70-luvun taitteeseen, jolloin mm.
kappale nimeltä Kultainen medaljonki nousi seitsemänneksi radion kaikkien
aikojen suosituimman ohjelman, Listan listalla. "Silloin tuli miesmäisesti
keikkaa", totesi Kari allekirjoittaneelle vieraillessani hänen luonaan
Helsingin Bulevardilla. Kertoi myös halunneensa levyttää San Bernadinon. Se
meni kuitenkin Arto Sotavallalle, joka sai levystä yhden monista hiteistään.

Tutustuimme Purhosen kanssa toisiimme lukiolaisten ja
korkeakouluopiskelijoiden sopeutumisvalmennuskurssilla Jyväskylässä.
Opintoteknisiksi kursseiksikin niitä sanottiin. Karista tuli sittemmin
paitsi laulaja myös ylioppilas. Hän opiskeli ruotsia, mutta en muista
valmistuiko hän kielten maisteriksi. Töitä mies teki esim. keskusliitossamme
Atk-neuvojana. Sain tietotekniikan ensiopit juuri Karilta.

Munuaissyöpä vei rehdin, kivan ja älykkään laulajamiehen hautaan turhan
nuorena. Joskus sitä miettii, miksi juuri hän. Entä tapaammeko jossain toisessa todellisuudessa? Niin uskon tapahtuvan. Siellä ei tosin ole kirjailijoita eikä laulajia.

Uskon myös, että moni muukin kuin Tiiratorpan isäntä muistaa Kari Purhosen . Jos
niin on, kirjoittelettehan. Karista riittää kerrottavaa nuoremmille.

Yksi edesmenneen ystäväni levytyksistä löytyy täältä:
https://www.youtube.com/watch?v=VIvqUolBjus


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

YYTERI-KIRJA ILMESTYY ENSI VIIKOLLA

Yrittäjäkurssilla käskivät kehua omia tuotteita. Vaan kehtaako komentoa kovin estottomasti totella, itseriittoisen omakehujan maineessa kun taidan muutenkin haista. Sitä paitsi kolmannestatoista kirjastani ei tullut niin hyvä kuin olisin toivonut. Jospa se paras teos on vielä kirjoittamatta. Suokoon Luoja.

Aihe kuulostanee tutulta. Kirjoitin vuonna 2005 menestysteoksen nimeltä Yyteri - hiekkarantojen kuningatar. Se möi yllättävän hyvin. En parin tuhannen myydyn kappaleen jälkeen rohjennut ottaa enää uutta painosta sillä seurauksella, että nyt olisi antaa ostohaluisille pelkkää ei oota. Ystäväni, liikemies Manu Toivonen näin ollen täydennettyä laitosta  ehdotteleiksen. Tein työtä käskettyä, koska Manu on viisas mies.

Hiekkarantojen kuningatar vaihtui dyynien kaunottareksi. Pohjana on vanhan kirjan teksti, lisäyksenä runsaasti lisätietoja ja tarinoita siinä käsittelemistäni asioista. Erityisesti Rolling Stonesin juhannusvierailusta 1965 löytyi paljon sekä  muisteluksia että tunnelmapaloja. Oli muuten huikea spektaakkeli.

Niin, ja onhan kulunut seitsemän vuotta. Yyterissä on vuoden 2005 jälkeen tapahtunut mielenkiintoisia. Kymmeniä tuhansia katsojia ja tuhansia osanottajia kerännyt Beach futis-turnaus sekä ihastutti että vihastutti. Rantajalkapallon ympärillä käytiin varsinainen sisällissota. Ei siinä sanoja säästetty eikä siivilöity. Yksimielisesti on sen sijaan tykätty maamme suurimmasta rautalankamusiikin katselmuksesta, Yyteri-twististä. Kylpylähotelli täyttyy syksyisin ääriään myöten meistä twistin ja rautalangan himokuluttajista, vaikka talo iso onkin. Agentsit, A. Aallon rytmiorkesterit, Jussi Raittiset ja näitä paikallisemmat kyvyt ovat aiheuttaneet joukkohurmion.

Ikävämpi juttu liittyy Yyterin ympäristöön. Itse ranta, kuuluisat dyynimme, on yhtä kaunis kuin ennen, mutta lähimetsiä syö pieni paholainen nimeltä tähtikudospistiäinen. Kun sen toukkia kuuluu olevan 500 miljardia - luit oikein - VIISI SATAA MILJARDIA, ei tuho ole rajoittunut vähiin. Pari sataa hehtaaria mäntymetsää on UPM:n  harmiksi järsitty pistiäistoukkien liiveihin.

Lupasin pidättyä kehumasta. Sallikaa sentään poikkeus: kuvat ovat loistavia. Manu Toivonen, Juha Haavisto ja Mika Salinkangas tekevät kuulemma vallan laatutyötä kuvatakseen Yyteristä(kin) juuri sen oleellisen. Suomen ylivoimaisesti suosituin hiekkaranta on noille miehille rakas ja kyllä minäkin sitä tavallani rakastan.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

KIEKOLLISET JA KIEKOTTOMAT PATIAT

Ai mitäkö ovat patiat? No sym- ja anti- tottakai. Jälkimmäisiä puhkui se tamperelainen Ilveksen ja Kooveen kannattaja, joka toivoi Porin Ässien voittavan liigamestaruuden jääkiekossa. Herraa kuulemma harmitti vietävästi, että Tappara pääsi loppuotteluun.

Porilaisena yhdyn miehen toiveeseen. Ässät voittakoot, mutta kiintoisaa olisi kuulla, mitä pahaa Tapparassa on, kun sitä Ilves-fani noin vihaa. Ja mitä hyvää Ilveksessä? Onko totta vai liiottelua, että Helsingissä jokeri-jengi inhoaa hifkiläisiä eivätkä Tampereella ilvesläiset ja tapparalaiset tule toimeen keskenään? Ja vielä: kuinka yleistä tällainen vastakkaisuus saman kaupungin asukkaiden kesken lienee?

Vielä enemmän kiinnostaa tietää syyt moiseen tilanteeseen. Eihän tuossa ulkopuolisen silmin mitään järkeä ole. Vahvat anti- ja sympatiat nousevat usein tunteista, joita tuntijan itsensäkin on vaikea hahmottaa saati eritellä. Taustalta voi löytyä kaikenlaista ihan siitä lähtien, että "pahan" joukkueen joku kannattaja on ollut mäntti aina kaveripiirin vahvaan asenneilmapiiriin asti. On tärkeää saada kuulua "meihin."  Ihminen on laumaeläin.

Kun me-henkeä vahvistetaan luomalla viholliskuvia, lähdetään arveluttavalle tielle. Tunteiden kuumetessa syntyy tappeluja, väkivaltaa, toisen tahallista vahingoittamistakin. Urheilukenttien ulkopuolella (onneksi sentään aika harvoin sisäpuolella) eri ryhmiin kuuluvat ihmiset tappavatkin toisiaan. Järjetöntä se on mutta ikävän totta. Siinä mielessä voi vain suositella omien tunteiden ja asenteiden punnintaa. Tulos on toivottavasti se, että minulla ei ole yhtään pätevää syytä vihata enempää keitään ryhmänä kuin ketään henkilönä. Älkää silti luulko, että olen päässyt noin pitkälle. Epärationaalinen ja selittämättömistä syistä joitakuita kohtaan antipatiaa tunteva syntinen olen siinä missä muutkin. Arvatkaa, kuinka riemuitsin HIFK:n  javarsinkin Jokerien pudottua loppupeleistä.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

TELJÄSTÄ PORIIN
Joki ja meri varhaiskaupan väylinä näillä seuduilla

Porin seudun ympäristöseuran hallitus velvoitti jäsenensä esittäytymään tällä foorumilla. Taisin tehdä sen viime vuonna aika perusteellisesti niin, että jokin ranskalainen viiva (miksi se on muuten ranskalainen) riittänee nyt.

- Ikä 57 vuotta

- Pituus 170 cm

- Paino ?

-Naimisissa (vaimonsa kanssa)

- Teologian maisteri

- Tietokirjailija (13 tteosta)

- Kirkkoposti-lehden päätoimittaja

- Porin kulttuurilautakunnan jäsen

- Historia, luonto, kirjallisuus, vanhat iskelmät, vaikeat sanatehtävät, hauskat hatut.

Alin rivi edustaa harrastuksia. Saan punoa kaksi tärkeintä, historian ja luonnon, tuhannen vuoden pituiseksi köydeksi lähtiessäni selvittämään kahden kaupungin ja kahden kauppalan syntyä. Seuraava kirjani näet koskee Satakunnan varhaiskauppaa.

Kokemäen Ylistarossa sijainnut Teljä ja Ulvilan Vanhakylän lähellä ollut Liikistö olivat eräänlaisia muinaiskauppaloita, kaupunkeja itse Ulvila ja sittemmin Pori. On esitetty teorioita sellaistenkin muinaiskaupunkien kuin Hahlo ja Ragvaldsby (Ravani) olemassaolosta Kokemäenjoen laaksossa. Päätelmät nojaavat näiden osalta niin niukkaan aineistoon, että olemassaolollekaan ei saada tukea. Kauppa keskittyi rautakauden ja keskiajan taitteessa Teljään, keskiajalla Liikistöön ja Ulvilaan sekä lopulta 1558 alkaen Poriin.

 Puhun ajoista, joina valtavat metsät ja suuret suot peittivät lähes koko Suomeksi nykyään sanotun alueen. Asutus oli äärimmäisen vähäistä, kylät harvassa ja maantiet muutamaa vaikeakulkuista väylää lukuun ottamatta rakentamatta. Ylivoimaisesti nopeimmin voitiin siirtyä paikasta toiseen vesiteitse. Meri, joki ja järvi merkitsi kauan parasta kulkureittiä. Talot, kylät ja kaupungit nousivat vetten partaille.

Länsi-Suomen suurin (joskaan ei pisin) virta on Kokemäenjoki. Se laski tuhatkunta vuotta sitten mereen huomattavasti idempänä kuin nyt. Maan kohoaminen on siirtänyt rantaviivaa kymmeniä kilometrejä länteen. Kokemäen Teljässä ei Pohjanlahden ranta kuitenkaan ollut. Markkinapaikka syntyikin lähinnä talviseksi vaihtokeskukseksi, toriksi, jolla sisämaan kauppiaat vaihtoivat  tuotteitaan ulkomaisten kauppiaiden tavaroihin. Tänne päästiin jokea myöten, vaikka esimerkiksi Lammaistenkoski muodosti haasteen viikinkien, friisien ja saksalaisten aluksille. Talvella kaikki oli tietysti helpompaa. Joen yläjuoksun varrella asuneiden pirkkalaisten eränkäynniltään tuomien tuotteiden houkutus oli niin suuri, että ulkomaalaiset näkivät kaupankäynnin täällä liikenneongelmista huolimatta vaivan arvoiseksi.

Itse joki tarjosi myytävää kalana ja nahkiaisina. Turkikset tulivat pohjoisista metsistä. Vieraan maan laivoilla tuotiin ennen kaikkea suolaa mutta myös metallivalmisteita, kudonnaisia ja ylellisyystuotteita kuten viiniä ja silkkiä. Jotkut ulkomaiset kauppakumppanit asettuivat asumaan Teljään, mutta paljon enemmän näitä "kyläsoineja" tavataan keskiajan Ulvilasta.

Ennen pitkään täytyi kauppapaikka tuoda lähemmäs merta. Aivan sen partaalle, Liikistöön se 1300-luvun taitteessa siirtyikin. Teljä alkoi jäädä tappiolle kiistoissa, joita käytiin mm. Lammaistenkosken kalastusoikeuksista. Aikakauden isot tekijät, kirkko ja kruunu suosivat Liikistö - Ulvilan seutua , olihan merisatama sentään käytännöllisempi kuin kauas sisämaahan jäänyt, joskin edullisten luonnon olojen vuoksi vauras Kokemäki,.  Kaikki kuusi keskiaikaista kaupunkia ovat meren rannalla. Sisämaahan niitä alettiin Suomen osalta perustaa vasta kreivin aikaan eli 1600-luvulla.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

SAKSAN SATAKIELET

Sain saksalaisen musiikin ystävältä niin mukavaa palautetta Euroopan taivaan
alla -kirjeestäni, että riehaannuin etsimään teille suosikkejani
vuosikymmenten varrelta. Minullahan on kolme keräilykohdetta: erikoiset
hatut, lintuhavainnot ja (vanha) saksalainen iskelmä. Schlaagereiksi noita
vanhemmasta päästä sanotaan.

Jos joku haluaa lisää samaa lajia, kertokoon asiasta välittömästi lähimmälle
Hannes Tiiralle. Hän hakee mielellään.

Eli: paina kunkin nimen allaolevn rivin kohdalla enteriä ja odota aivan
pieni hetki. Saksalaiset, yksi sveitsitär, yksi hollantilainen ja yksi
itävaltalainen laulavat iltasi zu den Sternen:

Rudi Schuricke:
http://www.youtube.com/watch?v=s7m3BPJ4Uqw

Lilian Harvey:
http://www.youtube.com/watch?v=e65EcTeSTIg

3. Comedian harmonists
http://www.youtube.com/watch?v=-ey9wYTOgew

Rosita Cerrano:
http://www.youtube.com/watch?v=XcMlRsE8JXw

Willi Forst
http://www.youtube.com/watch?v=FGEhRWzke_s

Lale Andersen
http://www.youtube.com/watch?v=NU8lQ5qIUrA

Gerhart Wentland
http://www.youtube.com/watch?v=n_U2a7kZuBk

Lys Assia
http://www.youtube.com/watch?v=Gg5ZK8yINrA

Hein Simmons
http://www.youtube.com/watch?v=9F2mMVXB-mk

Katja Epstein
http://www.youtube.com/watch?v=6dinYJZhhj0

Udo Jürgens
http://www.youtube.com/watch?v=3amXSFEFxV0

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

OMAN KEHON PALVONTAA

- Kevyttä kamaa ovat uskonnolliset kuppikunnat verrattuna ruoka- ja terveyskeskustelun osapuoliin. Näistä asioista riidellään esim. netissä verisesti ja puheenvuorot menevät helposti solvauksen puolelle.

Yhdyn tuohon tietokirjailija Jaakko Heinimäen huomioon. Lyhyt vierailu eräillä nimeltä mainitsemattomilla palstoilla osoittautui uhkarohkeaksi viivähdykseksi verisen taistelutanteren laidalla. Siellä vegaani löi karppaajaa raivoraittiin puukottaessa kohtuukäyttäjää ja savuttoman avutonta. Meitä, joiden pääasiallinen palvonnan kohde ei ole oma keho, mätkittiin suruttomimmin. Viittä vaille, ettei syytetty ihmisten ennenaikaisten kuolemien aiheuttajiksi. Vaille hoitoa meidät ilman muuta luvattiin jättää, kun perkeleelliset elämäntavat aiheellisesti kostautuvat. Karmea kohtalomme elintasosairauden runtelemina ihmisraunioina tuntui olevan joillekuille viesteilijöille nautinnon aihe. "Kärsikää nyt, kun jätitte ottamatta huomioon terveelliset varoituksemme hähhähhäää."

Heinimäen viittaus uskontoon ei ole keinotekoinen. Vahvasti uskonnollisia piirteitä alkaa näet ikuisesti nuoren ja sporttisen vartalon tavoittelussa ilmetä. Sitä mukaa kuin muu hengellisyys vähenee, muuttuu oman itsen jumalointi yhä tärkeämmäksi. Ihminen on luotu palvomaan jotain ja ellei Jumalaa ole, se tehdään vaikka mistä. Poliittinen aate, iso raha, monelle miehelle auto, naiselle kaunis ulkokuori - onhan näitä jumalia. Tuon pelin lopullisia voittajia ovat ne, jotka hyödyntävät tärkeimmät asiamme, siis jumalamme, taloudellisesti.

Syöminen ja juominen ovat perustarpeita jos mitkä. Ruuatta emme kauan elä, juomatta vielä lyhemmin. Kun elävä olento luonnostaan pelkää kuolemaa eikä se mielellään sairaskaan olisi, sopii ravintokeskustelun kiihkeyttä tuskin hämmästyä. Pelipanoksina ovat ihmiselämät. Janoamme tiedostamattamme eräänlaista kuolemattomuutta. Viime kädessä kuoleman pelko panee meidät polvilleen mitä erilaisimpien terveysteorioiden ja ruokavalioiden eteen. Emme uskalla elää niin kuin haluaisimme, koska siitä seuraa rangaistus: rypyt, läskit, rapistuminen, vanhuus, sairaus, kuolema. Itse elämä jakaa kuolemantuomiot meille piittaamattomuudesta syytetyille. Mutta olen minä siunannut haudan lepoon kaksi anorektikkotyttöä, useita vegaaneja ja nuoren himolenkkeilijänkin.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

AISTIEN JUHLA

Leuto läntinen leyhytteli puolen metrin korkuista, punavalkoista puolalaishattuani Reposaaren satamassa. Kala haisi, aurinko paistoi täydeltä terältä. Ilmassa lokkien keväiset huudot. Täällä ne tulevat hyvin lähelle. Pirjo laski 263 harmaalokin lisäksi 148 isokoskeloa, yhdeksän telkkää, muutaman kalalokin, heinäsorsan ja kyhmyjoutsenen.

En tiedä, miltä maisema näytti, mutta minulle Reposaaren kalasatama merkitsee aistien juhlaa. Kaikki jäljelläolevat aistini pääsevät osallisiksi, makukin, kun linturetken kunniaksi  pistäydytään Merimesta-nimisessä ravintolassa. Houkutus tehdä niin on suuri, sillä talvisinkin avoin vesi on parinkymmenen metrin päässä rakennuksesta. Kalaa saa ostaakin. Satamaan ankkuroituvat troolarit tuovat sitä Selkämereltä ja kauempaa. Tuoksu, joidenkuiden mielestä haju, leviää niistä aluksista.

Sokeita ihmisiä on kahdenlaisia: niitä, jotka haluavat näkevän kuvailevan heille maisemaa ja meitä, jotka päästämme mieluummin oman mielikuvituksen laukkaamaan. Minunlaisteni on sitä ihanampi eläytyä, mitä enemmän virikettä kuulo- tunto- haju- ja makuaistille ympäristö antaa. Ei maiseman tarvitse olla silmää hivelevä idylli saadakseen sokean sydämen sykähtämään tavallista syvemmältä. Juuri näin tapahtui eilen pääsiäisenä, kun satamassa seisoimme ja hiljaa kävelimme. Tuuli toi jostain kaukaa hennon toivon keväästä. Se oli ilon ylösnousemus.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi