TELJÄSTÄ PORIIN
Joki ja meri varhaiskaupan väylinä näillä seuduilla

Porin seudun ympäristöseuran hallitus velvoitti jäsenensä esittäytymään tällä foorumilla. Taisin tehdä sen viime vuonna aika perusteellisesti niin, että jokin ranskalainen viiva (miksi se on muuten ranskalainen) riittänee nyt.

- Ikä 57 vuotta

- Pituus 170 cm

- Paino ?

-Naimisissa (vaimonsa kanssa)

- Teologian maisteri

- Tietokirjailija (13 tteosta)

- Kirkkoposti-lehden päätoimittaja

- Porin kulttuurilautakunnan jäsen

- Historia, luonto, kirjallisuus, vanhat iskelmät, vaikeat sanatehtävät, hauskat hatut.

Alin rivi edustaa harrastuksia. Saan punoa kaksi tärkeintä, historian ja luonnon, tuhannen vuoden pituiseksi köydeksi lähtiessäni selvittämään kahden kaupungin ja kahden kauppalan syntyä. Seuraava kirjani näet koskee Satakunnan varhaiskauppaa.

Kokemäen Ylistarossa sijainnut Teljä ja Ulvilan Vanhakylän lähellä ollut Liikistö olivat eräänlaisia muinaiskauppaloita, kaupunkeja itse Ulvila ja sittemmin Pori. On esitetty teorioita sellaistenkin muinaiskaupunkien kuin Hahlo ja Ragvaldsby (Ravani) olemassaolosta Kokemäenjoen laaksossa. Päätelmät nojaavat näiden osalta niin niukkaan aineistoon, että olemassaolollekaan ei saada tukea. Kauppa keskittyi rautakauden ja keskiajan taitteessa Teljään, keskiajalla Liikistöön ja Ulvilaan sekä lopulta 1558 alkaen Poriin.

 Puhun ajoista, joina valtavat metsät ja suuret suot peittivät lähes koko Suomeksi nykyään sanotun alueen. Asutus oli äärimmäisen vähäistä, kylät harvassa ja maantiet muutamaa vaikeakulkuista väylää lukuun ottamatta rakentamatta. Ylivoimaisesti nopeimmin voitiin siirtyä paikasta toiseen vesiteitse. Meri, joki ja järvi merkitsi kauan parasta kulkureittiä. Talot, kylät ja kaupungit nousivat vetten partaille.

Länsi-Suomen suurin (joskaan ei pisin) virta on Kokemäenjoki. Se laski tuhatkunta vuotta sitten mereen huomattavasti idempänä kuin nyt. Maan kohoaminen on siirtänyt rantaviivaa kymmeniä kilometrejä länteen. Kokemäen Teljässä ei Pohjanlahden ranta kuitenkaan ollut. Markkinapaikka syntyikin lähinnä talviseksi vaihtokeskukseksi, toriksi, jolla sisämaan kauppiaat vaihtoivat  tuotteitaan ulkomaisten kauppiaiden tavaroihin. Tänne päästiin jokea myöten, vaikka esimerkiksi Lammaistenkoski muodosti haasteen viikinkien, friisien ja saksalaisten aluksille. Talvella kaikki oli tietysti helpompaa. Joen yläjuoksun varrella asuneiden pirkkalaisten eränkäynniltään tuomien tuotteiden houkutus oli niin suuri, että ulkomaalaiset näkivät kaupankäynnin täällä liikenneongelmista huolimatta vaivan arvoiseksi.

Itse joki tarjosi myytävää kalana ja nahkiaisina. Turkikset tulivat pohjoisista metsistä. Vieraan maan laivoilla tuotiin ennen kaikkea suolaa mutta myös metallivalmisteita, kudonnaisia ja ylellisyystuotteita kuten viiniä ja silkkiä. Jotkut ulkomaiset kauppakumppanit asettuivat asumaan Teljään, mutta paljon enemmän näitä "kyläsoineja" tavataan keskiajan Ulvilasta.

Ennen pitkään täytyi kauppapaikka tuoda lähemmäs merta. Aivan sen partaalle, Liikistöön se 1300-luvun taitteessa siirtyikin. Teljä alkoi jäädä tappiolle kiistoissa, joita käytiin mm. Lammaistenkosken kalastusoikeuksista. Aikakauden isot tekijät, kirkko ja kruunu suosivat Liikistö - Ulvilan seutua , olihan merisatama sentään käytännöllisempi kuin kauas sisämaahan jäänyt, joskin edullisten luonnon olojen vuoksi vauras Kokemäki,.  Kaikki kuusi keskiaikaista kaupunkia ovat meren rannalla. Sisämaahan niitä alettiin Suomen osalta perustaa vasta kreivin aikaan eli 1600-luvulla.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi