AISTIEN JUHLA

Leuto läntinen leyhytteli puolen metrin korkuista, punavalkoista puolalaishattuani Reposaaren satamassa. Kala haisi, aurinko paistoi täydeltä terältä. Ilmassa lokkien keväiset huudot. Täällä ne tulevat hyvin lähelle. Pirjo laski 263 harmaalokin lisäksi 148 isokoskeloa, yhdeksän telkkää, muutaman kalalokin, heinäsorsan ja kyhmyjoutsenen.

En tiedä, miltä maisema näytti, mutta minulle Reposaaren kalasatama merkitsee aistien juhlaa. Kaikki jäljelläolevat aistini pääsevät osallisiksi, makukin, kun linturetken kunniaksi  pistäydytään Merimesta-nimisessä ravintolassa. Houkutus tehdä niin on suuri, sillä talvisinkin avoin vesi on parinkymmenen metrin päässä rakennuksesta. Kalaa saa ostaakin. Satamaan ankkuroituvat troolarit tuovat sitä Selkämereltä ja kauempaa. Tuoksu, joidenkuiden mielestä haju, leviää niistä aluksista.

Sokeita ihmisiä on kahdenlaisia: niitä, jotka haluavat näkevän kuvailevan heille maisemaa ja meitä, jotka päästämme mieluummin oman mielikuvituksen laukkaamaan. Minunlaisteni on sitä ihanampi eläytyä, mitä enemmän virikettä kuulo- tunto- haju- ja makuaistille ympäristö antaa. Ei maiseman tarvitse olla silmää hivelevä idylli saadakseen sokean sydämen sykähtämään tavallista syvemmältä. Juuri näin tapahtui eilen pääsiäisenä, kun satamassa seisoimme ja hiljaa kävelimme. Tuuli toi jostain kaukaa hennon toivon keväästä. Se oli ilon ylösnousemus.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi