Tällä pyynnöllä alkaa Päivi Istalan muistelmateos. Koska olen lukenut kirjaa vasta parikymmentä sivua, en tiedä, kenelle Päivi pyyntönsä suuntaa.
Minä suuntaan Jumalalle. Ja tuskaisena muuten pyydänkin. Lähes kuukauden kirjoittamisestani varastaneiden loma- ja työmatkojen aikana pääsivät näppäimistön nappulat pölyttymään niin pahan päiväisesti, että teksti juuttuu tahmaan, Kirjaimet eivät suostu sanoiksi, sanat lauseiksi, lauseet kappaleiksi kappaleet blogiksi. Ajatus tilttaa yskien.
Ehkä tahma ja pöly kuorruttavatkin lomautuneita aivojani. Korvienvälisellä pururadalla juoksee kyllä aiheita, juokseepa paljonkin. Kaikkea Kuhmon Lentiiran tervahaudasta ja oman metsämökin, Jämsässä olevan Olassalon autuudesta Visbyn raunioidylliin siellä liikkuu. On hienoja hetkiä ikivanhan saarnen alla vastapäätä luostaria, on maailman maukkaimmat suolasiiat ja ne antoisaakin antoisammat keskustelut Markku - ja Meku-Serkun kanssa serkun mökin terassilla. Kaikesta sellaisesta ynnä muusta pitäisi kirjoittaa.
Kieltäni puhuu Päivi Istala, kun kertoo, kuinka mestarillisesti hän keksii mukatärkeitä sijaistoimintoja ollakseen käymättä käsiksi tehtävään. Ennen sitä sanottiin tyhjän paperin syndroomaksi. En keksi, miksi pitäisi näinä tietokoneaikoina vaivaa kutsuttaman. Ilman lomamähkää kenties oivaltaisin. Joka tapauksessa tauti oirehtii juuri kyvyttömyytenä, jopa haluttomuutena tarttua sanaa sangasta. Sitä kehittää kaikenlaista jottei tarvitse. Lopullisen luovuuskadon pelko vie periaatteessa hyvän kirjoittajan kautta jäätyneiden helvettien levotonten unten ulappaan. Uppoanko?
Päivi Istala löysi sanojen helppouden. Paksu kirja on eloisaa, sujuvaa, iskevää kerrontaa. Luomisen mahdollinen tuska ei välity lukijalle asti. Me näemme ja kuulemme loistavan tuloksen, emme kirjoittajan hikeä, kirosanoja emmekä kyyneleitä. Ainako sen täytyy tapahtua näin?
Hanneksen korvaa kaivaa matona Niilo Tuomenoksan virsi: "en tahtonut helppoa tietä; sinun tahtosi tietä vain." Mutta minä kyllä tahtoisin sen helpomman. Voikohan Jumala olla niin julma, että ottaa kerran antamansa lahjan pois?
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti