SE ALKAA TÄÄLLÄ, MAITTEN PÄÄLLÄ

Vaasalainen Jari Rajamäki pyysi minua kertomaan kirkon piirissä koetuista herätyksistä. Tein työtä käskettyä. Tässä "jatkokertomuksen" ensimmäinen osa:

Kiitos veli Jari hyvästä kirjoituksesta ja luottamuksesta. Suomen ja
Skandinavian kirkkohistoria olikin pääaineeni teologisessa tiedekunnassa.
Sain kuulla monista ihanista herätyksistä ja kokea itse yhden. Siitä
yhdestä,omasta uskoontulostani kerron kirjassani nimeltä "säteitä pimeässä."
Heräsin ensin pyhäksi, sitten pahaksi ja lopulta armahdetuksi syntiseksi.
Kiitos Herralle, Halleluja.

Varhaisin laaja suomalainen herätys lähti liikkeelle Kalannista, joka
nykyään kuuluu Uuteenkaupunkiin. Paimentyttö Liisa Eerikintytär oli
lukemassa hengellistä kirjaa kedolla, kun hän äkkiä sai valtavan piston
sydämeensä. Oli pakko lähteä julistamaan Herran evankeliumia kaikelle
kansalle. Elettiin 1700-luvun puolivälin aikoja.

Paimentytön herätykseen tempautui mukaan pappi Abraham Ackrenius. Hän sai
paljon vastustusta virallisen kirkon taholta, kirkon, joka oli kangistunut
valistusajan hyötyajatteluun. Rohkeasti Ackrenius kuitenkin julisti Sanaa
sytytellen evankeliumin liekkejä tuhansiin sydämiin erityisesti
Lounais-Suomessa. Ackrenius ja poikansa Antti sanoittivat monia virsiäkin.
Rukoilevaiset, tämän puheena olevan herätyksen lapset, veisaavat mm.: Elämä
ja elämä ja iankaikkinen elämä. Se alkaa jo täällä, maitten päällä ja jatkuu
iäti taivaassa.

Tänään on rukoilevaisliike hajaannuksen tilassa. Yhä kaikuu sentään virsi ja
kuuluu rukous monista seuratuvista. Perinteiset rukoilevaisseurat ovat
pitkiä, saattavat kestää useita tuntejakin. Kerran Laitilassa, jossa näitä
seuroja monin paikoin pidettiin, olimme puhuneet, veisanneet ja
(polvillammekin) rukoilleet nelisen tuntia. Minunkin puheeni oli ollut 40
minuutin mittainen. Kun loppurukous oli rukoiltu, nousi vielä vanha
saarnamies, Kustaa Saloma penkistä ja loihe lausumaan: Eikö pastori vielä
näiden lyhykäisten seurojen päätteeksi kirvoittaisi?

Ja pastorihan kirvoitti. Jumala antoi sanottavaa vielä puolen tunnin verran.
Kukaan ei poistunut tuvasta kesken puheen. Tunsimme kaikki, että
keskuudessamme liikkuu näkymätön seuravieras, Herra Jeesus Kristus itse.
Hän, eikä pastori, jakoi lohdutusta kiusatuille sydämille. Se oli ihana
ilta.

Jatkan Suomen kansan herätyksistä muutamassa kirjoituksessa. Nyt on yö ja
aika käydä levolle.

Hyvää yötä, enkeli myötä, Isän taskuun ja Pojan laskuun. Noin sanottiin
paljon myöhemmän herätyksen, lähinnä kansanlähetys- ja kansan
raamattuseura-taustaisen liikkeen piirissä mun nuorna ollessain. Niin siis
teitäkin tervehtää tahdon.