PAPPI PÄIN REKKAA JUOVUKSISSA

Ei papin tekoa puolustella voi. Rattijuoppona hän vaaransi oman ja toisten
turvallisuuden, jopa hengen. Medialle hän antoi taas yhden herkkupalan
mäyhättäväksi. Varsinkin sosiaalinen sellainen pääsee taas mielityöhönsä,
kirkon virheillä mässäilyyn. Ja ateistit hyppivät riemusta.

Tämä kolaroinut pappi sai rangaistuksensa heti. On todennäköistä, että niin
lakitupa kuin tuomiokapitulin käsittely häntä odottavat. Meillä muilla ei
pitäisi olla aihetta hihkua papin vahingon kustannuksella. Jos olisimme itse
synnittömiä, voisimme heittää ensimmäisen kiven, mutta siinä tapauksessa
emme heittäisi sitä. Jospa kolarista alkaa tuon kirkonmiehen parannuksen
tie. Ihmettelen, ellei asianomainen jo kadu tekoaan. Mikäli niin on, on
Jumala jo antanut anteeksi hänelle.

Vaimoni, pappi hänkin, huomasi synkän mahdollisuuden: entä jos halu riistää elämä itseltä oli syy epätoivoiseen tekoon. Murheellista. Teko ei siinäkään tapauksessa ole hyväksyttävä, mutta ymmärrystä, lohdutusta ja rakkautta sen tekijä tarvitsee. Näissä asioissa on kenenkään turha ryhtyä tuomariksi.

Alkoholia säännöllisesti mutta rajoitetusti nauttiva Hannes-pappi