maanantai 2. syyskuuta 2013

KALLISTA HALPA SAVIKIN



Hannes-papin ystävä yllätettiin järjestämällä hänelle iso juhla. Vaimonsa kiitti häntä tällä kekseliäällä tavalla siitä, että mies oli pelastanut tämän hengen . Ilman ystävän neuvokkaalla tavalla ripeää toimintaa  olisi lähtökutsu tavoittanut rouvan heinäkuussa.

Meitä istui Pihlavan VPK-talolla kuutisenkymmentä kutsuttua kuulemassa, kuinka yllätetyksi toveri tosiaan meni. Hieman toivuttuaan hän alkoi puhua viisaita. - Tärkeintä on tulla toimeen itsensä kanssa, kiteytti hän.

Kuulostaa yksinkertaiselta. Mitäs sitä niin tuttua tyyppiä kuin omaa itseään kiusaamaan rupeaisi? Itsensä sitä paitsi tuntee niin hyvin, ettei kanssakäymisen luulisi olevan vaikeaa. Toisten kanssa ne kärhämät ja ristiriidat tulevat, kun kovin erilaisia luonteemme ovat.

Kokeneempi tietää, että  raastavimmat ristiriidat ja tuhoisimmat tunteet syövät sielua sisältä. Kun elämällemme asettamamme tavoitteet eivät toteudu ja unelmat särkyvät yksi toisensa jälkeen, on edessä katkeruus. Sen sijasta, että tyytyisimme saavutettuun me syytämme itseämme luusereiksi. Narsisti toki löytää syyn aina muista, mutta heitä on onneksi vähän.

Rakkaudessakin moni pettyy. Suoranaista rakkaudettomuutta on paljon. Niinpä pelko jäämisestä kokonaan vaille ihmistä, joka välittää, kaivaa miljoonia sydämiä. Tuomitsemme itsemme henkilöiksi, joita ei edes voi rakastaa.

Apostoli puhuu savesta. Hyvä savi kelpaa jalojen astioiden, vähän heikompi arkiastioiden valmistukseen. Tulemme toimeen itsemme kanssa, jos tyydymme olemaan suuren Valajan käsissä se savi, joksi olemme tarkoitetut. Arkiastioita tarvitaan enemmän kuin juhlakaluja. Särkyneet saviruukut sama Valaja osaa korjata ehyiksi.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti