Raamatusta saa lohtua myös vertaistuen muodossa. Elämän turhuuden murehtija löytää Saarnaajan, kaikessa kiusattu Jobin, ihmisten inhoama Sakkeuksen, me tuhlaajapojat ja -tyttäret kaltaisemme armahdetun. Kuuteen sataan tuhanteen sanaan mahtuu tutun oloinen hahmo kullekin.
Jos siis pohdit elämäsi tarkoitusta, liityt valtavaan, jo ammoisina aikoina syntyneeseen parveen. Pitkä ketju turhuuden murehtijoita jatkuu myös sinun jälkeesi. Elämää hiukankin syvemmältä luotaavien lähimmäisten osa on miettiä tällaisia. Et todellakaan ole yksin. Lupaan, että toinen päiviensä hupenemisen huomaaja tahtoisi tavata sinut. Kantaisitte toinen toistenne kuormaa. Jeesus kantaa teitä molempia.
Emme ole oikeita henkilöitä arvioimaan, paljonko muistoja ja merkkejä meistä jää jälkeentuleville. Jokaisesta jää jotain. Muistojen laatu merkitsee mielestäni enemmän kuin määrä. Saatoit olla jollekulle paljon tärkeämpi kuin luulit tai tulit koskaan tietämään. Ne vähät todelliset kohtaamiset kenties antoivat hänelle jotain pysyvää.
Olen saanut kirkkaita oivalluksia, vavahduttavia elämyksiä ja Jumalan läsnäolon tuntua monien sellaisten seurassa, jotka tapasin vain kerran tai pari. Moni tapaamani merkkihenkilö - heitä on tasavallan presidenteistä ministereihin ja muihin julkkiksiin asti - on vuorostaan osoittautunut tyhjänpäiväiseksi tuttavuudeksi. Suuri menestys lennättää ihmisen liian usein pintaliitoon. Tosin poikkeuksia säännöstä on.
Kun ystäväni Satumaria tässä alla yömiettii elämänsä tarkoitusta, voin todeta ainakin yhden, pienen tosin mutta minulle selvän merkin itseltään Jumalalta. Oma valvottu yöni venähti pikkutunneille asti luomisen tuskassa. Ei aiheita, ei ajatuksia, ei ehkä enää koskaan tekstejä, jotka niitä minulta odottavien maksaa vaivan lukea. Joko vaikenen kirjailijana?
Aamun ensimmäinen sähköposti oli tämä Satumarian viesti. Sieluni värähti, aivot alkoivat antaa käskyjä sormille. Seurasi nyt lukemasi teksti. Minusta tuntuu, että se kannatti kirjoittaa. Jostain meitä ylempää kuiskataan niin.
---
Satumarian teksti:
Onkokaikki turhuutta, niin kuin Saarnaaja sanoo? Elämästäni ei jää juuri
jälkiä, ja enemmän teen pahaa kuin hyvää. Täytyy olla olemassa suuri
Jumala, joka on luonut meidät. Mutta mitä varten? Päivät seuraavat
toisiaan samankaltaisina, ja elämän aika vähenee. Luen kirjasta hyvän
ajatuksen tai kuulen kauniin laulun. Ihmiset kulkevat toistensa ohi, ja
todelliset kohtaamiset ovat harvinaisia.
Näitä pähkäili yön tunteina
Satumaria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti