Havaitsi Pirjo niitä eilisellä retkellämme enemmänkin, mutta yhteensä tuo määärä päätettiin viedä tiedoksi kiinnostuneille. Nettitiedosto Tiira, joka ei nimestään huolimatta ole sukua, vastaanotti luvut tällaiset:
Valkoposkihanhi: 600 kiertelevää Etelärannassa
Nokikana: 110 paikallista Etelärannassa
Valkoposkihanhi: 750 kiertelevää Paarnoorin ja Uudenniityn rajalla
Heinäsorsa: 260 paikallista Preiviikin Kalarannassa
Kyhmyjoutsen: 180 paikallista Kalarannassa
Kurki: 110 muuttavaa Kalarannassa
Naakka: 110 paikallista Pihlavassa
Kurjista, hanhista, naakoista ja laskematta jääneistä laulujoutsenista lähtee ääntäkin sen verran, että myös minä kierin nautinnossa. Kerrankin oikeilla paikoilla oikeaan aikaan. Ei haitannut yhtään, vaikka jotkut toiset olivat havainneet isompia parvia toissapäivänä, vieläpä löytäneet palsasirriä, isokirvistä, heinäkurppaa sun muuta mukavata.
Kateuden kyy siis loisti poissaolollaan. Ennen on tuntunut pahalta, kun toiset näkevät ja itse ei. Haikeat jäähyväiset kotomaalle jättävä kurkiparvi tai hauskasti haukahteleva poppoo valkoposkihanhia hyräyttää mielen hyväksi. Minulle sellainen on paras kyynkarkotin - sen kateuden kyyn, oikeita kyitä tapaan(huom. kolmella a:lla) aivan mielelläni. Paleontologisesti ne ovat lintujen maassamatavia sukulaisia, tosin kaukaisia.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti