KUN MINUT ANNE POHTAMON KANSSA ULOS LUOKASTA HEITETTIIN

Kauppamuiston lisäksi lähetin kerromuseolle-hankkeen merkeissä Satakunnan museoon seuraavan kouluisen muisteluksen:


KUN MINUT ANNE POHTAMON KANSSA ULOS LUOKASTA HEITETTIIN

Siihen aikaan, kun Suomessa oli vielä oppikouluja, laativat toiseksi ylimmän
luokan oppilaat lauluja abiturienteille. Tunnettujen iskelmien säveliin ne
sanoitettiin ja penkkareissa hoilattiin. Kunkin poislähtevän piirteet tai
jokin heidän edesottamuksensa antoivat aiheet sanoihin.

Muistan yhä omani. Se meni Jukka Virtasen Hanna ja Niilo-renkutuksen sävelin
ja koulutoveri Jarmo Riikosen sanoin näin: Hannes ja Aira, Hannes ja Aira
henkilömme on. Aira on mat y  o, Hannes on k  o  k, asioita hoitelee niin
kuin U  K  K. R-kioskin eessä Hannes pistää tupakaksi, vetää röökin, joskus
kaksi, hauska on  hän kundi silleen, heittää herjaa ystävilleen. Hannes on,
ehdoton. Kun sinä lähdet, mitä meille jää? _  Aira

Äitini Aira Tiira toimi 42 vuotta matematiikan opettajana samassa
Munkkiniemen yhteiskoulussa, jota kävin. Itse kuuluin porvarinuoriin, olinpa
teinikunnan puheenjohtajakin. Siitä nuo k  o  k:t  ja U  K  K:t. Urkki oli
tietysti selvää liiottelua ja onpa k  o  k:kin vaihtunut aikojen saatossa
sd:ksi, mutta hyvältä kuulosti.

Hyvältä kuulosti myös Anne Pohtamon ääni ja tuoksui tukka hänen tuodessaan
huulensa viiden sentin päähän vasemmasta korvastani. Silloin oli meidän
luokkamme vuoro sorvata noita lauluja. Tehtävä uskottiin tulevalle miss
universumille ja meikäläiselle. Anne musikaalisena lauloi sävelet, minä
sanoitin. Kivaa ja sallittua puuhaa sinänsä muttei välttämättä ruotsin
tunnilla. Meille vain sattui pukkaamaan kiireen tuossa toimessamme.
Penkkarit riehuttaisiin muutaman tunnin kuluttua ja vielä puuttui viisu
viideltä abiturientilta. Kun Anne istui koko lukioajan suoraan takanani,
hyödynsimme ruotsin oppituntia tarkoitukseen. Anne kumartuneena  eteen, minä
taakse päin tuolillani keikkuvana me niitä sepittelimme.

Anne oli laulamassa vanhaa iskusävelmää 'Mustalaiseks olen syntynyt' ja minä
kuiskaamassa 'Koululaiseks olen syntynyt', kun luokassa kajahti opettaja
Elina Palosuon kireä ääni: "Tiira ja Pohtamo ulos tuntia häiritsemästä."

Mikäpä auttoi. Ikävä velvollisuuteni oli marssia kaunottaren perässä
jatkamaan lauluntekoa ala-aulassa. Saimme urakan valmiiksi ennen välituntia.
Anne oli ilmeisesti tyytyväinen sanoituksiini, koska tarjosi kuvaansa
vaivanpalkaksi.

Ja mitäs minä? Vastaukseni kuuluu sarjaan nimeltä emämunauksia elämän
varsitiellä: "En mä sun kuvaas huoli, ku en mä sitä nääkään."  Oli vuosi
1973. Parin vuoden kuluttua Annen omistuskirjoituksella varustettu valokuva
olisi kelvannut.