sunnuntai 15. syyskuuta 2013

SAISKOS JOSTAIN SÄDEKEHÄN?





- Myydäänkö täällä sädekehiä? Kysymys singahti nuoren Ari Suutarlan viiksien
välistä kirkon hankintakeskuksen pöydälle. Tiskin takana mentiin hämilleen.
Sä-sä-sädekehiä, tota eeeei, ei meillä sellasia...

Psykologi olisi heittänyt paluupallona kysymyksen: 'tavoitteletteko
sädekehävaikutusta?'  Joni Martikainen selittää ilmiön kirjassaan nimeltä
Älä usko mitä ajattelet.'  Lukekaapa se.

Aivomme lähtevät tietämättämme harharetkille, kun näemme kauniin naisen tai
komean miehen. Tulemme häpeällisen helposti liittäneeksi häneen muitakin
edullisia ominaisuuksia. Kaunis on älykäs ja sosiaalinen, komea rikas ja
luotettava. Tästäkö yleistyksestä johtuu, että monet kauniit ja komeat ovat
kiivenneet työurallaankin korkeammalle kuin heidän kykynsä oikeastaan
edellyttäisi? Yhdysvaltain presidentiksi valitaan harvoin lyhyitä
kyttyräselkiä, naispuoliset yritysjohtajat ovat enimmäkseen tyylikkäitä
leidejä. Katutasolla taas uljas uros ja naisellinen naaras saa typeryytensä
anteeksi helpommin kuin minunlaiseni ö-mappimies.

Ilmiö ei ole poikkeukseton. Vaimoni huomautti aamujugurttia suussaan, että
hänessä liian komeat herättävät epäilyksiä. Varsinkin jos mies hymyilee
purukumihymyä mainosgurun elkein virheettömillä pepsodent-hampaillaan,
poistaa rouva varmistimen henkisestä pistoolistaan. Hän ei liene ainoa niin
tekevä. Uskon enemmistön vetävän kyllä eri suuntaan, siihen
sädekehävaikutuksen mukaiseen.

Sokeana pohdin, voiko kaunis äänikin johtaa harhaan. Lentäisinkö lankaan,
jos joku valehtelisi minulle Tapio Heinosen tai Noora Kajantien äänellä?
Ikävästä narisijasta löytäisin kenties huonoja puolia, joita hänessä ei
objektiivisesti ajatellen ole.

Niin, mahtaako sädekehävaikutus toimia myös negatiivisesti? Liitämmekö
rujoon qvasimodoon ja roistonnäköiseen Åke Lindmaniin heidän luonteilleen
vieraita piirteitä? Notre Damen kellonsoittajahan oli Victor Hugon
todistuksen mukaan sangen sydämellinen mies. Kerrotaanpa näyttelijä
Lindmanin edustavan samaa luonnetyyppiä, vaikka joutuikin ulkonäkönsä vuoksi
pukemaan gangsterin rooliasun.

Sillä tavalla sädekehävaikutus toimii molemmin päin, että muodostamme kovin
nopeasti kokonaiskäsityksen ihmisestä hänen yhden ominaisuutensa
perusteella. Sokeaa luullaan automaattisesti avuttomaksi mutta hyväksi
laulamaan, missiä tyhmäksi kanaksi, kehitysvammaista kiltiksi lapseksi,
mummoa kultaiseksi vanhukseksi. Varmasti näitäkin on mutta myös heidän
vastakohtiaan ja kaikkea siltä väliltä. Pidän itseäni aika omatoimisena
nuotinvierestälaulajana, Anne Pohtamo oli ysin keskiarvon oppilas, eräs
kehitysvammainen oli vähällä kuristaa koulutoverinsa sokkolassa. Aina
kannattaa tutustua ihmiseen paremmin.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti