KOVALLA VAI LEMPEÄLLÄ SANALLA?
TUNNETTU RUNOILIJAROVASTI JA SIIONINVIRSIEN UUDISTAJA JAAKKO HAAVIO KUULUU SANONEEN: "papin pitää olla nuorena ankara. Jos hän on nuorena ankara, on hän vanhana lempeä. Mutta jos pappi jo nuorena on lempeä, tulee hänestä vanhana löperö."
Eräät jyrkät, ihmisiä haukkumalla parannukseen piiskaavat saarnat ovat herättäneet huomiota viime aikoina. Kirkkokansaa laajemmaltikin tiedetään, että pastori Jaakkola aiheutti pahennusta Imatralla ja ns. Paavalin synodin opillisesti ahtaat puheet sekä viimeaikoina myös teot raivostuttavat tavallisia ihmisiä. Media herkuttelee näillä poikkeusilmiöillä kiinnittämättä paljonkaan huomiota kirkon varsinaiseen sanomaan. Sensaatio on toimittajalle tärkeämpi kuin Sanoma, jota kristityt tahtovat levittää maailmaan, rakkauden ja pelastuksen Sanoma. Tämä on siksi surkeaa, että juuri rakastavaa Jeesusta tämä vihan, pelon ja epäoikeudenmukaisuuden maailma kipeästi kaipaa. Häntä kaipaa myös moni ahdistunut lähimmäinen. "Onko olemassa Jumala, joka minut, epäonnistuneen, elintaso- ym. kilpailussa jalkoihin jätetyn hyväksyy?" Yhä etsitään täälläkin Jumalaa ja Häntä etsitään paljon.
Riippuu kunkin luonteest ja elämänhistoriasta, tuleeko hän kovalla saarnalla autetuksi. Joku tuleekin, synnyttäähän Jumalan laki synnin tunnon. Harva on sentään niin paatunut, ettei palleanseudulla mikään värähdä, kun Raamatun Sana osuu kohdalleen. Eri asia sitten on, kääntyykö kosketettukaan pois Jeesuksettomalta, kadotukseen vievältä tieltään. Useimmille näyttää käyvän päin vastoin. Opillisesti ahdas, jyrkkä ja oikeustajuamme vastaan sotiva sana ponnahtaa pumerangin tavoin takaisin puhujalleen. Torjumme päällekäyvän julistuksen. Kukapa siitä rakentuisi, että hänet haukutaan ja armo viedään ylös tavallisen syntisen ulottumattomiin.
Kokemuksemme mukaan tuo synnin tunto eli tietoisuus omasta vajavuudesta Jumalan kasvojen edessä on meillä yleensä olemassa lapsesta asti. Niin kauan on kristinusko maassamme henkistä ilmastoa muodostanut ja hallinnutkin, että sen vaikutukset kasvatukseen ovat melkoiset. Tietäen tai nykyään yhä useammin tietämättään vanhemmat istuttavat lapsiinsa kristillisiä arvoja. Kun nämä huomaavat, niin kuin syytä huomata on, elävänsä Jumalan tahdon vastaista elämää, herää heissä syyllisyys. Miten julistaja, sielunhoitaja tai muu Jeesuksen lähettiläs tähän syyllisyyteen tarttuu, on pelastuksen ydinkysymys. Jeesus kohteli julkisyntisiä lempeästi, omaa vanhurskauttaan ja toisten syntisyyttä täynnä olevia fariseuksia ankarasti. Ei Hän kyykäärmeen sikiöksi kivitysuhan alaista naista sanonut, ei liioin Pietaria, kun tämä oli Hänet kieltänyt.
Me emme pyri luonnostaan Jeesuksen ristin juurelle. Tarvitaan jokin viilto, jysähdys, murtuma siloiseen elämään, jotta alkaisimme kaivata armahtajaa. Kaikille ihmisille Jumala sellaisen tavalla tai toisella myös järjestää. Kun tuossa tilanteessa julistaja, sielunhoitaja, pappi tai muu saa suuhunsa todellisen rakkauden ja lohdutuksen sanat, aletaan olla hyvin lähellä pelastusta. Syntinen herää armahdetuksi, rakastetuksi.
Me näkövammaiset olemme saaneet oman huutavan äänen korvessa, korjaan, Vaasassa. Nuori Jari Rajamäki oli aluksi uskonkiihkoinen totuudentorvi, selvä fariseus oikeastaan. Samaan tyyliin kuin 22-vuotias, äsken uskoon kajahtanut H. Tiira hän löi ja huitoi kaikkea lihaa, mikä liikkui. Kunniansa saivat kuulla niin harhaoppiset, julkisyntiset kuin lempeän rakkauden sanoman levittäjät. Sellainen kuuluu ensimmäiseen uskon kuohuntaan.
Vuosien varrella näkyy miehessä tapahtuneen jotain valtavan iloista. Jeesus on raaputtanut lempeällä terällä pois ulkokullaisuuden vaatetta sillä seurauksella, että nyt mies ottaa huomioon jo omankin erehtyväisyytensä mahdollisuuden. Uusimmassa kirjoituksessaan hän puhuu voimakkaasti suorituskristillisyyttä vastaan. Alan haistaa vaasalaisen kirjoituksissa Galilean kukkuloiden tuoksun.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti