Löysin kirjastani nimeltä Porin kasvot luvun, joka käsittelee täällä koettua valtavaa herätystä. Sen keskushenkilö oli Anna Lagerblad, Haapakosken Annaksi ja Haapamusteriksi sanottu hurskas Herran palvelija. Tässä teksti:
Anna Matintytär Lagerblad (1741 - 1811) Muutti alta kolmekymppisenä Poriin.
Häntä sanottiin Haapakosken Annaksi, vanhemmiten Haapamusteriksi, joskus
myös murmuoriksi.
Haapamusteri-nimen hän sai syntymäpaikan, Siikaisten kappelin Haapakosken
kylän mukaan.
Porissa Anna toimitteli askareita hengellisen ystävänsä, heränneen
kersantti Henrik
Söderborgin talossa. Hän oli kuitenkin enemmän perheenjäsen kuin palvelija.
Talon Juliana-emäntä oli Sielunhoitaja ja hengellisten näkyjen näkijä kuten
Annakin. Sitä paitsi hän oli Porin seudun heränneiden etevä ja arvostettu
johtaja.
Toisen Annan, merikarvialaisen hurmossaarnaaja Rågelin ohella Haapamusteri
ja
Juliana Söderborg edustavatherkkää ja lämmintä, joskus vavahduttavien
näkyjen sävyttämää hengen elämää. Heidän luokseen sopi väsyneen ja
murheellisen aina tulla. Toisin kuin Anna rågel eivät Murmuori ja Juliana
Söderborg saarnanneet hurmoksessa.
Näkijän lahjojaan korostamatta hiljainen Anna hoiti ystäviä. Hän oli
nuoresta pitäen kivulloinen; tunsi syvästi, mitä on elää kuoleman varjon
maassa. Yhtä hyvin rikas kauppaporvari kuin armopalojen varassa riutuva
ruotimummo sai avun. Pehmoiset lempinimet ilmentävät kaupunkilaisten
ajatuksia Annasta. Hänet koettiin lämpimän äidilliseksi, kotoisaksi
mummoksi, jolle on turvallista kertoa murheensa.
Halulliset sielut olivat tervetulleita seuroihin. LänsiSuomen
rukoilevaisuus,
jonka merkeissä seuroja pidettiin, salli naisten pitää puheita. Ihmekös tuo,
sillä herätys oli itse asiassa alkanut naisen, kalantilaisen paimentyttö
Liisa Eerikintyttären näystä. Liikkeen johtajiksi nousseet isä ja poika
Ackrenius eivät hekään vastustaneet sieluja hoitavaa Annaa. Sanotaan Anders
Ackreniuksen kovin ilahtuneen naisen vieraillessa hänen luonaan Nousiaisten
pappilassa. Kirkkoherra sepitti jopa virren tämän yllätysvisiitin
innoittamana.
Oli tosin muunlaistakin suhtautumista. Jo naisten harjoittama sielunhoito,
mutta varsinkin hengellinen johtajuus merkitsivät uutta ilmiötä kirkon
elämässä. Elettiin hyödyn ja valistuksen aikakautta, ei siis enää oltu
jäykän puhdasoppisia. Siitä huolimatta naisen tuli, kuten apostoli Paavali
poikamiehenä kirjoitti, vaieta seurakunnassa. Papit olivat tottakai miehiä,
niin myös kaikki muut kirkollisten virkojen haltijat. Naisen saarnatoimi
kuuluikin vain herätysliikkeiden käytäntöön. Niille ominainen
tunnevaltaisuus tuli vahvemmin aistittavaksi Söderborgien tuvassa kuin
juhlavien saarnastuolien juurella.
Ristiriitojen aihe olivat seurat. Niitä ei Ruotsin lain
(konventikkeliplakaatin) mukaan olisi oikeastaan saanut järjestää. Kun
ilmapiiri porilaisissa seuroissa säilyi toisaalta rauhallisena, pidättyi
virkavalta puuttumasta asiaan. Tosin Ulvilan mahtavalta rovastilta, Mikael
Lebelliltä paloivat käämit siinä vaiheessa, kun hän kuuli, että seuroissa on
myös polvirukousta. Kirkkoruhtinas kutsui Annan ja Julianan puhutteluun.
Naiset saivat vastata kysymykseen, eikö tavallinen kirkonmeno riittänyt,
konsa konvetikkeliplakaatin vastaisia yöseuroja pidetään.
Pormestari Sacklén tyytyi lähinnä
motkottamaan heränneille. Häntä kismitti, että Vähärauman seuroissa kukutaan
yötä myöten, eikä sitten päivällä jakseta painaa töitä.
Yöllisiin kokouksiin osallistui jopa 400 - 500 rukoilevaa sanankuulijaa.
Monet heistä olivat Porin porvareita ja käsityöläisiä, väkeä, jonka panosta
tapulikaupungin elinkeinoelämässä Sacklén piti oleellisena. Varsinaisen
raivonpuuskan kuuluu pormestarimme saaneen, kun levisi huhu, että Anna olisi
ennustanut tuhoa kaupungille. Emme kiistä emmekä vahvista sellaista
kuulopuhetta.
Porin seudun rukoilevaisuus ei ollut mitään protestiliikehdintää. Oppi oli
terveen luterilaista. Kirkkoa ei arvosteltu, pappeja ei parjattu.
Farisealaiset vaatimukset loistivat poissaolollaan. Anna kyllä paastosi,
mutta salli itselleen sekä teen että kahvin. Kun hän kerran paastotessaan
rukoili Jeesukselta vastausta nautintoaineasiaan, oli Vapahtaja kuulemma
näyttänyt tallriikin täyden kahvia ja sokuria. Silmäkulmaan pujahtava
veitikka näkee syvästi inhimillisiä piirteitä tässä Herran hurskaassa
Annassa.
Yleensä Annan näkyjä leimasi voimakas hurmos. Hän aisti väkevästi Jeesuksen
veren maun, olipa morsiusmystiikassa paikoin aistillisiakin vivahteita. Näyt
nähtiin yksinäisyydessä. Vain harva lähipiirin ystävä sai kuulla, mitä
Haapamusterille oli ylhäisistä ilmoitettu.
Poikkeuksen säännöstä tekivät näyt, jotka Anna näki Kustaan sodan merkeissä.
Hän kertoi niistä muutamissa ystävilleen lähettämissään kirjeissä. Nämä
saivat lukea hehkuvaa julistusta, lupauksia taivaan ihanuudesta ja tuomiota
jumalattomille. Sotivaa kuningasta, Kustaa kolmatta, Anna siunaa.
Matias Akiander julkaisi kirjeet 1800-luvulla ja varusti ne väliotsikoin.
Lyhyt näyte preiveistä vieköön meidät kuuntelemaan rukoilevaisen
kansanhurskauden sydämensykettä:
"silloin ruvettiin kiittämään Jeesuksen
veren voitosta ja Jumala tuli niin rakkaaksi Isäksi, että Hänen sydämensä
oli
auki rakkaudesta ja kaikki taivaan pyhät kiittivät. Silloin käskettiin
minuakin uhrini edestuoda. Ja Jeesus otti käteni ja vei haavainsa sisälle,
sillä
ne olivat isot ja pyyti tuomaan uhria, jotka muutoin maassa oudot ovat, ja
vei minun suuni Hänen pyhään avattuun sydämehensä ja pyhitti suuni, kieleni
ja sydämeni ja sanoi: juo nyt, näin minä sinun isoomises ja janoomises
maksan isotessas ja janotessa sieluin autuutta. Ja niin sain minä seuraa
pitää taivaan pyhäin kanssa kiitoksessa ja ylistyksessä. Katsokaat, rakkaat
ystävät, kuinka se Herralle kelpaa, että kuolevaiset ja syntiset ihmiset
toisten ihmisten ja syntisten edestä isoa uhria, Jeesusta Jumalan eteen
vievät
ja syntisiä Jeesuksessa. Silloin rakas Isä veti Jeesuksen jalkain juureen
kaiken
maailman ääristä autuaiksi tulevaisia, eikä yhtään ollut vastaansanomista
taivaasta. Mutta kun Jeesuksen sydämestä vuosi pyhä puhdistusvirta veren
kanssa
saastaisille syntisille, niin se oli öljy, jolla haavat sivellään, iloöljy,
josta Jeesus sanoo: rukoilkaa niin te saatte, että ilonne olis täydellinen
(Joh.
16: 24) ja Pyhän Hengen öljy, ihastus ja iloviina, jotka ovat äärettömät."
Pori paloi 1801. Punakukon riehuessa kirkonkin ympärillä, Anna meni sinne
rukoilemaan. Ihmiset kehottivat naista pakenemaan, sillä palovaara oli
ilmeinen. Mutta tässäpä olikin kyse rukoustaistelusta. Muut sotivat tulta
vastaan ruiskuin ja ämpärein, Anna rukouksin. Ennen kaikkea hän pyysi, että
kirkko säästyisi. Väkijoukon suureksi yllätykseksi näin kävikin.
Temppelin ihmeenkaltainen pelastuminen liekkien tappavilta nuolaisuilta toi
Haapamusterille kuolemattoman maineen. Porin 272 talosta jäi pystyyn vain
kaksi: kirkko ja pieni tölli kaupungin länsilaidalla. Jopa porvarien komeat
palatsit hupenivat tuhkaläjiksi. Kyllä palon aikaan 60-vuotiaalla Annalla
riitti nyt lohdutettavia, olihan 2500 ihmistä jäänyt taivasalle vailla
kotia.
Juliana Söderborg ei ollut enää näkemässä näitä kauhuja. Liikkeen hillityn
johtajan, kuninkaan teltankin edessä saarnanneen Julianan hautajaisiin
osallistui satoja satakuntalaisia. Monet Porin johtohenkilöt liittyivät
surevaan saattoon.
Annan vuoro astua kokemaan käytännössä, mitä maan päällä oli näytetty,
koitti 12 vuotta myöhemmin.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti