KORI JA KEIHÄS

Luolamiehen karheat karjahdukset Porin teatterin pienellä näyttämöllä
 
Minä en pyydä anteeksi, vaikka tämän blogipätkän ilmaisut ovat paikoin melko 
"miehekkäitä.", Ei
luolamieskään pyytänyt. Hän on Ilkka Aro, kaupallisten äänikirjojen lukijana
meille kenties tutuksi tullut näyttelijäpersoona.
 
Monologilla ymmärretään paitsi tutkinnon suorittanutta suutaria myös ja
ennen kaikkea yksinpuhelua. Aron Luolamies ei ole synkkä sellainen.
Seljälleen Porin teatterin pienen näyttämön permannolle olisin nauramaan
heittäytynyt, jos kyseinen käytös kaikessa kyseenalaisuudessaan kysymykseen
tulisi.
 
Luolamiehen oma käytös poikkeaa kuvittelemastamme. Ilkka Aro osoitti
sitovasti, etteivät ne herrat Neanderthalit ja Kromagnonit mitään kivinuijaa
heiluttavia, astalollisesti lähimmäiskielteisiä akkansahakkaajia olleet.
Kalliopiirroksissa ja -maalauksissa nähdään useimmiten palvottu nainen,
kukka kullan kupehella, valtiatar valojen, vannottujen tuhanten.
 
Tuo ei ollut näytelmän tekstiä. Se oli minun, mutta monologissa valotetaan
naisen ja miehen välisiä, suuria eroja. Nainen on yhä keräilijä, mies
metsästäjä. Näkeehän sen jo alavatsan alta: meillä keihäs, heillä kori.
Koriinsa nainen kerää tuntemuksia. Mies taas keihäällään puhkaisee, joo,
mitä puhkaisseekin.
 
Tekeminen on ominaista miehelle, puhuminen naiselle. Äijäporukat tulevat
hyvin toimeen muutamilla murahduksilla, ennen kuin mennään korjaamaan
liiterin katto, kalaan tai vähintään katsomaan, miten ison pinon klapeja
Hessu on sahannut. Ei siinä moottoriperkeleen ulvonnan yli paljon huudella.
Naiset taas, silloinkin kun talkoilla tekevät, keräilevät samalla
kuuulumisia toisiltaan. Pullaa paistaessa se käy vallan hyvin laatuun.
 
Jonkin tutkimuksen mukaan me miehet puhumme keskimäärin 2000 sanaa päivässä,
naiset 7000. Ilmankos kommunikaatio on joskus ongelmallista. Nainen
ihmettelee, eikö miehellä ole mitään sanottavaa, kun hänellä olisi vaikka
mitä. Ukko vain tuijottaa telkkariaan tai sanomalehteä, kun sitä sanottavaa
ei riitä. Sitä paitsi hän keskittyy.
 
Naiset kehuvat toistensa asuja ja ulkonäköjä. Mielessään saattavat ajatella,
että törkeennäkönen ja tuolle blondille täysin sopimaton toppi, mutta
ääneen: sä oot hei tosi hyvännäkönen tossa topissa. Entäs, jos mies ottaisi
esimerkkiä: Kuule Kalervo, sullapa vasta makeet farkut on jalassas, tossa
pääsee oikeuksiin sun komee perse. Kyllä taitaisi Kalervo pamauttaa leukaan
tuommoisten hölöttäjää. Ainakin arvelisi jotain sukupuoliseen
suuntautuneisuuteen liittyvää.
 
Ilkka Aro on esittänyt Luolamiestä Vaasan kaupunginteatterissa vuodesta
2009. Nyt hän riemastuttaa meitä porilaisia.
 
PS: Minä kyllä löysin näytelmää kuunnellessani Hanski-herran piirteistä ja
käytöksestä aika paljon naistakin. Vaimoni taas paviaania oli meikämiehessä
havaitsevinaan.
 
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi