- Ainakin tuolta kuuluu pöllön ääni, sanoi Pirjo, - ollaan
varmaan oikeessa
paikassa.
Eipäs vielä oltukaan. Rouvan kuulo on vain niin kadehdittavan tarkka, että
hän kuuli Otuksen, tarkemmin sanottuna Asio Otuksen huutelut sillan takaa.
Sinne, emeritusproffa Erkki Haukiojan vieraiksi me saapua saimme.
Otukset ovat sarvipöllöjä. Haukioja pyytää niitä verkoilla, ei toki
ravinnokseen vaan tieteen vuoksi. Professorin eläke on toistaiseksi
riittänyt ruokaan ja punaviiniin, vieläpä hyvään. Sanoo sitä ja sarvipöllön
seuraa saanut Porinhanski.
No joo, tieteen vuoksi? Kyllähän toiminta yhtä ja toista sarvipöllön muutto-
ym. etologiasta tietoa lisää, mutta eläke-eläintieteilijä tekisi tätä
vaikkei niin olisi. - Minä tykkään rengastaa pöllöjä, myönsi hän autuaan
leppoisa hymy huulillaan. Intonsa olimme havainneet suureksi jo itsekin.
Se Pirjon kauas kuulema pöllöääni oli siis houkutin eli atrappi. Nauhalta
kuuluva koiraan soidinääni saa "sarvarit" kiinnostumaan paikasta. Mahtaa
olla mainiota seutua, kun täällä koiras tähän aikaan vuodesta aktiivisesti
soi. Noin kokee tilanteen pöllö ja pian sen jälkeen yllätyksen. - Verkossa
ollaan, hups.
No Haukioja sitten poimii kaverin kainaloon, vie lyhyelle vierailulle
bungaloviinsa, kilauttaa kihlat jalkaan ja vapauttaa. Eivät kuulemma palaa
erehdystä uusimaan. Kaksi tämän kesän poikasta läpikävi proseduurin
visiittimme aikana. Haukioja jäi mieliharrastuksensa pariin poistuttuamme
klo 22.20 Lampaluodosta. Toivottavasti hän sai yön mittaan siivekästä seuraa
Tiirojen tilalle.
Minulle juolahti mieleen romanttinen ja siksi taatusti epätieteellinen
pälkähdys: entä jos ne jotenkin kaipaavat toistensa seuraa. Parvilintuja
pöllöt eivät kyllä ole. Jospa silti pienessä pöllönsydämessä sykähtäisi
jokin tunteentapainen lajitoverin äänen leikatessa säkkipimeää syysehtoota.
Niin, ja onko eroa naaraiden ja koiraiden lukumäärissä/tulotavoissa? Vaikka
kyselimme pöllömestarilta paljon, tätä ei tullut kysytyksi.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
paikassa.
Eipäs vielä oltukaan. Rouvan kuulo on vain niin kadehdittavan tarkka, että
hän kuuli Otuksen, tarkemmin sanottuna Asio Otuksen huutelut sillan takaa.
Sinne, emeritusproffa Erkki Haukiojan vieraiksi me saapua saimme.
Otukset ovat sarvipöllöjä. Haukioja pyytää niitä verkoilla, ei toki
ravinnokseen vaan tieteen vuoksi. Professorin eläke on toistaiseksi
riittänyt ruokaan ja punaviiniin, vieläpä hyvään. Sanoo sitä ja sarvipöllön
seuraa saanut Porinhanski.
No joo, tieteen vuoksi? Kyllähän toiminta yhtä ja toista sarvipöllön muutto-
ym. etologiasta tietoa lisää, mutta eläke-eläintieteilijä tekisi tätä
vaikkei niin olisi. - Minä tykkään rengastaa pöllöjä, myönsi hän autuaan
leppoisa hymy huulillaan. Intonsa olimme havainneet suureksi jo itsekin.
Se Pirjon kauas kuulema pöllöääni oli siis houkutin eli atrappi. Nauhalta
kuuluva koiraan soidinääni saa "sarvarit" kiinnostumaan paikasta. Mahtaa
olla mainiota seutua, kun täällä koiras tähän aikaan vuodesta aktiivisesti
soi. Noin kokee tilanteen pöllö ja pian sen jälkeen yllätyksen. - Verkossa
ollaan, hups.
No Haukioja sitten poimii kaverin kainaloon, vie lyhyelle vierailulle
bungaloviinsa, kilauttaa kihlat jalkaan ja vapauttaa. Eivät kuulemma palaa
erehdystä uusimaan. Kaksi tämän kesän poikasta läpikävi proseduurin
visiittimme aikana. Haukioja jäi mieliharrastuksensa pariin poistuttuamme
klo 22.20 Lampaluodosta. Toivottavasti hän sai yön mittaan siivekästä seuraa
Tiirojen tilalle.
Minulle juolahti mieleen romanttinen ja siksi taatusti epätieteellinen
pälkähdys: entä jos ne jotenkin kaipaavat toistensa seuraa. Parvilintuja
pöllöt eivät kyllä ole. Jospa silti pienessä pöllönsydämessä sykähtäisi
jokin tunteentapainen lajitoverin äänen leikatessa säkkipimeää syysehtoota.
Niin, ja onko eroa naaraiden ja koiraiden lukumäärissä/tulotavoissa? Vaikka
kyselimme pöllömestarilta paljon, tätä ei tullut kysytyksi.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti