Lapin Kansan laittomasti erotettu päätoimittaja Johanna Korhonen kirjoittaa
totta Hesari-kolumnissaan, jossa hän suree suomalaista myötätuntovajetta.
Meillä on liian paljon menestyjiä vaatimassa veroja alas ja palveluja
yksityisiksi. Näin päästäisi aitoon kilpailuyhteiskuntaan.Valtio ja kunnat
eivät enää turvaisi kisassa häntäpäähän jäävien toimeentuloa vaanheikkojen
ja epäonnisten elämä riippuisi markkinatalouden laeista. Nuo lait ovat
tunnetusti kovia.
Vaatimus purkaa hyvinvointivaltio nousee nykyään eräiden poliitikkojenkin
piiristä. Kynää on käyttänyt näkyvimmin nuori kokoomuslainen Ville Rydman.
Puoluetoverinsa Eero Lehden tavoin Rydman pitää Pohjoismaita
holhousyhteiskuntina. Koulutusta, terveydenhoitoa ja vammais- sekä
perhepalveluja annetaan niin halvalla, että köyhäkin pääsee niistä
osalliseksi. Menot katetaan veroilla, jotka valtionverotuksen osalta ovat
(tai niiden pitäisi olla) progressiivisia. Jättämällä veroja maksamatta,
viemällä rahoja veroparatiiseihin ja tekemällä yritysjärjestelyjä meidän
kaikkein rikkaimpamme tosin välttävät progression. Sitä sanotaan
verosuunnitteluksi.
Nyt Rydman ehdottaa uudessa kirjassaan, että sosiaalipolitiikka siirretään
yksityisten vastuulle. Riippuisi parempiosaisten tahtotilasta, miten
markkinayhteiskunnan synnyttämä kurjuus hoidettaisiin. Aika moni yhteiskunta
toimiikin näin Afrikassa, Aasiassa ja paljolta vielä Yhdysvalloissakin.
Yhteiskunta ei puutu köyhyyteen vaan se edellyttää kansalaisten antavan
toisilleen almuja. Kouluun ja sairaalaan pääsee, jos on varaa maksaa siitä.
Käytäntö on siis osoittanut Ville Rydmanin mallin seisovan
epädemokraattisella ja epäkristillisellä pohjalla. Jos menestyjät olisivat
enkeleitä, se saattaisi toimia. Ihmisen perusluontoon ei lähimmäisenrakkaus
näy kuitenkaan kuuluvan. Joka saa valtaa ja rahaa, ahnehtii niitä yleensä
lisää. Muutamin poikkeuksin kaikkein rikkaimmat jakavat vain murusia
jättiomaisuuksistaan almuiksi huono-osaisille. Silloinkin on liian usein
kyse mainostempusta, imagon luonnista kiillottamalla kilpi. Ilman pakkoa
eivät merkittävät tulonsiirrot onnistu. Venäjän uusrikkaat, Wall streetin
pörssihait ja kehitysmaiden eliitti eivät rupea yhtäkkiä joulupukeiksi,
jotka tuovat lahjoja kilteille lapsille, vielä vähemmän niille tuhmille,
jotka vaativat oikeudenmukaisuutta.
Ei ole yllätys, että Suomessa vieraantuneimpia kirkosta ja muustakin
kristillisyydestä ovat juuri jupit. He pärjäävät ilman apua, myös sitä apua,
jonka Jumala meille antaa. Raamatun rikas nuorukainen murehdutti mielensä,
kun Jeesus kehotti tätä myymään kaiken omaisuutensa, jakamaan rahat köyhille
ja seuraamaan Häntä. Rikkaalta kokoomusnuorelta ei vaadita ihan näin paljon,
mutta hänkin on murehduttanut mielensä.
Sosiaalisesti turvallinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta on pitkälti
sosiaalidemokraattien luomus. Porvaripuolueet ovat autelleet kehitystä
lähinnä pitääkseen yhteiskunnan rauhallisena. Syntyy vähemmän kapinoita, jos
ihmiset saavat ruokaa, terveydnhoitoa ja koulutusta. Jos näin ei olisi, ei
hyvinvointivaltiota tarvitsisi oikeistolaisen maailmankatsomuksen mukaan
luoda. Sosiaalidemokratia sitä vastoin on alempien yhteiskuntaluokkien
itsensä keskuudesta kumpuava aate. Monet sen kannattajat ovat kyllä
poikenneet polulta samoin kuin kirkkojen piirissä on paljon kristinuskon
perusperiaatteen hylänneitä vaikuttajia. Pohjimmiltaan kumpikin aate on
kuitenkin parasta vastalääkettä uusliberalistisille purkutalkoille.
Mielestäni vakaumuksellisten kristittyjen ja sosiaalidemokraattisen aatteen
sydämenasiakseen ottaneiden tulee tiivistää yhteistyötään. Suhteet
vasemmalta kirkon suuntaan ja toisin päin ovat jo melko lämpimät.
Kehittämällä näitä edelleen luomme lujan tukimuurin suojaksi rikkaiden
kapinaa vastaan.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti