torstai 9. lokakuuta 2014

SOKEA ANNE TV:N AKUUTISSA



Kymmenen vuotta kestänyt TV-ohjelmien kuuntelemattomuuteni päättyi tunti
sitten. Kuuntelin Erkki Tiilikan areena-linkkiä hyödyntäen sen
Akuutti-ohjelman, jossa ehkä paras ystäväni, Anne Huttunen esiintyi. Nimen
omaan siis koko ohjelman. Niin tietopuoliseksi ja kiinnostavaksi se
osoittautui alusta alkaen, etten malttanut vierittää nuolta suoraan Anneen.

Mutta upeahan Anne ohjelmassakin oli. Hän torjui aistien korvausmyytin
esimerkillä, jota en ollut kuullutkaan. Vai on Hitchcockin jossain filmissä
sokea, äänensävyjen pohjalta tuomioita pudotteleva juristi? Luultavasti moni
Hitchcock- filmien ystävä - ja heitä on paljon - luulee meitä ihmeotuksiksi
näkemänsä perusteella. Anne taas painotti komeasti tuota alituista
vaillaoloamme. Kyvyttömyys tulkita kehon kieltä on todella iso juttu. Siitä
puhutaan keskuudessammekin liian vähän.

Ongelma, josta aikanaan professori Urpo Kuotola ja nykyään meikäläinen puhuu
paljon, on tuo vaikeus solmia pysyviä parisuhteita. On taivaan tosi, että jo
pelkkä näkevän poikaystävän pyydystys on sokealle tytölle tuskan takana.
Vaikka tyttö olisi Annen tavoin kaunis ja kiva, ei vain seurustelusuhde ota
syntyäkseen, avio- tai edes avoliitosta puhumattakaan. Meille sokeille
pojille tämä on hieman helpompaa, mutta ei se toki ongelmatonta meillekään
ole. Moni nuori sokea kaveri on itkenyt minunkin olkapäätäni vasten sitä,
etteivät tytöt välitä. Uskon niiden kyllä välittäneen, mutta poika ei kehon
kielestä ole huomannut asiaa. Itse en tiennyt kahden oppikoululuokkani
tyttären jopa kilpailleen minusta, niin sokea tönkkö silloin olin. Luokkamme
40-vuotiskokouksessa toinen heistä paljasti jutun.

Kun taas kätevästi itseeni pääsin, kerron ensi kesän TV-ohjelmasta, jota en
aio kuunnella. Kohtaan tuossa ohjelmassa hankolaisia luontoharrastajia.
Vertailemme heidän mielimaisemiaan näkevän silmin ja sokean edellytyksin.
Panevat kuulemma meikäläisen jopa uimaan. Toivottavasti merivesi
Tulliniemessä on lämmintä kesäkuussa. Kuvaukset kyllä alkoivat kylmissä
merkeissä, kun etsin Hietaniemen hautausmaalta hiljaisuutta. Sitä ei
löytynyt, vaikka kumpujen alla pysyttiin kiitettävän vähäpuheisina.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti